lappalaisten toko ma 11.2.

Urpo pääsi Villähteelle lappalaisseuraan.

Autosta ottaessa Urpo haukkui ja pöhisi sille yhdelle lapinkoiralle joka oli näkyvissä. Ensimmäisen ihmisen syliin piti heti kiivetä ja sieltä jatkaa epävarmaa haukuntaa. Pikkuhiljaa sekin rauhoittui. Tosin jokainen uusi saapuva koira sai taas uuden jännätyksen päälle.

Ensin ahtauduttiin sisälle halliin maksamaan. Sielä Urpo olikin kohtuullisesti kiltisti.
Sitten taas pihalle ja jakauduttiin kahteen ryhmään. Paikalla oli viisi koiraa ja kaksi ohjaajaa. Urpon vuoro oli ensin. Eka kerta meni hiukan kartoittaessa että millaisia koirat ovat ja mitä on tavoitteena ja mitä ohjaajat osaa.

Kun tuli tekemisen aika, urpo keskittyi tosi hyvin.

Se tuli vierelle, meni maahan, seurasikin jo pätkän verran. Omaan makuuni seuraaminen oli liioitellun pitkä. Tosin itse olen ottanut Urpon kanssa vasta kontaktia vierellä istuen ja yhtä askelta eteenpäin. Urpo koitti sitten liikkeestä istumista. Ensin seurattiin, sitten istuttiin ja emäntä otti yhden askeleen eteen... palasi vierelle ja syötti namia. Hyvin homma luisti. Siinä se Urpon osuus sitten olikin.

Ohjaaja ei sinällään oppinut mitään uutta, mutta Urpolle tilaisuus oli oikein hyvä.