perjantai 23. toukokuuta 2014

Downshifting

Viime vuonna mietin että miksi ihmeessä joku käyttää moista sanaa.
Tänä vuonna päätin toteuttaa sitä. En töiden vaan harrastusten osalta.

Viikosta toiseen melkein kaikki vapaa-aika meni muiden auttamiseen treeneissä, muille treenien vetämiseen, kökkimiseen jotta ihmiset saa kivoja tapahtumia. Sit kun mietin että omille koirilleni ei sitä laadukasta aikaa jää. tai jos aikaa jää niin ei jaksamista.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei yhtään mitään.

Ensimmäiseksi suostuin jätti-ison ryhmän ottamiseen agilityssa, mutta sillä muutoksella että vedän vaan puolikkaan ryhmän.

Seuraavaksi mietin vapaailtojeni määrää ja koirieni määrää. Ohjatut reenit olis yhdelle koiralle olleet 2h, eli käytännössä kentällä kökkimistä ja juoruamista kun molemmat kentät on käytössä samalle ryhmälle. yhden koiran treenit yhtenä iltana. Ei mitään järkeä. Jätin koiran pois ohjatusta ryhmästä, sillä kun olen kouluttaja, saan avaimen kentälle.

Sitten alkoi ressikäyrä nousemaan kun aloin pohtia päästäänkö seuran joukkueeseen mulle henkilökohtaisesti vuoden tärkeimpään tapahtumaan. Ilman joukkuepaikkaa ei ole osallistumisoikeutta.
Sen perusteella mitä treeneissä on ollut ja mitä oon ymmärtänyt, niin ei meille kyllä paikkaa olisi herunut. Sen verran taitavia ja yleisesti kehuttuja koirakoita mein seurasta löytyy tukuittain. Mehmetistähän ihmisillä on kuva että se on häiriöherkkä nyyppä. Oikeasti se alkaa olla pitkästä aikaa oma itsensä.
Päätin että vitut ressaamisesta, vahvistin paikkani lappalaisten joukkueeseen. Siellä ollaan aina tervetulleita joukkueeseen ja kukaan ei mieti asioita pärjäämisen kannalta. Lisäksi siellä päätös osattiin kertoa. Itseasiassa siellä se päätös tarvittiin ennen kuin se olisi selvinnyt mein oman joukkueen osalta. Aihe äksyttää vieläkin. Joten äärimmäisen hyvä päätös.

Oheistuotteena lopetin tokotoimikunnassa olon. Lisää vapaita iltoja ja vähemmän kommunikointia ihmisten kanssa. Loistavaa, sanoi erakko minussa.

Agilityseurassani on talkoovelvoite. Sitä on nostettu ihmisten totutusta aika paljon. Laskeskelin että ensi talvelle tarvitsen tavallisen rivitreenaajan verran pisteitä ja olen kökkinyt (perhettä apuna käyttäen) 23 tuntia kasalle. Se riittää, joten loppukesänä mua ei talkoissa näe. Downshifting ja helvetin hyvällä omallatunnolla.

---------
Nyt on viikko takana vähemmän aikataulutettua elämää. Mä oon ehtinyt levätä ja lepuuttaa hermojani.

Vielä olis yksi eteläpohjanmana kennelpiirin happeninki, ennenkuin senkin jätän pois. aiheesta olen jo maininnut. Eri asia onko kukaan sitäkään tajunnut. mähän en puhu suomea vaan kiinaa ilmeisen usein.

Oon treenannut koirineni vähän ja fiilis on parempi ja rennompi. Kyl tää tästä lähtee. Taisin vetää käsijarrun päälle juuri ennen kuin burnout oliis kolkuttanut olkapäähän.

-------
Jäljelle jäi ainoastaan päivätyön lisäksi jalostustoimikunta (jossa JTO:n kirjoittaminen on tunkaistu minun vastuulleni, mietin vaan että missä vaiheessa niin kävi)

Lehtitoimikunta. (joka onneksi on miellyttävää ja vähiten ressaavaa hommaa)

Puolen agiryhmän veto. (saan avainharkkaoikeuden)

Parit yhteistokotreenit viikossa. (joista toinen kerta on aina yli 40km päässä, eli ei tapahtu viikoittain. ei jaksa ei pysty, ei kykene)

Agiyhistyksen hallituksessa olen vielä. Katotaan pysyykö kiinnostus ja minkä verran.
Kokous olisi joka kuukausi.

-----
Sit on sitä aikaa levätä, aikaa treenata monta koiraa kerralal jos jonnekkin menen. Aikaa keskittyä omiin koiriin. Aikaa. Mikä ihana syy talkoilun ja yhdistystoiminnan alasajolle.

saa melkein olla kiitollinen sille idiootille joka tuli koirayhdistyksen fb sivustolle määkimään palvelua, vaikak ei ollut edes k.o. lafkan jäsen. Ihmiset on idiootteja ja minä olen epäsosiaalinen paska. Miksi käyttäisin oman aikani aj energiani melkein 95% muiden hyväksi.

Timon (mieheni) sanoin HV. Enkä tarkoita hyvää viikonloppua.

---paitsi ...... nythän mä olen jo tosileppoisa, joten hyvää viikonloppua. :D

1 kommentti:

  1. Mahtavaa tekstiä, Jonna! Kirjoitat asiaa ja täälläkin mennään jo samoilla linjoilla. (Pinnaa kiristävä) yhdistystoiminta minimiin ja oma vapaa-aika sekä omiin koiriin keskittyminen maksimiin ja elämä lähes hymyilee!

    VastaaPoista