Aluksi otettiin rata O:n mallisena. Ilona varmisteli joka esteen jälkeen et vieläkö jatketaan. Pian alkoivat aitapätkät onnistua. Putkelle mennessä Ilona kaartoi aina uudestaan ja uudestaan varmistamaan suuntaa. Vetäjä tuli avustamaan punaisen raksin kohdalle putken jälkeen. Jos Ilona juoksi suoraan palkalle, se ei saanut sitä vaan joutui juoksemaan harjoituksen alusta asti uudestaan. Laiska koira oppi nopsaan säästämään itseään. Harjoituksessa ainoat käskyt olivat putkeen ja putkeen! Kyllä se koira suorittaa siitä väliltä ne muutkin esteet. Pienen harkkailun jälkeen Ilona kiiti rataa ympäri sivuilleen vilkuilematta.
Toisena otettiin meille helpompi harkka.. tai niin luulin että helpompi. Mun kädet on kuin kaksi löysää letkua, jotka husii sinne sun tänne. Jokaisen rastin kohdalla piti koiran vastakkaisen puolen kädellä vetää koira kääntymään edestäsi. Samantien kun koiran rata oli oikeaan suuntaan, huiskaistiin koiranpuolimmaisella kädellä koiralle lupa juosta esteen yli. Välittömäst hyppyluvan jälkeen oltiin jo ottamassa taas vastakkaisella kädellä kääntymistä peliin. Kun minä lopetin käsiini sotkeutumisen, alkoi Ilonallakin homma luistaa. Kädet hieman jähmeämpinä eikä kilometrin kelana puutarhaletkua..
Toisella hallinpuoliskolla treenattiin keppejä. Me ollaan otettu vain ohjaten oikealta puolelta. Ilonan keppien alussa 2 ekassa välissä on ohjurit verkosta. Se siis menee aina oikein kepeille. Kepeillä puikkaamisen tekniikkaa on harjoiteltu keppien lopussa palkkaavalla ihmisellä. Tänään tehtiin uusi juttu ja otettiin apuohjaaja kävelemään Ilonan vasemmalle puolelle keppien ajaksi kun itse kävelin oikealla puolella. Muutaman toiston jälkeen vaihdettiin puolia apuohjaajan kanssa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, seuraavilla tulikin epäonnistumiset.. kun Ilona hoksasi että missä minä olen. Vaihdettiin taas puolia ja otettiin loppuun muutama onnistunut puikkaus.
Olanyliotto (persjättö, sokkoleikkaus, edessäleikkaus) ja pimeät putkikulmat.
A: Takaaleikkaus
B: Persjättö. Eli kun Ilona oli putkessa, kipitin kuin arojänis kohtaan B ja käännyin ottamaan Ilonan vastaan puon takaa. PUO = takapuoli eteläpohjanmaaksi.
C: Välistäveto oikealla kädellä. Oikea käsi on oikein!! Vasen käsi kääntää liikaa kroppaa ja hidastaa matkantekoa.
D: Huitaisin Ilonan aidalle ja käänsin sille takapuoleni. Esteen jälkeen ongin sen taas mukaani PUON toiselta puolelta.
E: Ilona on putken puolivälissä.. samaan aikaan alan pitää mekkalaa ”tännetännetänne”. Tämä kaikki jotta Ilona osaisi kääntyä heti putken jälkeen oikeaan suuntaan.
F: Persjättö riittävän ajoissa, tai koira tekee pitkät lenkit ja ryysii aidalle.
G: Koska f kohta onnistui, ehdin kohtaan g tekemään valssin. Siitä jatkan sulokkaasti viemällä Ilonan pimeään putkikulmaan.
E: koska ensimmäinen ei onnistunut kovin sulokkaasti, harjoittelimme tässä useamman kerran.
Ilona juoksi ekan ohi ja leiskautti toisesta putken päästä sisään.
Sitten mulle kerrottiin että vasemmalla jalalla ja kädellä pitää kierrättää koira kulman taakse putken suulle. Vähän samoin kuin twistissä ja siivekkeen kierrossa. Samantien otetaan oikealla kädellä kuvitteellisesta narusta kiinni, mikä sojottaa ilonan nenästä. Siitä sitten vedetään putkeen. Minä tein käsiliikkeen putken päällä, joten Ilona hyppäsi putken päälle seuraamaan kättäni. Taitava orava. Lopulta saatiin harkka onnistumaan ja ilona seurasi käteni liikettä putkeen.
Putken jälkeen Ilona kääntyi aina vasemmalle ja teki pienen kiepin kääntyessään taas oikealle eli menosuuntaan. Ongelman ratkaisemiseksi vetäjä avusti. Hän oli putken oikealla reunalla laittamassa namin oikeaan kääntymis suuntaan. Muutaman toiston jälkeen Ilona alkoi tulla ulos putkesta oikein ja oikeaan suuntaan.
Kepeillä Ilona tekee hieman turhaa sivuttais suuntaan pomppimista.
Keppien alussa oli kahdessa välissä verkot, mikä esti sisäänmeno virheet. Vetäjä meni avustamaan keppien päähän ja palkkasi ilonan kun se puikkasi kepit taitavasti. Monta kertaa Ilona jätti pujotteluja välistä ja ryysi loppuun. Se pettyi hieman kun namia ei saanut . Lopulta se ajatteli hiukan ja hoksasi että kepit tulee mennä kovaa, sivuttain pomppimatta ja palkan saa lopussa. Viimeinen keppeily meni huippuhyvin. Ilona meni matalampana, keskittyneempänä ja lujaa!!
Alkuperäisessä harkassa este 8 ja 12 oli pussi, me muutettiin se putkeksi vahinkojen välttämiseksi.
Koska meillä oli valtavasti aikaa, otettiin vielä A:n kontaktia.
Vetäjä palkkasi Ilonan kädestään ja minä pysäytin sen alasmenolle STO karjahduksella. Naksautus meinasi Ilonan mielestä että ”saa häipyä” ei siis jäänyt odottelemaan mitään vapautuksia. Tässä riittää miettimistä. Keinun kontaktilla ei ollut ongelmaa, siihen Ilona jarrutteli riittävästi.
Tutustuttiin ensin putkeen. Putki oli suora ja niin lyhyt kun voi olla. Heitin lelun melkein läpi asti ja kun tyyne seurasi lelua putkeen kehuin. Tyyne tarvitsi aika monta toistoa, että alkoi mennä putkeen. Putkea se ei pelännyt, sille ei vaan ihan välittömästi auennut putken tarkoitus. Melko pian se huomasi että putken läpi juokseminen on hauskaa.
Harjoiteltiin taas yhden siivekkeen kiertoa oikealta ja vasemmalta. Etäisyys siivekkeeseen noin metri, sen pidempää ei kestä.
Otettiin suoraan ruokakupille lähetystä.Kun se muistui mieleen tehtiin kuten kuvassa D. Jätin namin kuppiin, vein tyynen siivekkee lähelle ja kierrätin sen ympäri. Tyyne sai palkaksi juosta kupille. Tämä kierto tehtiin molempiin suuntiin.
Tein myös yhden siivekkeen kierto ja siitä putkeen kuva B
G kuvan mukainen kahden erillisen siivekkeen kierto ja putkeen onnistui kohtuudella. Seuraavaksi tarvitsee opetella kahden perättäisen siivekkeen kierto. Eli suoraa pätkää. Apuna voisi käyttää tuota ruokakuppia.
Lisäsin putkellekkin kupin. Tyyne oli treenin jälkeen hieman väsynyt kaikesta pään käytöstään J
Minttu:
Mintulle tokoa.
Tein ruudun valmiiksi hallin toiseen päähän.
Käytin eri värisiä lasten pikkusankoja.
Jätin lelun pois ruudusta.
yritys, Minttu merkkasi ruudun ja käänsi sen jälkeen päänsä kohti putkea, olin pöllö ja lähetin muka ”ruutuun” Minttu kävi suihkaisemassa putken.
Käänsin putken päät alas, sinne ei siis voinut mennä. Lähetin Mintun ruutuun. Minttu riehui lujaa ruudun lähelle, kaarsi siitä hieman vasemmalle ja kun näki ettei siellä mitään palloa ole, juoksi lujaa luokseni.
Vein ruutuun namin Mintun nähden, lähetin. Minttu juoksi ruutuun, pysähtyi käskettäessä. Meni maahan ekasta käskystä. Odotti nätisti kun kävelin kaavioni. Kun kutsuin vierelle.. Minttu kaahasi ohitseni oikealta puoleltani.
Jätin Minttua maahan ja otin erikseen avustettuja vierelle seuraamaan kutsuja. Toimivat hyvin.
Otin yhden istu käskyn ja palkkasin Mintun hallin toiseen päähän heittämällä pallon. Kun Minttu leikki pallolla, kävin viemässä ruutuun namin. Minttu ei nähnyt sitä, sillä oli liian hauskaa teurastaessaan vinkupalloa. Lähetin Mintun ruutuun, pysäytin seisomaan. Menin kaavion ja kutsuin. Kaikki toimi hienosti. En laittanut maahan, ettei neiti ala ennakoida sitä.
Luoksetulon pysäytystä
1.Maasta seisomaan 16 askeleen matka, 8 askeleen päähän pysäytys. Hyvä pysähdys, eteni noin oman vartalonmitan.
2.Seisomasta maahan. Samat välimatkat, samat toiminnot.
3.Maasta vierelle.. liian hidas pätkä. palkkasin pallolla taakse. Jospa se vauhti sieltä tulisi.
4.Pitkällä matkalla liikkeestä seisomaan.Mittasuhteet kuten kokeessa. Minttu pysähtyi välittömästi käsimerkistäni. Heitin vinkupallon.
Vierelle tulo harkkaa. Minttu hakee paremmin oikeaa paikkaa, pysyy jopa kontakstissa. Otettiin kahden askeleen eteenpäin menoa. Onnistui. Yrittää välillä edelleen edistää. Vasemmalle kääntyessä ei osaa käyttää takaosaansa. Vasemmalle sivuaskeleet onnistui hienosti, vaikka en enää vetänyt namilla oikealle paikalle. Oikealle sivuaskeleet onnistuivat myös.
Urpo:
Seuraamista. Upea perusasento, tiiviys ja into. Noin 3 metrin seuraamisen jälkeen heittäytyy epävarmaksi. Muutamien toistojen jälkeen huomaa että jääviä ei tule, joten rentoutuu ja kulkee pitempääkin suoraa hyvin. Vasemmalle käännöksessä käyttää takaosaansa upeasti.
Otin myös kaksi innokasta, nopeaa ja oikein mennyttä luoksetuloa.
Urpon treeni jäi lyhyeksi, sillä hallilla oli varaus joka meni aikani päälle. Ilona ei päässyt ollenkaan esteille.
Syksyllä otettu kuva. Vasemmalta Tyyne, Minttu, Urpo ja Ilona. Kuvaaja Mari Ali-Raatikainen
Kaavioista näkee mein reitit. Keskitytään kirjaimiin.
A: Pakkovalssi. Haastetta toi tuo kulma. Piti olla oikea aikainen ja odottaa riittävän pitkään, ennen kuin lähti peruuttamaan enemmän siivekkeen taakse.
B: joku vapautti koiran pöydältä ja käänsi sille selän…. Jos olis malttanut olisi katseella seurannut koiraa, viskannut sen esteen taakse ja jatkanut sulavasti matkaa. Pikkujuttuja. Tässä siis twistin tapainen
C: Tästä mä oon ylpeä. A esteen jälkeen vedin Ilonaa lähemmäs ja esteen ohi, sitten tehtiin poispäinkääntö. Vikalla kerralla Ilona teki sen reilusti irti mun kropasta. On se taitava.
D: Lähetys kepeille. Ilona ei osaa kepeilel sujahtamista, joten laitoin verkko-ohjurit keppien alkupäähän. Sitenpääsi vain oikein kepeille. Ilona haki ne lujaa ja kaukaa. Mie kertaalleen oikein onnistuneen sisäänmenon pilasin hihkumalla niin et Ilo elämys tuli pois kepeiltä kesken :P
En saa mennä Ilonan edelle kepeissä, silloin se alkaa hätäillä.
E: Tupla ansa esteen numero 14 ja kepeille viennin välissä. A houkuttelevasti nenän edessä ja jos mitään ei ajoissa tapahdu, ainakin putkeen voi humahtaa. Tähän vientiin avuksi oikea käsi koukkuun kropan eteen/sivulle vetämään Ilonaa mua kohden. Toimi.
Tokikin tehtiin kaikki mahdolliset virheet ja moneen kertaan, mm hypättiin A:n alastulokontakti yli, kun tiedettiin jo että mennään putkeen. Kontaktien opetus on vähän vaiheessa.
Lisäksi otettiin erillisenä persjättöä. Ilonan hyppyytin esteen numero 2 yli sitten käännyin kohden estettä 3 ja noukin Ilonan hehtaaripersaukseni toiselta puolelta. Aluksi oli hankalaa, sitten unohdin mitä olin tekemässä jayritin valssia. Sitten pysähdyin ajattelemaan ja huomasin ettei tosiaan tarvitse kuin kääntyä oikealle ja noukkia koira oikealta mukaan. Lopuksi se oli ihan idioottihelppoa.
Ensin Tyyne. Kokeilin sillä esteen yhden siivekkeen kiertoa. Tyyne selkeästi muisti edellisen kerran ja kiersi jo huomattavasti helpommin siivekkeen. Pystyin laittamaan sen noin puolen metrin päästä kiertämään siivekkeen.
Mentiin myös ensimmäinen aita rimalla. Rima oli 15 cm korkeudessa, joten ei aiheuttanut suuriakaan ponnisteluita. Vein aidan taakse kupin ja sinne lihapullaa. Tyynen kanssa yhdessä ihmeteltiin sitä ja kierrettiin toiselle puolelle aitaa. Tyyne hyppäsi pyynnöstä aidan yli, mutta jäi sen jälkeen pyörimään ja ihmettelemään.. kunnes ajautui kupille. Hiukan liian monta asiaa liikkui päässä, joten ruoka magneettina ei ihan toiminut. Teimme saman kolme kertaa, kunnes tajusin jättää aidan pois välistä ja lähettää pelkälle namikupille. Sen Tyyne muisti ja eteni kupille lujaa laukaten.
Seuraavaksi pyöritettiin kuvan mukaisesti paria pikkuaitaa ja siivekkeen kiertoa.
Tyyne myös teki muutaman poispäinkäännöksen molempiin suuntiin ja pari sylikäännöstä myöskin molempiin suuntiin.
Urpo
Tultiin halliin ja kokeiltiin puomin ylösnousu, joka nojasi maxien pöytään. Urpo sai slaagin ja oli varma kuolemastaan. Loppu treeni menikin niin, että Urpo oli sitä mieltä että vain suoraan kaahaaminen pallo suussa on hyvä ja kaikki muu epäilyttävää tai kuolemaksi. Puomi ongelman vuoksi A este lisättiin epäilyttäviin kohteisiin. Onneksi päästiin A:sta yli. Tosin se jäi harjalle nököttämään. yritin pakkovalssia aidalla. urpo yritti kaikkensa ettei sen tarvis kääntyä. Se ei heti tajunnut juttua, joten se syöksy ohi mitä mielenkiintoisimmilta kohdilta. Urpon taktiikka on epäillä kaikkea ja rynnätä lujaa, ja toinen taktiikka on nauttia suuresti ja rynnätä lujaa. Aloin vakavasti miettiä että itsesuojeluvaistottoman koiran kanssa agility voi olla kohtuullisen vaarallinen laji. Urposta ei olla koskaan kaavailtu agiratojen tykkiä ja mitä ilmeisimmin ei siitä siihen oikein olekkaan .. ainakaan turvallisesti. A:n harjalta alas hyppääminen on vain luonnollista koiralle joka luulee/tietää osaavansa lentää.
Nyt pohdinkin että
a) käyn torstaisin agilityssa urpon kanssa rilluttelemassa.. ei hyvä. Voi aiheuttaa ongelmia ja luottamuspulaa suhteeseen/ alkaa varoa halleja? Agilityssa ei edistytä, uusia takapakkeja ollut jokaikinen kerta.
b) käyn mintun kanssa torstaisin rilluttelemassa.. tokossa todella motivoituneelle ja agilitysta holtittomuuden vuoksi eläköityneelle hyvä? huono? ei mitään vaikutusta?
c) mennä torstain ryhmään pennun kanssa. ei vielä meidän paikka.. pitäisi opiskella rauhassa asioita ensin.
Otanko siis mukaan ”hullunkiilto silmissä” kaahavan Mintun?
Ilona
Ilonalle kosketusalustan vahvistamista pari kertaa. Sitten alusta puomin ylösmenolle. Toimi aika usein. Kosketusalusta puomin alasmenolla toimi ainoastaan jos jalkani oli hiirimaton päällä. Ilona katsoi mua silmiin niin intensiivisesti, ettei tajunnut että hiirimattoon olemassa. Se kiihdytti itsensä sille tasolle, missä oppimista ei tapahdu.. eli normaaliin agilityvireeseen. Pitää siis vielä vahvistaa hiirimattoa. Tasaisella juoksee jo aika nopsaan matolle ja tömäyttää molemmat tassut siihen.
Otettiin siivekkeen kiertoja. laitoin vajaan 10 metrin päähän toisistaan kaksi siivekettä. Ilonan tuli kiertää siivekkeet nopeasti ja siltä puolelta miltä näytin. Ilona osasi ja toimi, minä olin siivekkeiden keskellä, molempiin suuntiin oli sama matka.
Minttu:
Liikkeestä istumista. Alkaa jo sujua aika näpsäkästi. Tehtiin istumisleikkiä ja vielä avustettua liikkestä istumista. Pienellä vartaloavulla vielä autan pysähdyksessä.
Maasta vierelle seuraamaan juoksemisia otettiin muutama. Kävelin hallissa ja jossakin kohtaa kutsuin Mintun ”vierelle”. Toimi aika hyvin.
Kontaktiharjoitusta. Vaadin sitä kontaktia myös sillä ensimmäisellä askeleelle, jolloin se on aina nyökännyt ja alkanut katsella menosuuntaan. Seuraamista maksisimmaan 2 askelta. Tarvitsee runsaasti harkkaamista, minttu väen väkisin yrittää kokoajan eteenpäin.
Kaukokäskyjen siirtymiä. Olen palkannut nyt vain sellaisista siirtymistä, missä se pysyy levollisesti. Maasta istumaan nousussa se tekee tyylipuhtaan seisomaan nousun. Periaatteessa hienoa että tekee ylös nousemisen oikein, mutta skeidaa kun ei tee mitä mie pyydän sen tekemään. Minttu luulee taas tietävänsä mitä liikkeessä tapahtuu ja muuttelee asentoja parin sekunninvälein oma-aloitteisesti. Valitettavasti asentomuutokset eivät ole edes 100% oikein. Lisää siis kärsivällisyyttä..
Käytin puksut viereisellä pellolla irrottelemassa. Puolisen tuntia ne juoksentelivat, sitten napsin poroset kiinni. Onneksi, sillä läheisellä tiellä näkyi menevän ravihevonen sen pellon ohi hetken kuluttua.. Olisihan siinä ollut mielenkiintoista kun lauma porokoiria olisi mennyt paimentamaan kärryt perässä viipottavaa ”petteri punakuonoa”. Tällä kertaa siltä säästyttiin.
Olin kivasti ajoissa menossa paikalle, kun juuri ennen tienristeystä näin autoinvaloissa hevosen. Siellä se musta eläin juoksi yksinään keskellä tietä. Yhtään valotolppaa ei ollut missään, edes kuu ei valaissut. Heponen painatti eteenpäin ja mulle iski huoli. Koitin hälyttää apua talosta joka kohdalla on, tokihan talo oli pimeänä sekin. Ei ketään kotosalla. Menin autolle, laitoin pitkät valot päälle ja lähden hissunkissun vauhtia heposen perään. Noin 100 metrin päässä hevonen yllättäen ilmestyi ajovaloihin. Se ravasi täyttä vauhtia ja nipin napin autoni konepellin väistäen. Onneksi oma vauhti oli minimissään jo valmiiksi. Kävin kääntämässä auton ja ilmoittamassa toiseen taloon että tiellä on heponen irti. Talon isäntä soittelikin lähinaapureiden hevosihmiset läpi. Mie lähdin takaisin tielle. Heppa juoksi ainakin 6-7 kertaa edestakaisin, se vaihtoi suuntaa aina kun joku auto kaahasi ohi. Oman autoni olin jättänyt tienpieleen valot päällä ja vilkku päällä. Se onneksi hidasti osaa autoilijoista. Pysäyttelin parit autot vilkuttelemalla seis merkkejä, kun ilmestyin niiden ajovaloihin. Yksi nainen väisti autolla hevosta ja näki että se meni erään talon pihaan, hän lähti sen perään, samalla kun itse lähdin takaisin autolleni. Heti kun sinne pääsin, hevonen ilmestyi taas edestä ja juoksi lujaa vauhtia autoni ohi ja pimeyteen. Otin koirani remmin ja lähdin taas kävellen siihen suuntaan minne heppa katosi. Taas yksi auto näytti kääntävän sen suunnan. Muutaman kerran alkoi jo kunnolla pelottaa että hevonen kolaroisi autoihin. Se ei niitä erityisemmin pelännyt. Tiellä oli hetken aikaa rauhallista, eikä autoja kulkenut. Heppa oli jonkin matkan päässä ihmettelemässä. Aloin puhua sille. Ku hepponen huomasi että kyseessä on ihminen, se käveli suoraan luokseni. Rauhoittelin sitä äänelläni ja talutin tien sivuun. Siitä katselimme vielä parin autonohisyöksyä. Kävelimme takaisin siihen naapuriin, joka oli hevosmiehiä inffonnut. Hevosen omistaja oli hälytetty paikalle. näimmekinyhden auton, joka lähimailla ajeli edestakaisin. Menimme takaisin tienvarteen ja onneksi ensimmäinen auto joka tuli oli hevosen omistaja. Hän lähti taluttamaan hevosta kotiin, ja mie pääsin epiksiin.
Olin ihan varma että olin jo myöhässä. Hallin ovesta sisään astuessani, menin välittömästi rataantutustumiseen. Tutustumisen jälkeen kävin ilmoittamassa Ilonan 2/3 luokan kisaan ja mintun 1 luokan radalle. Sitten äkkiä pihalle hallista, Lämppäsin Ilonan surkeasti ja nopeasti, siitä sisälle ja melkien välittömästi radalle. Ilona kävi ihan kierroksilla ja itse päätin vielä vaihtaa ohjaus suunnitelmaani.. väärä päätös. Toisen esteen jälkeen saatiin hylky.
Ilona ehti mennä käymään A:lla ja iskeä tassunsa sinne. HYL. Puomin jälkeen vienti aidoille ontui, olin hiukan liian optimistinen ja Ilona jäi pyörimään eteeni (mitän myöhästyin paikaltani) Jotenkuten ja hieman erilailla päästiin seuraavan esteen yli kuin olin suunnitellut. A:n jälkeen olin huolimaton, enkä käskyttänyt Ilonaa, se ajoi aidan ohi. Putkella varmistelin sitä eteenpäin, eli siihen päähän putkea mishin ei edelliselläkierroksella menty. Ilona oli jo melkien menossa, kun se päätti ettei minuun voi luottaa. Muistaakseni se vetäisi putken väärään päähän tai sitten ehdin juuri ja juuri pelastaa sen. oikeaan päähän jouduin komentamaan sitä kolme kertaa. Ihan järjetön sotku ja sähellys.
Mintun kanssa lähdettiin pitämään hauskaa. Se oli ennen rataa ihan irti maasta.. kuten aina agilityssa.
Jätin mintun kahden aidan taakse ja kutsuin luo. kepeille koitin saada sen jarruttamaan, samalla blokkasin siltä mahdollisen kepeille pääsyn kokonaan ja se singahti putkeen. yllättävän hyvin Minttu pysyi melkein käpälässäni. Yhden kerran se vielä kävi tekemässä oman piruettinsa ja puikkas esteen yli omavalintaiselta puolelta. Touhu näytti järjettömältä. Minttu veti riemurallia ja kaahasi nauru naamallan, mie vielä kannustin sitä ja vaan kehuin kaikesta. Hylättyhän me saatiin väärästä radasta.
Maxi1 luokassa kukaan ei saanut tulosta, mutta Minttu palkittiin possunkorvalla "meidän kaikkien ilostuttamisesta", ohjaajakin sai lakua :)
Tapahtumarikas ilta ja lopulta kaikilla hyvä mieli.
Kakkos esteellä pakkovalssi. Siitä Ilona putkeen, ite sijoitun jo kepeille. Vienti/lähetys kepeille. Okserin jälkeen ei saa ajautua liikaa muuria kohden, muutoin Ilonan linjat menee plörinäksi ja muuri sortuu. Persettä siis keppien ja keinun suuntaan vihreän rastin kohdille. Putkeen mentäessä vauhti on kova, mä teen äkkijarrun kun koira on jo putkessa sinisen rastin kohdalla. Teen pakkovalssin kaltaisen käännön kropallani lähellä sinistä rastia. Tuloksena Ilona, joka nuolee 10 esteen siivekettä ja menee loistavasti! Puomilla se otti kontaktin (vahingossa) Okserin jälkeen pitää hieman tönätä koiraa pidemmälle, jotta se pääsee suoremmalla linjalla muurille. Valssi rivakasti vihreen rastin paikkeilla, samalla koira kääntää mukaan ja ollaan kepeillä. hyppy, takaaleikkaus jamaali! Teoriassa helppoa, käytännössä joka kohdassa vähä takuttiin. Mun kropan hallinta oli taas vähän huonoa. Ilona oli pinkiponki innoissaan.
Oikeasti ekalla kiekalla muuri meni palasiks siks siks… putken jälkeen ei tullu kunnollista mutkaa ja ilppa eläin kääntyi liika myöhään. Ajoin sen kropallani hyppäämään väärältä puolen aitaa. Alasmenokontaktin se hyppäs ales.Ja hajottikohan se muurin toistamiseen.. nyt ei ihan muista.
Sarin tilalla vara ohjaajana oli Kaija. Ihanasti auko kohtia, joissa oma ajattelu oli OFF tilassa.
