Yllärikoulutus

Pääsin hieman yllättäin Christa Enqvistin koulutettavaksi Mehmetin kanssa.

Omassa päässänihän olen kokenut ongelmaksi

1) Mehmetin jumittumisen uuteen asiaan ja vanhan asian unohtamisen

2) Se ei tunnu etenevän yksinkertaisissa asioissa missä on vaihtoehtoja

3) se ei leiki leluilla vapautuneesti

Ei siinä mitään kummallista.

Opeta koiralle perusasentoon tuleminen vain käskyllä tapahtuvaksi. Ite perusasennon tekniikan se osaa. Ei enää apuja, se osaa muttei malta kuunnella. Käsky käynnistää toiminnan kuin napista painamalla..mutta toiminta tulee Mehmet generaattorin arpomana. ohjaajan toiminta: Käsky-odota toimintoa. Jos Mehmet tekee viiveellä oikein, se ajattelee ja son just mitä tahdotaan! Jos Mehmet puuhastelee kaikenlaista, annetaan hetken kuluttua toinen käsky.

Ekan enemmän naksuttimella opetetun koiran kanssa kohtaa monia hämmästelyn aiheita. Christalle Mehmetin kaltainen otus oli ihan tuttu juttu. Naksutellessa ja silloin kun halutaan että Mehmet tarjoaa, ei saa olla toko pönötyksessä. Tokon vakavamielisessä ja eleettömässä tilassa Mehmetin pitää ensisijaisesti kuunnella. Tarjoamiseen voi olla signaali esim paino toisella jalalla rönöttäminen. Mieleeni tuli että sellainen olisi varsin hyvä ja huomaamaton ele myös tokokokeen liikkeiden välissä, jos tuomari on sellaista sitkeää ja rupattelevaa mallia. Pistetään harkintaan että kuinka pitkälle asia jalostetaan.

Luoksetulon vauhtinouto. Toimii hihkaisemalla HYVÄ ja menemällä kyykkyyn palkkaamaan namilla. Miksi keksiä pyörä uudestaan, kun asiat voi tehdä helpollakin. Vauhtinoudon voi tehdä siis niin kuin olen tehnyt, ei siihen oleellisena kuulu lelupalkka.

Samoin ruudussa targetti pitkällä matkalla on motivaation nostattamiseen mitä oivallisin juttu. Ei se koira vaadi lelua ruutuun, jos se palkkautuu targetille täpisemään syöksymisestä. Niin. Olen siis tehnyt oikein, vaikka aivot on kanittaneet että lelu = vauhti. Myöhemmässä vaiheessa Mehmet etsiytyy tyhjään ruutuun. HYVÄ ja samantien seis käsky, jotta se saa palautteen ja kehun oikeaan paikkaan etsiytymisestä, mutta malttaa myös jäädä odotamaan palkkaa. Ruudussa ajatus ruutuun tai taakseppäin palkan avulla.

Noudon loppuosa kapulalla vasta kun perusasentoon pääsee joka kulmasta ja avustajan pidättelemänä pienen vauhdin kautta ilman kapulaa. Myös kiertäminen pitää opettaa sille, se on hyödyksi tässä.

Muista panostaa asentoihin rauhoittumisiin. Varsinkin aktiivisen puuhakkaan eläimen kanssa.

Vaikka Mehmet ei kantele palloja ja vihaa vinkuja ja repii patukkaa toisinaan.. niin sille voi opettaa että tietynlaisen lelun sisällä on nami ja sen saa sieltä. Silloin se mieltää että tietty lelu on sama kuin nami.. ja lelu toimii parempana vahvisteena toiminnalle kuin pelkkä viskattu nami. Mehmet näkee varmasti helpommin nyrkin kokoisen pallon, kuin neljäsosan lihapullaa. Voihan namipiilo, tämä ratkaisee mun turhaakin turhemmat leikkimisen opettamiset. Koira palkitaan sillä minkä koira tuntee palkitsevaksi, ei auta.

Mehmetillä on pennun osaaminen mutta aikuisen ymmärryskyky. En voi täysin vauvana sitä pitää enään.

Hupaisinta ikinä oli että bc ihminen sanoi että aluksi pohti että tuleekohan tästä mitään kun se on niin vilkas ja sosiaalinen.. mutta Mehmet näytti hyvät puolensa ja keskittymiskykynsä. se saikin hyvää palautetta siitä vähästä mitä teki. Enimmäkseen minä sain vinkkejä ja Mehmet istui rapsuteltavana vieressäni. Pitäisi opettaa sille köllölleen käsky. Meme teki sisi muutamia perusasentoja ja yhden vauhtinoudon. Sitten se väliajat vähän tarjoili juttuja ja kiipeili ihmisten syliin rapsuteltavaksi.

Päivän lopuksi paikallaolot. Memet ei reagoi muiden käskytyksiin.. tosin joudun auttamaan sen itsekkin vielä maahan.. joten ansio ei taida olla minun ;) Pysyi hyvin, rennon näköisenä. Oli maassa hieman kenallaan, mutta pysyi koko ajan samassa kenottavassa asennossa. Skarppi, rento ja hyväfiiliksinen. Välipalkkasin muutaman kerran. Olin edelleen noin 2m päässä Mehmetin edessä. otin paikallamakuun ja istumisen. Istuminenkin on hyvä, ei yritä valahdella asennosta toiseen.