Mintun kanssa oltiin aiemmin joskus VAU:n vedetyssä ohjaustuokiossa.
Mun pään korjailuksihan se meni.
Paikalla käännöksiä en ole ehtinyt ajatella et miten mä sorkkiani asettelisin. Mintulla oli koulutuspäivään asti tapana pompahtaa taaksepäin kun käännyn vasemmalle. Se ei oikein käyttänyt takaosaansa, vaan ennakoi sen pompahtelun välittömästi kun aloin kääntyä.
Olin koittanut ottaa askelta eteen ja siitä kääntyä ”muka helpotetusti”. Olin kuitenkin astunut aina ensin oikealla jalalla eteen, eikä se edistynyt.
Nyt mun käskettiin aloittaa vasemmalla, astua oikealla sen eteen 90 asteen kulmassa ja korjata vasen paikalleen. Koiraa avustettiin aluksi namilla. Tuossa käännöksessä mun oma kroppa alkaa näyttää suuntaa koiralle jo kun astun toisella jalalla eteen. Minttu hoksasi jujun melko nopeaan, ekä enää pomppinut niin hanakasti. Pikkuhiljaa ja treenaamalla saadaan tämä yksityiskohta kuntoon ja takaosan käyttö nätiksi.
Sit nuo paikalla kääntymiset aiheuttaa päänvaivaa. Miten kääntyä et ei liiku hillittömästi pois paikaltaan. Vähän voi liikkua, ihan millilleen ei sentäs paikalla olla. Piirrokset ohessa. kiteytettynä liikuttaa ensin se EI-koiranpuolimmainen jalkaterä paikalleen ja sit siirtää koiranpuolimmainen yhdessä koiran kanssa.
Ruudussa Minttu ei hahmota et mitä siel ruudussa tehdään.. siel pitää olla nami tai pallo jotta se menee oikeaan kohtaan, ilman niitä se ei oikeaan kohtaan eksy eikä edes hae sitä.
Kouluttaja heitti sivusta ruutuun pallon kun Minttu juoksi käskystäni ruutuun. Tuo ovela perhana vaan tietää et jos sellainen on mahdollista. Jos joku seisoo riittävän lähellä ruutua, ni pallopalkka saattaa lentää ruutuun T: Minttu. Jos emäntä on liian kaukana, ni se ei palloa saa heitettyä T: Minttu. Se osaa rynniä ruutuun hakemaan palkan. Harkinnassa muuttaa opetusmetodia, kun pallonheittäjää ei oikein mein treeneissä ole. Yksin kun enimmäkseen väännän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti