Jokainen saa ihan itse päättää onko seuraava teksti totista totta vai kieli poskessa väännettyä mukahauskaa ajankuvaa.
Agility porokoiran kanssa:
”Ihan kiva, mutta sille pitää saada lisää vauhtia. Se on niin hidas. Ei se kolmosissa pärjää. Ei hitaalla koiralla mitään tee. Miten hitaalla koiralla voi tehdä hyllyn. No se oli vaan nipin napin nolla. Siltä puuttuu vauhti. nopeiden pitää epäonnistua että pärjäisitte. Ne on tasollaan. ”
”Ihan kiva, mutta sille pitää saada lisää vauhtia. Se on niin hidas. Ei se kolmosissa pärjää. Ei hitaalla koiralla mitään tee. Miten hitaalla koiralla voi tehdä hyllyn. No se oli vaan nipin napin nolla. Siltä puuttuu vauhti. nopeiden pitää epäonnistua että pärjäisitte. Ne on tasollaan. ”
Treenikavereita ja neuvoja löytyy. Koiran ja itseni kapasiteetti on heikompi. Minusta ei tule keveästi ja nopeasti juoksevaa agilitynrakastajaa. Nykyisin agility on kivaa kun olen laittanut tavoitteet sopivalle tasolle, myöntänyt että kolmosluokkaan jos pääsee niin se on siinä. Agilitya pystyy treenaamaan myös videokameran avustuksella. Harmi vaan että se todellinen palo hommaan puuttuu. Agilitysta tuli kivaa heti ku panostin treenaamiseen ja jätin kisaamisen vähemmälle. Agilitysta tuli tokomaisempaa.
Toko:
”Sä oot kussu jonkun muroihin. Sulla on vääränrotuinen koira. Ota bordercollie. Kun sä tykkäät tosta tokosta ni mikset ota bordercollieta. Ei menis tuo kaikki työ hukkaan. Yksin ei pääse huipulle. ”
”Sä oot kussu jonkun muroihin. Sulla on vääränrotuinen koira. Ota bordercollie. Kun sä tykkäät tosta tokosta ni mikset ota bordercollieta. Ei menis tuo kaikki työ hukkaan. Yksin ei pääse huipulle. ”
Treenikavereita saa kaivella kivennavalta, ja siltikään sellaisia ei löydy jotka uskaltaisivat suoraan sanoa asioista. Ei ainakaan sellaista, joka jaksaisi katsella pystykorvistani edes kaksi neljäsosaa läpi. Olisin vain niin tyytyväinen jos joku leikkisi liikkuria edes joskus, heilutelisi käsiään koiran takana sopivissa kohdin. Sanoisi käsky, maahan, käsky maahan. Noukkisi noutokapulan pois maasta jos koirani lähtee hakemaan sen huutaen. Heittäisi pallon edes joskus oikea-aikaisesti. Häiriköisi perusasentoemme.
Kai sitä on vaan pärjättävä yksin, kunnes menee palkkatöihin ja voi kustantaa itselleen yksityistunteja.
Siihen asti pitänee keksiä omia virityksiä. Käskytystä voisi nauhoittaa kasetille ja raahata mankan treeneihin. Videokamera toki joka kerta jonnekkin asemoituna. ryöstän jostain linnunpelätin ja virittelen sen käsiin narut. pikkuisen jos jalallani heilautan niin pelätti heiluttaa käsiään ihmismäisesti koiran takana. Noutokapulankin voi virittää narun päähän ja kiskaista sen hallin kattoparruihin, jos koira lähtee älämölöä pitäen kapulalle. Jonkun isomman peilinkin voisi hankkia.. ihan jotta näkee mitä tekee. Jonkinlainen pesäpalloilijoiden lelunviskomiskojeen kaltainen härveli voisi olla kans hyvä. Vaikka väärinpäin käännetty ruohonleikkuri, jonka teräosiin tippuisi leluja tasaisin väliajoin. Ne toki voisivat vähän rikkoontua tai singota mitä erikoisempiin paikkoihin. Olisipa ainakin treenattu häiriöt kuntoon.
Siihen asti pitänee keksiä omia virityksiä. Käskytystä voisi nauhoittaa kasetille ja raahata mankan treeneihin. Videokamera toki joka kerta jonnekkin asemoituna. ryöstän jostain linnunpelätin ja virittelen sen käsiin narut. pikkuisen jos jalallani heilautan niin pelätti heiluttaa käsiään ihmismäisesti koiran takana. Noutokapulankin voi virittää narun päähän ja kiskaista sen hallin kattoparruihin, jos koira lähtee älämölöä pitäen kapulalle. Jonkun isomman peilinkin voisi hankkia.. ihan jotta näkee mitä tekee. Jonkinlainen pesäpalloilijoiden lelunviskomiskojeen kaltainen härveli voisi olla kans hyvä. Vaikka väärinpäin käännetty ruohonleikkuri, jonka teräosiin tippuisi leluja tasaisin väliajoin. Ne toki voisivat vähän rikkoontua tai singota mitä erikoisempiin paikkoihin. Olisipa ainakin treenattu häiriöt kuntoon.
Joskus vaan vituttaa niin et suussa maistuu, käpy on jäässä ja hampaat on katki. Ystävääni Annaa lainaten:
”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.”
Vai hei, pitäisiköhän palata vanhan harrastuksen pariin. Koiranäyttelyihin. Joka viikonloppu olisin jossakinpäin suomea. Harmi vain että se parhaiten menestyvä eläin on sokeutumassa. Toiseksi parhaiten näyttelyissä menestynyt eläin .... Sen kanssa noin muuten näyttelyt on aina vallan hauska kokemus. Viimeistään toisessa kaarteessa se iskee korvat niskaan kuin paraskin ravurikonkari, ja lähtee nousukiitoon. Minä lennän perässä. Se heiluttaa häntää ja viimeistään yleisön taputtaessa se loikkaa suorilta jaloilta ilmaan ja haukkuu ilosta. Luonteesta saadaan aina positiivinen merkintä.. muutoin ei niin mairittelevia arvioita.
Kolmanneksi menestynein tempaisi niin hienon neljän ropin sarjan, että mitä sitä turhaan rikkomaan. Särkyy pian illuusio. Nuoremmat taas on, no.. ne tarvii aikaa. Osa veteraaniluokkiin asti.
Kolmanneksi menestynein tempaisi niin hienon neljän ropin sarjan, että mitä sitä turhaan rikkomaan. Särkyy pian illuusio. Nuoremmat taas on, no.. ne tarvii aikaa. Osa veteraaniluokkiin asti.
Tosin olishan nuita lajeja joissa pääsis paremmin samalle aaltopituudelle koiran kanssa. Vaikka rallytoko. Mukavaa pipo löysällä treenailua ja ajanviettoa. Koiratanssikin olis ihan yggösenä listalla.
PK jälki taitaa olla ainoa missä ei tarvita ketään muuta. Henkilöryhmäksi kun kelpaa kaupan pihalla hortoilevat mummelit. Siitä vaan koira asentoon ja ihmisiä kiertelemään. Vieraan jäljenkin saa sillä, kun tamppaa sen miehen kengillä toisinaan.
*muoks* Positiivisuus cornerista päivää. Päivän kootut:
Yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista!
Nyt tuli kuti-kuti nenuli
ps: älkää puhuko mulle tokosta ainakaan viikkoon. 
T: Negatiivitaavi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti