sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Lapualla jonkun koulun kentällä

Mehmet muisteli ensin mitä on seuraaminen.
Jos se jäi pysähdyin alkuun ja palkkasin kun tuli mukaan. Sitten kun se ei auttanut, jatkoin kävelemistä ja kävelin ja kävelin pitkin kenttää. Kävelin sen ohi ja pysähdyin. heti kun kuulin että alkaa hakea luo, lähdin kävelemään. Vasemmassa kädessä nami ylläripalkkana. Pikkuhiljaa alkoi hoksata että mukana pysyminen olis jee ja mahtavaa.

Jäävät se osaa. Luoksetulon osaa. Näissä siis ei yleensä tule virheitä ja ovat teknisesti samanlaisia. Hypyn osaa.(taas tosin meinas livistää.)   tänään sain sen kiinni siitä ja toruin. Lähti kuitenkin yhdellä käskyllä yli torumisen jälkeen. Hypyn jälkeen seuruutin kupille. ei meinannut tulla. otin kupin kainaloon ja sitten seuras. KAUNIS -> ja palkaksi kuppi.

Nyt pari päivää seuraamisen eli mukana kulkemisen vahvistamista. Sitten otetaan taas jääviäkin mukaan ohjelmaan.

----
Urpo teki avon liikkeitä. unohdin kaukot eikä ollut kapulaa.
ei osaa stopata luoksetulosta kuin joskus ja jouluna ja vain vahingossa.
jäävissä jos palaan taakse, on se epäilyttävää ja ehkä kuolemaksi.
seuraaminen on niin ihanaa että kannattaa hengittää voimallisesti kokoajan. HUOM, se ei ole huutamista tai vinkumista. Se on intoiluhengitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti