Minttu ja Ilona kävivät tänä aamuna luonnetestin.
Tuomarit Mikael Laine ja Sami Heikkilä.
Minttu: Luonnetesti keskeytettiin pehmeyden vuoksi.
Tämä oli mulle todella iso yllätys. Normaalielämässä mikään ei ole valmistanut tähän.
Keskeytys tuli tynnyrillä.
Epävirallisesti sain kommenttia jotta mulla on iloinen ja positiivinen koira, jota ei ole tehty ääritilanteisiin.
*lisäys joulukuussa: Uskon että Minttu oli tuolloin jo todella kipeänä, parin viikon kuluttuahan siltä leikattiin kohdusta kaksi mätäpaisetta/kystaa jotka estivät normaalit elintoiminnot*
Mintun testin kulkua:
leikki intensiivisesti ja äänitehosteilla testaajan kanssa. Ei päästänyt kepistä irti, ennenkuin lyötiin hanskalla lähellä päätä. Silloin metrin verran pakkia, ja taas kiinni keppiin.
Kelkalla alkoi heti kumean haukunnan ja mitä lähemmäs kelkka tuli, sitä kauemmas mun taakse Minttu meni vähitellen. Kun kelkka tuli vierelle, Minttu kiersi mun takaa haistamaan kelkkaa välittömästi.
Uhkaavaan ihmisen tullessa, Minttu oli vierelläni ja painui pikkuhiljaa mun taakse. Koitti kiskaista pitenpää hihnaa. Palautui nopsaan ja oli ukon lellittävänä niinkin että ei ihan heti olisi mun luo joutanut.
Siitä mentiin haalarille ja tynyrille. Minttu meni positiivisella mielellä haalarille, säikähti ja melkein samantien tynnyri sai sen suunniltaan. Palautumiseen meni pitkä aika. Ainakin siltä se siinä tilanteessa tuntui.
Mintun toimintakyvyn palautumiseen meni 3 minuuttia. (laskettu videolta) Sen jälkeen se epäili koko hommaa, mutta rentoutui jo todella hyvin ennen Ilonan vuoroa, joka oli heti perään. Keskeytyspäätös tuli tuomareilta noin 1 minuutin kohdalla tynnyrin vapauttamisen jälkeen.
ja koska Mintun testi keskeytettiin, niin ne tuomarit ei voineet sen kummemmin mulle analysoida Mintun käytöstä. Mun silmiin se meni Iloisesti ja reippaasti ja suoritui jutuista paremmin kuin Ilona. Siis tynnyrille asti.
Mutta juu, sillä on mielestäni suuri taistelutahto ja se on sinnikäs. Ja tätä ennen sen ei ole tarvinnut menettää uskoaan mua kohtaan.
Ilona:
toimintakyky +1 kohtuullinen
terävyys +3 kohtuullinen ilan jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
taisteluhalu -1 pieni
hermorakenne +1 hieman rauhaton
temperamentti +3 vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
yhteensä 144p
Ilona käyttäytyi Ilonamaisesti. Jos jossakin ei tapahtunut mitään, se alkoi puuhailla mielenkiintoisempia juttuja. Kaivaa maata, haistella nurtsia tai muuten vaan reutoa hihnassa kuten normaalisti.
Ilona kiltisti "jahtasi ja haukkui" keppiä, kun sitä liikuteltiin. Mielenkiinto loppui samalal sekunnilla kun keppiin piti ottaa kiinni, tai liike loppui. Mun kanssa otti lopuksi ihan kunnon suuotteen ja kiskoi rettua. Ei mitenkään huikean kovasti, mutta hyvin.
Kelkka kun lähti liikkeelle, Ilona hoksasi sen heti. Keesi pystyyn ja murinaa ja harvakseltaan kumeampi haukahdus. Siirtyi sivusuunnassa ja liikkui aina jonkinverran kun kelkkakin liikkui. Seilaili edestakaisin. Kun kelkka pysähtyi, Ilona ei uskonut että se olisi vaaraton. Vuh vuh mur ja pienestäkin olis mielellään lähteny kauemmas. Mun kanssa kävi hetkittäin kelkkaa katsomassa. Lopuksi haisteli sitä ihan hyvin ja retuutti pipaakin jonka sille kelkan päästä otin.
Oikeastaan koko testin ajan Ilona reagoi välittömästi kaikkeen, ja palautui ihmisten painostuksista heti. Häntä heiluen ja syliin. Sitten se ehti tehdä aina välillä omiakin juttujaan. Tutkailla markkia jne.
Äijän hyökätessä Ilona tahtoi tosissaan pakoon siinä vaiheessa ku äijjä keppeineen oli metrin päässä mun edessä. Ja kun se äijä lähti pois ja tuli takasin, heti Ilona oli kaveria.
Haalaria Ilona säikähti kunnolla, sillä oli pikkasen hitaampi väli tynnyriin, kun ite en toiminu riittävän nopsaan. Tynnyrille mennessä se oli jo oma ittensä ja sitäkin se säikähti. Tynnyritä se meni haistelemaan taas pitkän maanittelun jälkeen. Lopulta se alkoi epäillä että tynnyri olisi namia täynnä. Siinä vaiheessa Ilona tahtoi tynnyriin.
Haalarin kohdalle palatessa Ilona muisti että siinä oli tapahtunut jotakin. Mun kanssa meni kuitenkin ihan vierestä ohi ja unohti sen homman siihen.
pimeään huoneeseen mennessä Ilonaa ei kiinnostanu mun innostamiset. Ilona laittoi pään pitkälle,yritti kurkistella sitä populaa, joka sisällä oli ja murisi. Häntä heilui kuitenkin ystävällisesti äijjälle, jonka kanssa odotteli ulkopuolella.
Sisällä se tuli reippaasti esteiden yli ja tipsutteli aika lähelel mua. Mä olin vielä toisessa huoneessa mutkan takana tuolilla. Vasta muutamalla kutsulla se uskalsi kopperoon ja siellä lähestulkoon törmäs muhun. Sitten kun se hoksas että mää oon siinä, ni se oli loivasti mielissään. Sitten laitettiinkin valot ja mentiin ulos.
Ilona jätettiin seinään. Sitä alkoi jo hiukkasen tympästä leikki ja se huusi mun perään näreissään. Jäi istuksimaan kuitenkin kiltisti paikoilleen, kun katosin nurkan taa.
Painostukseen Ilona reagoi. Pakoon se yritti taas vasta kun äijjä oli tosi lähellä. Kun uhka loppui,Ilona sukelsi välittömästi äijjän syliin rapsuteltavaksi.
Ampumisista ensimmäinen tuli liikkeessä. Ilona höristi korviaan ja katsoi ampumisen suuntaan. Mun käskettiin pysähtyä ja Ilona kävi mun luona. Toinen paukku ei aiheuttanut Ilonalla muuta kuin intensiivisen katseen ampujaa kohden. Sitten liikuttiinkin taas normaalisti.
Tuomarit Mikael Laine ja Sami Heikkilä.
Minttu: Luonnetesti keskeytettiin pehmeyden vuoksi.
Tämä oli mulle todella iso yllätys. Normaalielämässä mikään ei ole valmistanut tähän.
Keskeytys tuli tynnyrillä.
Epävirallisesti sain kommenttia jotta mulla on iloinen ja positiivinen koira, jota ei ole tehty ääritilanteisiin.
*lisäys joulukuussa: Uskon että Minttu oli tuolloin jo todella kipeänä, parin viikon kuluttuahan siltä leikattiin kohdusta kaksi mätäpaisetta/kystaa jotka estivät normaalit elintoiminnot*
Mintun testin kulkua:
leikki intensiivisesti ja äänitehosteilla testaajan kanssa. Ei päästänyt kepistä irti, ennenkuin lyötiin hanskalla lähellä päätä. Silloin metrin verran pakkia, ja taas kiinni keppiin.
Kelkalla alkoi heti kumean haukunnan ja mitä lähemmäs kelkka tuli, sitä kauemmas mun taakse Minttu meni vähitellen. Kun kelkka tuli vierelle, Minttu kiersi mun takaa haistamaan kelkkaa välittömästi.
Uhkaavaan ihmisen tullessa, Minttu oli vierelläni ja painui pikkuhiljaa mun taakse. Koitti kiskaista pitenpää hihnaa. Palautui nopsaan ja oli ukon lellittävänä niinkin että ei ihan heti olisi mun luo joutanut.
Siitä mentiin haalarille ja tynyrille. Minttu meni positiivisella mielellä haalarille, säikähti ja melkein samantien tynnyri sai sen suunniltaan. Palautumiseen meni pitkä aika. Ainakin siltä se siinä tilanteessa tuntui.
Mintun toimintakyvyn palautumiseen meni 3 minuuttia. (laskettu videolta) Sen jälkeen se epäili koko hommaa, mutta rentoutui jo todella hyvin ennen Ilonan vuoroa, joka oli heti perään. Keskeytyspäätös tuli tuomareilta noin 1 minuutin kohdalla tynnyrin vapauttamisen jälkeen.
ja koska Mintun testi keskeytettiin, niin ne tuomarit ei voineet sen kummemmin mulle analysoida Mintun käytöstä. Mun silmiin se meni Iloisesti ja reippaasti ja suoritui jutuista paremmin kuin Ilona. Siis tynnyrille asti.
Mutta juu, sillä on mielestäni suuri taistelutahto ja se on sinnikäs. Ja tätä ennen sen ei ole tarvinnut menettää uskoaan mua kohtaan.
Ilona:
toimintakyky +1 kohtuullinen
terävyys +3 kohtuullinen ilan jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
taisteluhalu -1 pieni
hermorakenne +1 hieman rauhaton
temperamentti +3 vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
yhteensä 144p
Ilona käyttäytyi Ilonamaisesti. Jos jossakin ei tapahtunut mitään, se alkoi puuhailla mielenkiintoisempia juttuja. Kaivaa maata, haistella nurtsia tai muuten vaan reutoa hihnassa kuten normaalisti.
Ilona kiltisti "jahtasi ja haukkui" keppiä, kun sitä liikuteltiin. Mielenkiinto loppui samalal sekunnilla kun keppiin piti ottaa kiinni, tai liike loppui. Mun kanssa otti lopuksi ihan kunnon suuotteen ja kiskoi rettua. Ei mitenkään huikean kovasti, mutta hyvin.
Kelkka kun lähti liikkeelle, Ilona hoksasi sen heti. Keesi pystyyn ja murinaa ja harvakseltaan kumeampi haukahdus. Siirtyi sivusuunnassa ja liikkui aina jonkinverran kun kelkkakin liikkui. Seilaili edestakaisin. Kun kelkka pysähtyi, Ilona ei uskonut että se olisi vaaraton. Vuh vuh mur ja pienestäkin olis mielellään lähteny kauemmas. Mun kanssa kävi hetkittäin kelkkaa katsomassa. Lopuksi haisteli sitä ihan hyvin ja retuutti pipaakin jonka sille kelkan päästä otin.
Oikeastaan koko testin ajan Ilona reagoi välittömästi kaikkeen, ja palautui ihmisten painostuksista heti. Häntä heiluen ja syliin. Sitten se ehti tehdä aina välillä omiakin juttujaan. Tutkailla markkia jne.
Äijän hyökätessä Ilona tahtoi tosissaan pakoon siinä vaiheessa ku äijjä keppeineen oli metrin päässä mun edessä. Ja kun se äijä lähti pois ja tuli takasin, heti Ilona oli kaveria.
Haalaria Ilona säikähti kunnolla, sillä oli pikkasen hitaampi väli tynnyriin, kun ite en toiminu riittävän nopsaan. Tynnyrille mennessä se oli jo oma ittensä ja sitäkin se säikähti. Tynnyritä se meni haistelemaan taas pitkän maanittelun jälkeen. Lopulta se alkoi epäillä että tynnyri olisi namia täynnä. Siinä vaiheessa Ilona tahtoi tynnyriin.
Haalarin kohdalle palatessa Ilona muisti että siinä oli tapahtunut jotakin. Mun kanssa meni kuitenkin ihan vierestä ohi ja unohti sen homman siihen.
pimeään huoneeseen mennessä Ilonaa ei kiinnostanu mun innostamiset. Ilona laittoi pään pitkälle,yritti kurkistella sitä populaa, joka sisällä oli ja murisi. Häntä heilui kuitenkin ystävällisesti äijjälle, jonka kanssa odotteli ulkopuolella.
Sisällä se tuli reippaasti esteiden yli ja tipsutteli aika lähelel mua. Mä olin vielä toisessa huoneessa mutkan takana tuolilla. Vasta muutamalla kutsulla se uskalsi kopperoon ja siellä lähestulkoon törmäs muhun. Sitten kun se hoksas että mää oon siinä, ni se oli loivasti mielissään. Sitten laitettiinkin valot ja mentiin ulos.
Ilona jätettiin seinään. Sitä alkoi jo hiukkasen tympästä leikki ja se huusi mun perään näreissään. Jäi istuksimaan kuitenkin kiltisti paikoilleen, kun katosin nurkan taa.
Painostukseen Ilona reagoi. Pakoon se yritti taas vasta kun äijjä oli tosi lähellä. Kun uhka loppui,Ilona sukelsi välittömästi äijjän syliin rapsuteltavaksi.
Ampumisista ensimmäinen tuli liikkeessä. Ilona höristi korviaan ja katsoi ampumisen suuntaan. Mun käskettiin pysähtyä ja Ilona kävi mun luona. Toinen paukku ei aiheuttanut Ilonalla muuta kuin intensiivisen katseen ampujaa kohden. Sitten liikuttiinkin taas normaalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti