maanantai 24. tammikuuta 2011

Riikka Pulliaisen tokokoulutus 23.1.



Ilonalle maailman mullistava ääniongelman ratkaisu.

Ensin lihapullalla härnättiin Ilonan kierrokset kattoon, ja vähän ylikin. Sitten jähmetyin paikalleni tuijottelemaan kattoon. Jos Ilona hiljeni, odotin vielä kunnes se joko alkoi pihistä, haukkua tai menetti mielenkiinnon. Tähän meni maksimissaan 5 sekuntia.  Kun Ipa lähti pois, käänsin sille selän. Ipa palasi mun luo rähjäämään. Vartin se huusi ja sai sijaistoimintoja vuoronperään. Riikka laitto mut kävelemään hallia edestakaisin. Jos Ilona yritti eteen jalan alle, ni tallasin päälle. Ilonan piti pysyä pois mun tieltä.



Ilona huusi ja loikki, karjui ja loikki. Seurasi kuitenkin mukana. Lopulta se hiljeni. Ei silleen odottavasti, kuten aiemmin, vaan silleen rennommasti ja keskittyneesti. JESH! Ipalle palkka ja kehu.



Ideana saada koira reikäpäiseen huutamis fiilikseen, minut passiiviseksi (paitsi liikkumaan, jotta ilona pysyi aktiivisesti mun luona) ja Ilonan piti tajuta että huutamalla se ei kertakaikkiaan saavuttanut mitään. Kun se ihan itse laski kierrokset katosta ihanne tasolle, se sai palkan.



Hyvin jännä lähestymistapa, ja tarvii alkuun pitkää pinnaa. Tosi nopeasti se kuitenkin lyhensi huutamis aikaansa ja alkoi keskittyä tekemiseen. <3 data-blogger-escaped-span="">



Hiljaisuuden tuli olla keskittynyttä ja rentoa, kireää ja odottavan käskevää hiljaisuuspätkää ei palkattu. Ne joilla tämäntyyppinen huutamisohgelma on, tietävät mistä puhun.



Lavalle saapuu liekehtivä Minttu. Toisinaan noudoissa Minttu pelaa vähän kapulalla. Se saattaa jahdata sitä 5 metriä eteenpäin tassuillaan. Välillä se vaan vähän heittää tai puistelee. Usein tekee kuitenkin hyvin.

Otin muutaman noudon, joissa kaikki meni kivasti. Virhettä ei saatu esiin. Kerran se vähän pyöräytti tassulla. Tajusin että kapula oli ehkä liian painava iloitteluun. Kaivettiin verta nenästä ja otin ohjatun noudon kapulan. Yksi nouto sillä ja saatiin esille karkaaminen. Poimi kuitenkin suht nätisti.

Karkaaminen estettiin syöttämällä namia heiton aikana. Ihan kuollutta kapulaa se ei sitten viitsinyt edes hakea, haistatti kakkat ja juoksi lenkin kapulan luona. Toi kun käskin kunnolla. Jossain vaiheessa näkyi se pikku pikku jahtaamis ongelma.

Kokeiltiin poimimiseen kapulan ihan lähelle tiputtamista, Minttu sai heti syöskyä siihen kiinni ja nostaa sen mulle. Tiputin kapulan alas heti uudestaan. Sillähän se ongelma saatiin esille. Pelaamista tassuilla, jolinaa, väärästä kohtaa nostaminen ja kapulan perusteellinen tapporavistus! Hyvä Minttu.

Asennettiin Minttu istumaan ja laitettiin kapula tassujen eteen. Minttu poimi kapulan. Tehtiin tätä idioottirinkiä kolme kertaa peräkkäin, kunnes siirsin kapulan 30cm päähän Mintun tassuista ja käskin OROTTAA. Sitten 2 metrin päähän ja Mintulle tuomiskäsky. Välillä se poimi kauniisti, välillä unohti kapulan.

Poimimiset oli kaikki kauniita.

Tästä tuli jatkojalostettu kapulan taakse kiertämis ja poimimis harkka. Erityisesti se tuntuisi sopivan meille.

 

Idioottikuuppa eli minä sai myös hyvän idean merkiltä ohjatulle noutamiseen. Siinä saa käyttää käsimerkkiä + ota + oikea/vasen.  Milläs sitä koira lähetetään kääntymään oikeaan suuntaan agilityssa? Jos ollaan tilanteessa että koira on nenäkkäin suhun? SYLKKÄRI. Jotta nyt sitten opetellaan merkiltä kapuloille lähettämistä sylkkäriä hyväksi käyttäen. Osaapahan kääntyä pienesti ja oikeaan suuntaan.



Mintun häiriöherkkyys on liikuttavaa. Kuka tahansa voi sanoa ”maahan” ja sinne se menee. Sitten se vielä odottaa palkkaa hyvin tehdystä työstä.

Riikka tuli lähemmäs sanoen käsky-maahan-käsky-maahan. aluksi syötin namia mintulle maahan käskyjen aikana. Silloin se pysyi hyvin istumassa. se ei kuunnellut mitään. Isolla käsiele avulla ilman namia, se saattoi tipahtaa, usein ei. Tehtäväksi jäi pienentää käsivihjettä ja tehdä paljon häiriö/kuuntelu harkkaa ylipäätään.

Kun tää toimii pitäisi Mintun pysyä istumassa, vaikka joku tulee viereen ja käsiavuinkin käskee maahan.

Lisäksi opittiin häiriöpaikallaolon alkeet. Olin taas ajatellut että koiralle pitää aloittaa nekin ihan liian isoilla haasteilla. Laitoin mintun eteeni maahan ja syötin namia toisella kädellä. Toisella kädellä heitin mintun viereen lelun. Pyysin siltä katsekontaktin siinä asennossa missä se oli ja vapautin lelulle. Tässä tarvitaan paljon harkkaa. Mintun mielestä nami oli voimakkaampi tänään kuin lelu.

---------------

Muiden treeneistä opin että ohjatusa noudossa kannattee pitää ne joita ei haeta mukana siel kaukana heti alusta. Se jota haetaan viedään asteittain kauemmas sinne taakse. saman treenin aikana siis aina syvemmälle.

Kaukoissa jos koira ei heti nouse , käännä selkä ja odota 5-10 sekuntia. vasta sitten uusi yritys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti