Postista tuli uusi ja ihana kirja.
Minen liiaksi kukkahattuilusta piittaa, toisaalta pelkät pakotteetkin on puosta. Tykkään sellasesta reilusta meiningistä, missä mitään ei tehä liika kinkkiseksi. Oon aina pitäny naksutinkoulutusta jonaki omituisena kukkahattujen salakerhona. Ite oon kyl naksun huomannu hyväksi välineeksi täsmentää halutun toiminnon paikkaa.
Mutta hei, ei se naksutinkoulutus olekkaan koiria stressaavaa ja turhauttavaa kukkahattulätinää. Naksutinkoulutus näyttäs olevan yksi fiksu tapa opetettaa asioita koirille.
Uusi ihana kirja on tämä:
kuva täältä (ite ostin adlibrikseltä)
Mie luin ekat kolme lukua ja kaivoin kymmenen namia, kapulan, naksun ja Ilonan esiin.
8.12. kotosalla keittiössä.
tilanne ennen harjoitusta: koira on ehkä neljä kk aiemmin pitänyt kapulaa suussaan jo jonkin aikaa. Hieman kärsimätön.
Tavoite: Koira nostaa kapulan maasta ja nostaa pään yläasentoon, pitäen kapulaa sen ajan suussa.
Reagointiaika oli aluksi melko hidas. Pari ekaa meni siinä 10 sekunnin pintaan kapulaa vahdatessa.
Eka viiden sarja onnistui vasta ihan viimeisellä.
toka sarja. Ilona nosti kapulan maasta, nosti pään ylös ja tiputti kapulan naksun kuulleessaan. Kertaalleen se joutui ihmettelemään että miten se saa namin suuhunsa, kun kapula on suussa hieman tiellä. Ilona siis sitkeästi pitää kapulaa jonkin aikaa. Heti naksun kuullessaan, se ei tiputa kapulaa, vasta kun nami lähestyy suuta ja kapula pitää saada namin-nautinta-reitiltä pois.
Lopussa ilona sujuvasti ja varmasti nosti kapulan ja piti sitä naksahdukseen asti, nielaisi namin ja välittömästi nosti taas kapulan ylös.
Annoin Ilonan itse päätellä että mitä toivoin sen kapulalle tekevän.
"naksuta jo, mun naamassa on ylimääränen uloke"
Minen liiaksi kukkahattuilusta piittaa, toisaalta pelkät pakotteetkin on puosta. Tykkään sellasesta reilusta meiningistä, missä mitään ei tehä liika kinkkiseksi. Oon aina pitäny naksutinkoulutusta jonaki omituisena kukkahattujen salakerhona. Ite oon kyl naksun huomannu hyväksi välineeksi täsmentää halutun toiminnon paikkaa.
Mutta hei, ei se naksutinkoulutus olekkaan koiria stressaavaa ja turhauttavaa kukkahattulätinää. Naksutinkoulutus näyttäs olevan yksi fiksu tapa opetettaa asioita koirille.
Uusi ihana kirja on tämä:
kuva täältä (ite ostin adlibrikseltä)
Mie luin ekat kolme lukua ja kaivoin kymmenen namia, kapulan, naksun ja Ilonan esiin.
8.12. kotosalla keittiössä.
tilanne ennen harjoitusta: koira on ehkä neljä kk aiemmin pitänyt kapulaa suussaan jo jonkin aikaa. Hieman kärsimätön.
Tavoite: Koira nostaa kapulan maasta ja nostaa pään yläasentoon, pitäen kapulaa sen ajan suussa.
Reagointiaika oli aluksi melko hidas. Pari ekaa meni siinä 10 sekunnin pintaan kapulaa vahdatessa.
Eka viiden sarja onnistui vasta ihan viimeisellä.
toka sarja. Ilona nosti kapulan maasta, nosti pään ylös ja tiputti kapulan naksun kuulleessaan. Kertaalleen se joutui ihmettelemään että miten se saa namin suuhunsa, kun kapula on suussa hieman tiellä. Ilona siis sitkeästi pitää kapulaa jonkin aikaa. Heti naksun kuullessaan, se ei tiputa kapulaa, vasta kun nami lähestyy suuta ja kapula pitää saada namin-nautinta-reitiltä pois.
Lopussa ilona sujuvasti ja varmasti nosti kapulan ja piti sitä naksahdukseen asti, nielaisi namin ja välittömästi nosti taas kapulan ylös.
Annoin Ilonan itse päätellä että mitä toivoin sen kapulalle tekevän.
"naksuta jo, mun naamassa on ylimääränen uloke"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti