Tiinan kanssa kastuu aina

Mentiin Tiinan ja lappalaisten kanssa löytylle. Lopulta treenattiin siinä parkkipaikalla.

Minttu
Tein tavallista pienemmän ruudun. Kauempaa iliman valmista palkkaa se on ihan pihalla. Lähempää se osasi jo hakea että jossakin näiden neljän tötsän sisällä on se JEE! paikka. Loppujenlopuksi päästiin ihan hyvälle fiilikselle. Pitää kuitenkin muistaa että lumisella kentällä jos meinaa laittaa palkan valmiiksi ruutuun (pallo) ja ruudun takana metrin päässä on este (iso kivi) niin siinä on vaarana täystyrmäys. Onneksi Mintun jarrut pitivät.
Tunnaria. 20 kapulaa ympyrälle. Toi joka kerta oman, parilla ekalla oli taas epävarma että tuodakko vaiko eikö tuoda ja tiputti matkalle kun näytin namia kädessäni. Kolmas oli muuten hieno, mutta ei me ihmiset kumpikaan oltu varmoja että oliko se oikea. Minttu kuitenkin toi itsevarmana ja iloisena, joten palkkasin. Varmistukseksi vielä neljäs, joka oli supermahtava. Eli oli se kolmaskin oikea, muutoin tää neljäs olis ollut ihan erilainen. Pitäs oppia merkkaamaan ne omat kapulat kynää käyttäen. Minttu saa aina ilmavainun ensin siitä oikeasta kapulasta ja alkaa jo vaarallisen innokkaan skarpin näköiseksi haistellessaan viereisiä kapuloita. Aina se kuitenkin tarkentaa hajun ja poimii kapulan aika omaperäisellä tyylillä. Minttu heittäytyy etutassuilla melkein maahan ja poimii oikean kapulan rintakehänsä edestä niska ihan kurkikaarella. Siitä se sitten ponnahtaa palautuslaukkaan. Ei pure kuitenkaan kapulaa tai mälvää sitä. Sen koko olemus kertoo JES OIKEA!
Seuraamista. lyhyempi pätkä jossa se oli innoissaan ja ihanalla fiiliksellä. Suorastaan hyvällä paikallakin. Toinen liikkuroituna, jossa se sika ihan vinkui ja huusi kun oli niin kivaa. Noin ylivireessä se tuskin ikinä on kokeessa, jote ignoorasin huutelut ja olin iloinen vireestä ja takaosan käytöstä sivuaskeissa ja juoksupätkän intensiivisyydestä.

pallo-pallo-pallo!

Mehmet
Pientä ruutua ilman targettia. Näytin itse paikkaa ja annoin sen hakeutu siihen, lopussa Tina kävi näyttämässä paikan ja Mehmet rynni suoraan siihen. Välillä se ei hoksannut ihan ja yritti tarjoilla merkkinä yhtä tötteröistä.
Ihminen ja sateenvarjo kulkivat ohi, joten otin perusasennossa häiriö kontaktiharkkaa. Mehmet koitti luistaa katsekontaktista kun lunta satoi silmiin (ja sitä sateenvarjoa piti vähän yrittää katsella) Pääasiassa kuitenkin oikein hyvä.
Tämän jälkeen Mehmetin aivoihin tuli oikosulku. se istui ja tuijotti minua silmiään räpytelleen. *blink blink* Mehmet ei tajua.
Puuhasteltiin sille vielä ensimmäinen liikkeenomainen luoksetulo. Tarvitsi oman nimen liitettynä vierelle käskyyn. Sitten oli pätevä. tarjoili myös nättejä perusasentoja ja otti nättejä yhden askeleen siirtymiä. olin taas hurja ja tein 3-4 askelta suoraan ja mehmet osasi! Liikkeestä ja luoksetulosta seisomiset oli kadonneet muistista ja luoksetulossa se tarjosi luokse ryntäämistä ja eteeni maahan syöksähtämistä. Huomasin että liikaa erilaisia pikkujuttuja saa Mehmetin pään kiehumaan ja se alkaa taas arpoa liikkeitä eikä kuuntele.