lauantai 14. tammikuuta 2012

VAU:n hallilla

Mehmetille kujakeppejä. Kuja oli suht auki. Onnistumisia tuli aika monta. Tarvitsikin pientä muistuttelua. Ohjasin alkuun vauhdista pyöräyttämällä, se oli yllärivaikea.
Lisäksi putkeen lähetystä ja sen jälkeen yhden 30cm korkean aida yli ruokakipolle. Tästä muutama toisto molemmilta puolilta ohjaillen. Alkoi löytyä varmuus rynniä kovaa putkeen ja kovaa kupille.

Tyyne teki A:ta, keinua ja keppejä.
Päivän teemana hidas ja epävarma vs.  kupin kanssa röyhkeä läpi rynnijä. Keinulta monta hyvää onnistumista. Kontaktit pysyy nättinä keinulla, muilla esteillä ne on hitaat ja varovaiset ja riippuvaiset mun liikkeestä. Takaisin lootalle siis. Tyyne on peruspositiivinen ja haluaa tehdä, jopa silloin kun on epävarma.

Lääkkeeksi yllättäviä treenejä ja palkkausta. Kaavojen rikkomista ja miettiä tokon puolelta jotain metodia vahvistamaan liikettä joka on epävarma suoritukseltaan mutta muuten mieluisa lähteä tekemään.

Mulle on paikallaan asenne muutos Tyynen agilityssa.
-Lopeta 1 luokan ja helppojen asioiden vihaaminen ja koirakkona pettyminen
-Älä tee asioita jotka vetää motivaation nollaan.
-Mieti erottavat tekijät hyvälle ja pahalle treenille. (Isoin pointti tais olla mun keskittyminen.)
-Mene hallille, tee rata, tutustu ja keskity huolella. Suorita rata kerralla puhtaasti.
-Auta Tyyneä treenaamaan estekohtaiset ongelmat pois, niin sen ei tarvitse olla epävarma ja meidän ei tarvitse epäonnistua joka kerta samoissa asioissa. Käytä mielikuvitusta.
-Treenaa myös niitä vaikeampia ohjauskuvioita erillisinä vääntöinä.

Minttu teki tunnaria.
ekalla sikaili ja rynni heittämään vähän random kapulaa. Jäi haistelemaan maasta jotain juorua. Käskin pois.
tokalla teki nättiä työtä ja palautti kapulan mulle, tiputti sen perusasennossa pois.
kolmas oli sopivassa vireessä ja kaikinpuolin nätti.
neljäs oli odotetun lainen. Vire nousi liikaa. Vinkui odottaessa, lähti hulluna, potki kapuloita ympäriinsä, löysi oman ja toi sen PURESKELLEN mulle. sai nuivasti ojenentun namin palkaksi.
viides oli jälleen rauhallisempi, haisteli hyvin ja toi mulle oman.

Voi olla että jossain välissä oli vielä yksi kuumakalle juttu välissä. joka kerta tuo oman, sitä ei oikeastaan tarvitse edes huolehtia. väärän jos nostaa niin jatkaa haistelua tai viskaa sen menemään. palautuksessa ja keskittymisessä pientä hienosäätöä.
Mutta pitää muistaa alkutilanne. Koira joka joko laittaa maahan täysin passiivisuuteen paineistuneena tai vaihtoehtoisesti menee huutaen ja kapuloita ilmaan heitellen ja tassuilla singoten keräämään hauskuutusta itselleen. Siihen nähden nuo kaikki olivat uskomattoman mahtavia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti