Sunnuntai VAU:n hallilla.

Onni on oma avain hallille. Varasin muutaman tunnin omaa aikaa.

Hallilla agilityesteet oli siirrelty seinille, loistavaa!!

treenijärjestys:

Ilona: Hiirimatto hallin keskelle ja taskuun froliceja ja käteen naksu. Ilona pöllötti hiirimatolle ja koitti ottaa sen suuhun. Kielto. Ilona harkitsi asiaa uudestaan ja läiskäisi siihen tassut naks ja palkka lensi kauas. Tätä toistettiin noin 15-20 kertaa. Vauhdilla matolle ja äkkiä namin perään.

Hallin etuosassa on maxi pöytä, jolta alas laskeutuu puomin toinen pääty. Hyppyytin Ilonan pöydälle ja asetin kontaktille hiirimaton. Ilona tuli alas kontaktin hyvin ja läpsäisi mattoa tassuilla. Alun toistot meni ihan hyvin, mutta kiihtyessään alkoi lipsua ja mennä vähän sinne sun tänne. Ylösmenoa kokeilin pari kertaa, silloin matto toimi.

Ilona takaisin kentälle pelkän maton kanssa. 4 toistoa ja alettiin tokoilemaan.

Luoksetulon pysäytys junnaa samassa missä ennenkin. Ilman valtavaa painetta se ei pysähdy heti, vaan töpsöttelee lähemmäs korvat hörössä. Pysähtyy jos muistaa. Jos  annan napakan käskyn, astun uhkaavasti askeleen eteenpäin JA heilautan kättä, Ilona  korvat heilahtaa hetkeksi taaksepäin ja se pysähtyy välittömästi. (vesi ankan selästä ja silleen..)

Hallin perällä oli yksinäinen aidan siiveke. Ilona pääsi kiertämään sitä. Oikealta puolen kiertää hyvin. Vasemmalta puolen touhottaa ja rynnii niin että meinaa jokatapauksessa kiertää sinne oikealle. Vasemmalta käytössä lyhyempi matka.. noin 3 metriä. Oikealta 5 metriä oli kipuraja. Kyl se tästä.

Tyyne:

Tyynelle kaksi aitaa peräkkäin, ilman rimaa. Lisäksi yksinäinen siiveke, kuten Urpon kuvan oranssi viiva näyttää.

Tyynen kanssa aloitettiin tutustumalla halliin. Tyyne juoksi irti ja kävi katselemassa jännät jutut. Naksautin kun se tuli luokse.  Ahneus voitti ja aloitimme reenin. Mentiin siivekkeen luoke. Jouduin seisomaan ihan vieressä ja namikädellä houkuttelemaan tyynen siivekkeen ympäri. Tätä molempiin suuntiin ja paljon palkkaa naksutellen. Sitten mentiin aitojen luo. Tyynen jätin istumaan ”aidan” taakse ja kutsuin luo, jatkoimme hömpöttämistä toisen aidan siivekkeiden välistä. Teimme siivekkeiden välistä juoksemista ja yhdistettiin loppuun yksittäisen siivekkeen kierto. Tyynellä oli hurjan hauskaa. Juoksemisen lomassa ”istu” käskykin toteutettiin nopeasti ja varmasti.

Minttu:

Mintun kanssa tokoiltiin. Liikkeestä istumista harjoiteltiin namilla vedättäen. Siitä siirryttiin vapaaseen humputteluun, missä aina välillä tuli ”istu” käsky. Kun Minttu kesken laukkapomppimisen osasi istahtaa käskystä lähdimme yhdessä kävelemään hallissa. Istu käskyllä perse penkkiin ja menin välittömästi vapauttamaan koiran.

Perusasento. Minttu hakeutuu hyvin ensimmäiseen perusasentoon. Jos otetaan seuraamista edes se yksi pieni askel, Mintulla alkaa heti keulia ja perusasennon paikka siirtyy 10cm liian eteen. Jätin siis Mintun istumaan ja astuin askeleen vinoittain sen edestä vasemmalle. Pyysin siitä Mintun perusasentoon. Tässä ei virheitä. Perusasennon oikea paikkaisuuteen tulee tosissaan kiinnittää huomiota. Perusasento treenin lopuksi neljä askelta suoraan ja käännös oikealle, taas kolme askelta ja megapalkka! Minttu meni loistavasti.

Jätin Mintun paikalla istumiseen ja kävin hakemassa ruutumerkit ja palkan. Rakensin ruudun ja jätin palkaksi tarkoitetun vinkulelun keskelle ruutua. Palasin Mintun luo ja palkkasin paikalla istumisen nameilla. Siirryimme hiukan ja aloitimme ruutuun valmistautumisen. Minttu oli kontaktissa vierellä, kuiskasin ”neliö” ja Minttu käänsi päänsä kohden ruutua. Ruutu! käskyllä Minttu sinkosi ruutuun ja alkoi riehua ja leikkiä lelulla.

Urpo:

Meidän tavoitteena oli pitää hurjan hauskaa. Urpon agilityradasta kuva: punaiset täplät palkan paikkoja :)

Kaksi aitaa ja putki. Isot välit ja paljon tilaa juosta. Jätin vinkulelun putken toiseen päähän ja lähetin toisesta päästä. Urpo rallasi hienosti. Otimme putkeen menoa, hyppyjä yhdessä ja siten että kutsuin Urpon mua kohden ja ohjasin siitä putkeen. Joka pätkän jälkeen viskasin vinkupallon siihen suuntaan minne liike jatkui. Urpo oli pakahtua hauskuuteen ja irtosi valtavan hyvin. Kun kutsuin sen kahden aidan takaa, tiputti ensimmäisen riman, rohkeus ei kuitenkaan kadonnut ja suoritti toisen aidan hyvin ja sinkosi putkeen.

Huippukivan agilityn jälkeen otin pari onnistunutta seuraamispätkää. Hyvä treeni.

 

Ilonan puuhanurkka

Ilonalle alettiin opettaa kosketusalustaa.

Heitin hiirimaton maahan.. Ilona nosti sen minulle. Kielsin ja laitoin hiirimaton maahan.. toistimme aika monta kertaa. Lopulta Ilona ei heti ensimmäiseksi halunnut napata mattoa suuhunsa, vaan ihmetteli että mitä pitää tehdä. Jotenkin namia sai satunnaisesti kun oli maton tuntumassa.

Toisella kertaa päätin sääliä omaa hiirimattoani ja otin miehen hiirimaton. Kävimme läpi ”suuhun ei oteta tätä” rituaalin. Miehen hiirimatto on pyöreä. Ilona osaa naksuttelemalla pyöriä vasemmalle. Ilona tarjosi hiirimaton ympäri pyörimistä, siten ettei ainutkaan jalka osunut matolle. Kertaalleen Ilona nappasi maton suhunsa ja pyöri vasemmalle.. silloin oma pokka loppui. Päätin helpottaa tollomussun harjoitusta. Laitoin jalkani osittain hiirimaton päälle. Ilona vetäisi siihen tassunsa ja samantien nyki reunaa ottaakseen alustan suuhunsa. Joko olen hidas naksuttelija tai kenen tahansa on hankala ehtiä väliin missä tassut sinkaistaan matolle ja heti perään kuono maistaa reunaa.

Jostain syystä edistyimme. Päätin vaihtaa hiirimaton POST-it lapuksi. Ensimmäinen kuopaistiin ruttuiseksi paperiksi heti ensimmäisellä yrittämällä. Ilona kuitenkin alkoi pikkuhiljaa hoksata että kyseessä on tassuilla tehtävä temppu. Ne kerrat kun post-it lapun sai kaivaa sen suusta.. olivat tietenkin vahinkoja.

Jotta vauhti saataisiin mukaan laitoin lattialle parin metrin välein kaksi post-it lappua. Ilona ryntäili niiden väliä omien neuvojeni mukaan ja sai palkkaa. Kiihko syttyi silmiin ja päätin kerätä laput pois.

Nyt pitää hiukan miettiä että mitä kohtaa/kohtia tarkentaisimme hieman..

 

 *muoks* seuraavaksi otettiin kovat piippuun. Kaikesta väärästä komennettiin kovasti ja tiukasti. Kuopiminen ja suuhun ottaminen oli erittäin hyi hyi. Lopulta Ilona rauhoittui tasolle jossa ajatellaan. Se vaati kolme tuhoutunutta post-it lappua. Lopuksi heitin hiirimaton takaisin maahan. Siihen Ilona iski tassunsa suoraa päätä. Naks ja palkka. 8 perättäistä onnistumista heti. Nyt jatketaan hiirimatolla. Lisään post-it lapun hiirimattoon myöhemmin ja sitten hävitän hiirimaton. Jos Ilona juoksee tassuilla post-it laput ruttuun, se on sentään lappujen oikeaoppista tuhoamista.

Ilonan 2. hallitreeni

Ilonan toka hallitreeni. Ite jätin Ilonan ekan aidan taakse ja menin sellaseen kohtaan että sain helpolla nakattua sen A:lle ja nipin napin kipitettyä muurille, joka piti kiertää takaa.

Ohjaaja pelasti ja kertoi idiootille hyvän keinon saada koira kiertämään este. Koiranpuoleinen jalka eteen bloggaamaan koiran pääsy esteelle jolle ei haluta sen menevän, samanpuoleisella kädellä ikään kuin heitetään olematon lelu/nami esteen taakse. Koira kiertää esteen taa, milloin olenkin jo ehtinyt liikkua sen verran että otan sen vastakkaisella kädellä vastaan esteenyli. Samantien peruutan esteen viereen ja käännän ruhoani monta monta astetta seuraavaan menosuuntaan. Ohessa oikein hieno kuva, vaikka itte kehunkin.

(tipsi, opeta koira kiertämään puita, tee aina sama ele.. koira lopulta kiertää sen aidan siivekkeenkin yhä kauempaa ja kauempaa) Olenhan toki ton tienny, olenko opettanut? no en.

Osaako se kontaktit: ei

osaako se eteen käskyn: ei

osaako se kepeille menon: ei

osaako se kiertää esteen: ei

osaako se kiertää puita: ei

osaako se kosketusalustan: ei

Naksun se osaa ja irtoaa vähän ja kuuntelee mua ja mun eleitä ihan sairaan hyvin. Melkein alkoi säälittää mein ohjaaja… me ollaan noustu kakkosiin, ilman että osataan perusjuttuja. Hyvä ILO-elämys!

Minä oon päättänyt lopettaa asennevammailun agilitya kohtaan ja nyt meillä on sellanen ohjaaja että tuntuu et radal alkaa kulkea. On jopa motivaatiota opettaa ei-toko temppuja ihan vaan agilitya varten :P

Keppien jälkeen käänsin Ilonan oikealla kädellä kohti aitaa.. VIRHE. Ilona ajautui liikaa kroppani eteen ja jäi vähän pyörimään mun jalkoihin, sillä ei myöskään ollut hajuakaan että mihin rata jatkuu seuraavan aidan jälkeen. Tämä korjaantui kun käänsin Ilonan vasemmalla kädellä heti keppien jälkeen aidalle. Ilona sinkosi sinne. kun Ilona lähestyi aitaa otin toisenkin käden avuksi ja käänsin kroppaa kohti seuraavaa. Pidin kädet ylhäällä ja kierrätin Ilonan esteiden takaa. Oudon hyvin se toimi. Seuraava syntini oli juosta melkien esteisiin pahki. ajauduin kiinni vitos esteeseen ja hukkasin koiran. 6 esteen jälkeen mulla olisi pitänyt olla suora linja puomia kohden. Koiran pitää irrota myös sivusuunnassa. irtosihan se, kun en enää päämäärätietoisesti koittanut imeä esteisiin kiinni itseäni. Loppuosa radasta meni hienosti.

Erikseen otettiin kahdella vikalla esteellä irtoamista. Treenien vetäjä oli namikipon ja namien kanssa vikan esteen takana. Mie laitoin Ilonan putkeen ja A:n viereltä sohin kädellä ja äänellä sitä ”eteen”. Noin 5 toistoa ja vikalla kerralla ilona ei edes vilkaissut mua, vaan sinkosi lujaa namikupille.

 

Mein reenihallia

Ilonan 1. hallitreeni VAU:laisena

Ilonan hallikauden ensimmäinen agilityrata. Puomilta renkaan ohi vienti aidalle onnistui hyvin. Ei edes haaveillut väärille teille. 8.9.10 takaaleikkauksella. kympin kohilla joutui tekemään valtavan vartaloavun putken suuta 11 kohden, silti koitti hakeutua väärään päähän. Huomauttamalla rauhoittui ja meni oikeaan päähän. Puomilla jätti alastulo kontaktin tekemättä. Ohjaaja vinkkas et opettais Ilonalle kosketusalustan. Luulen että toimii tälle otukselle.. aloitettiin kotona kosketusalusta treeni… siitä lisää myöhemmin ”Ilonan puuhanurkassa”.

Hallin toisessa päässä on tila,missä saa treeniä omatoimisesti. Otin keppejä ja se ei vaan toimi. Hakee kepit oikein vain jos olen liikkumatta. Jos minä liikun, imee suoraan toiseen väliin. Olen harkinnut tähän alkuun kahteen ekaan väliin verkkoja. Silloin sen olisi pakko hakea sisäänmeno oikein.

Mun ohjauslinjat suunnilleen:

 

vika kurssikerta

Viimeinen kerta Riitta Jantunen-Korrin kurssilla.

Mintussa oli virtaa ihan yli äyräiden. Ensin tehtiin häiriötreeniä nurmikolla. Otin merkkiä, ruutuun lähettämistä merkin kautta, luokse tulon pysäytyksen. Minttu pääsi vähän päästelemään pahimpia höyryjä pois.

Odoteltiin sitten omaa yksilöohjaus vuoroa.

Viimeisenä päästiin vuoroon. Ekalla kerralla Riitta puhui että tarvittais Mintulle sitä hallintaa. Nyt tehtiin sitä kapulan avulla.

Heitin kapulan ja annoin Mintulle luvan hakea, kesken kaiken kutsuin sen pois. Eli aluksi kiroilin aika painokkaasti, että Minttu huomasi että jotain muuta tapahtuu.

Kun Minttu oli kertaalleen tullut kutsuttaessa luo, palkkasin ja kehuin kovasti. Seuraavalla kerralla yllätin sen ja käskin sen kesken kapulalle menoa maahan. Minttu kuunteli! Se meni maahan kesken innokkaan kapulalle etenemisen. Tästä taas palkka. Kaksi kertaa tehtiin tämä, toisella kertaa totteli jopa välittömästi.

Seuraavaksi mun piti päästää se menemään kapulalle asti. Minttu meni kaksi metriä ja pyörähti maahan. Sanoin äp.. ja ohjeistin että hae kapula. Minttu haki sen ja sai taas palkan.

Erittäin hieno huomio oli, että Minttu suorittaa edelleen iloisesti, mutta on kuulolla.

Minttu jopa lopetti kapulalla pelaamisen jaloilla! Se meni kapulalle, nappasi kapulan suuhun ja toi hyvällä otteella.

Sitten tehtiin pieni hallintaharkka, siitä lisää ihan just.

Ja kaukokäskyjen muutoksien treenaukseen pientä apua.

 tää on nyt puolittainen päivitys, korjaan kun koulu lopettaa mun vapaa-ajan haittaamisen.

kirjoitan

kurssilla taas

Toinen kerta toko kurssilla. Riitan sijaisena oli Pekka Korri.

Nurmikolle oli viritetty pari hyppyestettä, ruutu, sangollinen erilaisia noutoesineitä ja muutama ämpäri sinne tänne. Tarkoituksena oli treenata kolme koiraa kerrallaan samalla nurmipläntillä. Itsenäisesti ja koiran tason huomioon ottaen. Neljäs oli samaan aikaan viereisellä hiekkaparkkiksella Pekan yksilöohjauksessa.

Hyppyeste oli vanerista tehty levy. Ultra vaikea. Minttu ei hahmottanut sitä ollenkaan toko hypyksi. Hypytin sitä vain takaisin mun luo. Onnistui vain näyttämällä.

Ruutu. Nurmikolla punaiset erilaiset tötsät. Vein ruutuun palkaksi pallon. Minttu ei tahtonut hahmottaa. Menin lähemmäs ja ohjasin Mintun uudestaan ruutuun. Pientä haahuilua, mutta onnistui. Tein vielä toisen kerran, niin että heitin pallon ruutuun. Se onnistui perrfect.

Kaukokäskyt oli lähellä ruutua. Minttu on alkanut unohtaa että istumisesta seisomaan noustessa  takajalat pysyy paikallaan.  Tätä täytyy harjoitella lisää. Minttu koittaa itse vaihdella asentoja mahdollisimman nopsaan tahtiin. Eli pitää muistaa rauhoittaa ja odottaa hieman aikaa asentomuutosten välillä.

Noudossa otin metallinoudon. Ensin vaadin siltä kontaktia ja sanoin ”katso”. Minttu sinkosi samantien kapulalle. Menin kieltämään (tyhmä minä) Minttu palasi takaisin hieman hämääntyneen oloisena. Toisella kertaa se otti kontaktin ja lähti vasta sitten noutamaan metallikapulan. Oikein loistava oli. Ote oli hieman höllempi, sillä kapulan keskiosa oli pikkusormea ohuempi. Erittäin hankala siis.

Pekan ohjauksessa otettiin seuraaminen. Ongelmana siis kontaktin katoaminen ja sen myötä koko seuraaminen katoaa ja koira lähtee haistelee.

Kontaktiin piti kehittää kontaktisana. Jos koira laski katseen pois, piti asiasta huomauttaa ”hep hep”. Ei siis tässäkään sinällään kieltoa vaan huomautus että jotain oli kesken. Heti huomautuksen jälkeen piti sanoa kontaktisana uudelleen. Kun koira nosti katseen, se palkattiin heti. Monta toistoa peräkkäin. Tähän lisättiin häiriö. Pekka heilutti muistiinpanojaan noin reilun metrin päässä Mintun edessä. Huomautuksesta katsoi kuitenkin muhun ja sai palkan. Nopeasti Minttu jätti heiluvan paperin huomiotta ja keskittyi vain kontaktiin. Pekka teki huomion että huomautussanalla Minttu alkoi heiluttaa häntäänsä.

Vaikeutimme. Otin pari askelta ja kontakti pysyi.

Vaikeutimme lisää. Matka oli korkeintaan 7 askelta. Pekka tiputti lompakon meidän lähellämme. Ekalla kerralla Minttu katsoi, mutta huomautus sanalla korjasi. Toisella kerralla ei vilkaissut. Kolmannella kerralla häiriö itseasiassa tiivisti sen seuraamispaikkaa ja kontaktia. Ihan uskomatonta!!

Otimme vielä luoksetulon. Mintulla siinä ei sinällään ole ongelmaa. Otin pelkän seisomaan pysäytyksen. Pysäytin Mintun matkan puolivälissä ja heitin sille pallon.

Koiran tekninen osaaminen hyvä ja mun palkkaus oikeanlainen. MUTTA.. mitäs sitä olisi ilman muttaa. . Luoksetulo pitäisi jaksottaa matkallisesti oikein, vaikka jakaakin liikettä osiin.

Maasta luoksetulo, pysähtyminen seisomaan 1/3 matkassa.

Seisomasta luoksetulo, pysähtyminen 2/3 koko matkasta.

Luoksetulo vierelle lyhyeltä matkalta.

Jätin Mintun maahan ja kutsuin sen noin vajaan 10 metrin päästä luokse. Minttu lähti hitaasti ja epävarmasti. Eli juurikin niin, miten useilla on ongelmana. Palkkasin pallolla taakseni. Toisella kertaa Minttu teki viimeisenkin osion reippaalla laukalla. Palkkasin taas pallolla taakse.

Jäin kuuntelemaan seuraavan ryhmän juttuja.

Yhden tunnarikapulan piilotusvaiheessa kannattaa jo opettaa se ihmisen kääntyminen. Se toimii samalla koiralle virittelynä tulevaan.

Koiran vierelle, käännös, lähdet pois koiran taaksepäin ja kaarratkin siitä 10 metriä koiran eteen. piilota kapula. Palaa koiran vierelle. Nenä koiran hännän suuntaan, käänny ja lähetä koira.

Tunnistuskapuloisen kanssa kun lisätään keko, sen voi viedä nurtsille jo pari viikkoa aikaisemmin. Niiden annetaan olla siellä läjällä. Kukaan ei koske niihin. Ensin kapulat ovat noin 5 metrin päässä. Vähitellen siirretään etsittävää tikkua lähemmäs koskematonta kekoa. Hajuero yritetään tehdä mahdollisimman suureksi.

Seuraamisen voi aloittaa monta kertaa peräkkäin sillä että joku kutsuu kilpailijan kehään, koira tarkistetaan, joku näyttää mistä seuraaminen lähtee ja käskyttää. Muutaman askeleen jälkeen koira palkataan hyvästä kontaktista. Koira oppii että edeltävät toimet tietävät sitä että kohta pidetään hauskaa!!

Mun huolenani on että joskus joku toinen narttu tulee liian lähelle Minttua paikallamakuussa. Tähän voi siedättää. Mitä itse pohdin niin: Ensin kannattaa aloittaa omilla muilla koirilla. Minttu paikallamakuuseen ja oma koira jonkun muun taluttamana lähelle tsippailemaan. Oman koiran kanssa voidaan päästää irti ja tsippailemaan iholle asti. Vierasta koiraa tarvii sietää vain lähellä.

Riitan kurssi osa1

Me käytiin viime viikolla Riitta Jantunen-Korrin kurssilla.

Sinällään mitään kummallista ei ollut ei tapahtunut, mutta ajatuksen tasolla valot välähti päälle.



Minttu reagoi salamannopeasti, ja aika usein melko arvaamattomasti. Meidän säpäkkä sähikäinen tarvitsee hallintaa. Mieleen ei ole tullut ikinä, että Minttu tekisi asiat liian hillittömästi. Mun näkökulmasta se on vaan ollu pikkasen vireä.



Esim virittelysanoja en voi käyttää vielä, koska Minttu toteuttaa asiat välittömästi. Ikinä ei ole tullut mieleenkään tää hallinta. Mutta tosiaan jos Minttu hakee kapulan, en mä saa sitä juoksemaan hallitusti sinne, en välttämättä saa takaisin ennenkuin se hakee sen kapulan. Mintun tekemistä pitäisi saada hieman rauhallisemmaksi/hallitummaksi. Agilityhän me lopetettiin kun Minttu ei kertakaikkiaan pysynyt käsissä. Kaveri sen kanssa harrastaa kun ehtii sen kanssa juosta ja pidettyä siitä lähempää sen paremmin kurissa. Mutta siel ohjauksen pitää olla melko tarkkaa, tai Minttu juoksee vaikka kolme kertaa peräkkäin putkea päin... toki tästä vain kiihtyen.



Tällä hetkellä Mintussa on ON ja OFF kytkimet, joita minä painelen. Välimuotoja ei ole, ja sitä pitäisi nyt lähteä rakentamaan. Lähinnä siten, että jos koira ei ole kuulolla, se ei pääse tekemään asiaa jonka se haluaa tehdä. Koiraa ei komenneta lujasti vaan asemoidutaan itse niin että rauhallisella käytöksellä voi estää toiminnan. Esim koira jätetään kauemmas istumaan, viedään kapula ja jäädään pari metriä kapulan eteen itse. Jos koira tulee hullunkiilto silmissä, sanotaan rauhallisesti ei, ja ohjataan koira pois. Käytännössä ei olla vielä testattu.