Wallsport Areena Seinäjoki

Oltiin kisoissa Tyynen kanssa. Mun ohjausta ja keskittymistä paransi se että jalkat ei toiminut ja selkä oli rautakangen notkea. Noidannnuoli alaselässä piti huolen että ei mm tehty yhtään niistoa tai kumarrusta. Ehkä kiitos sen, tuli ohjattua yksi rata kolmesta hyvin ja turhia elehtimättä.

A rata. keppien sisäänmeno sössittiin, joku rima + 18 putken väärä pää.

A radalla hyvää oli keppien fiilis loppuun asti, putkiin irtoilu, kontaktien otto muualla kuin A:lla missä se ei ihan malttanut odotella että ehdin edelle. ja toi 9-12 kohta sujui. tein 10 takaakierron ja päällejuoksun vuorotteluna.. miten ikinä se oikein sanotaankaan.

B rata oli hyppäri. Ohjauksellisesti puhdas, yliaikaa 0.28 sijalle 3

 Tämä rata fiilisteltiin flowssa. Mie ehdin ja Tyyne toimi. Mikään ei ollut hankalaa tai raskasta. Mitään turhia ajatuksia ei ollut päässä. Kesksityin kropan suuntiin ja ohjaamaan kunnolla. Saatiin kolmen putkiansan ohi helposti ja kivasti ittemmä. Hyvin hyvin tyytyväinen tähän. Rata tuntui haastavalta ja täynnä ansoja olevalta, joten ei ollut varaa löysäillä.
Tyyne sai herkkuja, vinkupallon ja finlaysonin muumikäsipyyhkeen. Ruusuke vaihdettiin suklaapatukkaan.

C rata, outoa ja väsynyttä + itsepäistä menoa

C-rata. Mä olin kuitti ja väsynyt. Jalat toimi jotenkuten. Tyyne kuikuili radalle odotellessa vaan et Missä Timo on. Mä ehdin kiinnittää huomiota siihen että useampi nopea bc ehti tehdä liukuhihnalta nopeita nollia.. blaah ei riitä nolla luvaan vaikka onnistuttais. Ja vaikka potkaisin itseäni henkisesti.. oli molempien fiilis vähän toistaitoinen.
Puomille Tyyne meni, mutta ravaili vaikeesti ja hitaasti. Puomin lopussa arpo paikkaa ja piti ottaa kontaktikäsky mukaan automaattisen hakemisen sijaan. silläkin jäi etutassut puomille ja siitä vaan lukitsi itsensä putken väärään päähän. Sinne se menikin. 14 esteen jälkeen valkkas A-esteen eikä putkea. 17 esteen jälkeen meni kepeille. Päästiin me sit sieltä radalta ulos ilman valkoista keppiä tai avustajaa.


Mukavat kisat, jotka auttoi taas tuntemaan itteäni paremmin kisaajana.
Rauhallisuus ohjauksessa ja kunnon focus on parasta. Häiriöt on nou nou nou. Ja ne häiriöt tulee mun omasta päästä. Adrenaliini kumoaa pikkuviat ja niitä ei enää radalla tunne. Riittävän haastavat radat (ja Lotan ajattelu) saa pysymään keskittyneenä.