harjoituskoirakkona

Ilonan kanssa päästiin harjoituskoirakoksi agilityn koulutusohjaaja kurssi2 osaan.  Eka harkka oli muuten oikein kiva, mutta siinä oli meille uusi asia. NIISTO. Nenäni osaan niistää, mutta koiralta turhat lenkit siivekkeen kierrosta… no hetki meni miettiessä. Aluksi Ilona ajautui kokoajan selkäni taa. Hätäilin jo menoa putkelle ja Ilona hyppäsi niin et laskeutui enemmän aidan 4 suuntaan kuin siten kuin oli tarkoitus. Lopulta saatiin yksi kivahko niisto aikaan. Tätä hommaa tarvii viel sisäistää jonkin verran.

Ilona (ja vähän miekin) saatiin kehuja loistavista takaakierroista. Ilona nyt vaan osaa ne tosi hyvin.  Annan sille paljon tilaa sivuttais suunnassa. Omalla kropan suunnallani ja käden kohtuullisella liikkeellä vedän välistä-viskaan yli.

Kertaalleen unohdin että putkella käydään toisenkin kerran.. mutta ei vanha kaikkea voi muistaa.

 

Harkka 2. Ensin siten ohjattuna kuin itse sen ohjaisin. En aluksi tehnyt sylikäännöstä.. kunhan vaan käänsin koiran esteelle 5. silloin Ilona laskeutui  liikaa hallin seinän puolelle ja sen lenkki tuli isoksi esteelle 6.

Tähän hiottiin hetken yhdessä sylikäännöksen mahdollisuutta. Sitten kokeiltiin pari sylkkäriä. Hyvin toimi. Koko rataan istutettuna sujui myös jouhevasti. Kuulemma tehtiin se oikein. Tiedä sitten oliko se vahinko, vai osataanko me jo jotain ;)

Sit tehtiin siten kuin vetävä ryhmä oli sen suunnitellut. Eli 5 esteelle takaakierto.

 

Ilonalla ja mulla oli selkeä erimielisyys siitä että tarvitseeko sen irrota putkeen jos minä jään 2 esteen takapuolelle. Määrätietoinen ja pistävä PutKEEEEN! (piilotettu kirosanan painokkuus) ja kohtuullisen pakottavasti osoittava käsi saivat Ilonan taipumaan ja menemään putkeen.

Näppärästi olinkin 4 esteen takana odottamassa. Sieltä mun olis pitäny jarrutella Ilonan vauhtia, kääntää se vitoselle ja heittää takaakiertoon. Ilona rallasi ohitseni ja kävi tempaisemassa esteen 6 . Pienen hurraustuokion jälkeen (aina pitää juhlistaa jos onnistuu menemään ihan käsittämättömän omituisesti) Otettiin uudestaan vähän tarkemmin. Otin Ilonan putkesta paremmin käteen. Käänsin selkeämmin vitoselle ja takaakiertoon. Loppu rata menikin kohtuu hyvin.

Tää ohjaustyyli oli meille vähän töksähtelevämpi. Ilona kun ei irtoa ihan niiiiin määrättömän kauas. Silloinhan se kalskahtaa liikunnalta.. ja ohjaajan tulee kärsiä yhtä paljon kuin koirankin, pohtii Ilona the laiskapersus. Myöskään kovemmasta vauhdista tehdyt äkkikäännökset ei suju kovin luontevasti..

Hauskaa oli. Tuntui kyllä omituiselta kun aamu kymmeneltä oltiin valmiit lähtemään hallilta pois! Aamuyöhän silloin viel on. Kotona heräteltiin muut koirat, ulkoiltiin ja vetästiin aamupalat.