Kerttu-Kaarina on suoraviivainen kuin saapas. (muunsin sanonnasta yhden sanan äidin mielestä paremmin kääpiösnautseria kuvaavaksi termiksi kuin se alkuperäinen "tyhmä")
Ollaan siis aloitetu Kertun kanssa tutustuminen agilityyn.
Ihan aluksi opeteltiin mitä merkitsee nami ruokakupissa. Eli ihan tosi perusteista lähdettiin.
myöskään käden perään se ei lähde, korkeintaan venyttää etuosaansa ja tekee aikamoisen venytetyt takakulmat sen täydelliseen näyttelyposetukseen.
No jos kääpiöbulterrieristä saa agilitykoiran niin kyllä mun pitäs yks Kebab-eläin laittaa agi pakettiin.
Tänään kerrattiin yhden aidan yli kupille ryntääminen. Monesti. enimmäkseen se halusi kiertää joko mun selän taakse näyttelyposettamaan tai kiertää esteen päästäkseen kupille. Kun yksi aita sujui, koitettiin kahta aitaa. Se joko kiersi ekan ja hyppäs toisen, hyppäs ekan jarrutti väliin, kiersi eteeni näyttelyposettamaan... tai hyppäsi ekan ja kiersi toisen. Saatiin yksi hyvä kahden hypyn yli suoraan kupille juokseminen.
Kertun mielestä on hurjan tärkeää varastaa nami asentamisvaiheessa, ignoorata ohjaajan kädet ja juosta välillä aidalle huutamaan. Meillä oli jopa yleisöäkin. Kääpiösnautseri kasvattaa kärsivällisyyttä.
Porojen kanssa keskityttiin hyvään ja rentoon fiilikseen ja hömpöttelyyn. Sopivaan asenteeseen siis.
Tokohömpötystä Mehmetin kanssa. Höpötin sille, palkkasin runsaasti, tein vaihtelevaa ja palkkasin satunnaisesti eri asioista ja hyvin runsaasti. Loppuun ja väliin vähän agilitysiivekkeiden kiertoa ja juoksentelua. päk eli peruutustreenin keskelle stoppeja, matalien agihyppyjen yli pompotteluja ja maahan ja seisomaan pysähdyksiä. sellaista pikkasen erilaista, jonka jokainen agilityihminen kiroais alimpaan manalaan.. Loppupalkaksi ruokakupponen.
Minttu oli ihan täysillä menossa joka liikkeen jälkeen ruokakupilleen. Se myös puri mua. jee. Sen perusasento seilaa sen mukaan mistä nami tulee ja miten mun kädet liikkuu. Mintuksi hyvä perusasento ja seuruu treeni. väliin yksi onnistunut liikkeestä istuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti