Otin mukaan vaan isot ruskeet.
Ensten Urpo, jokaoli tikahtua intoonsa ja hyvään mieleen.
Urpolle seuraamista ja se osaskin tosi hyvin pitää kontaktia ja tepsutella vierellä oikealla paikalla. Kommenttiakin saatiin että Urpo selkeesti tietää nyt mitä siltä odotetaan.
Taija tuli häiriöksi heittelemään käskyjä ja höpöttämään liirumlaarumia. Urpo otti selkeesti hiukka painetta siitä. palkkailla piti melko tiuhaan. Hienosti se selvis, vaikka munkin ajatukset alko rakoilla kun Taijan höpinät juoksunartuista kello kolmessa lapinporokoiran takana menivät ymmärrykseen asti J
Urpolle otettiin myös maahanmenoa. Se oli juttu mitä ei enää muistettu ollenkaan. Pyysin sen sitten maahan ja heitin namin aina jonnekkin Urpon taakse. Kun nami oli nielty, oli Urpo valmiudessa taas totella.
Otin yhden luoksetulon narupalkkauksella. Se oli hienon vauhdikas ja suora. Tässä välissä vein Urpon autoon odottelemaan.
Ilonan vuoro. Edessä titaanien taistelu ja mammalomalaisen takaisin töihin houkuttelu. Tai no houkuttelusta ei voinut puhua. Uhkaus, kiristys ja pakotus oli mein teemat.
Ensin kapula. Ilona: ”en, en ,en ..haistelen vaan maata ja kaikkee ja pyörin tääl”
Jonna: ”Ota”
Ilona: ”njääh, tämäkö, kovin on raskas ja kamala, jos vähän kuopis”
jne jne..
Lopulta toteutumminne todellisen PAKKOnoudon. Ilona vedettiin istumaan. (kato mamma ilman jalkoja, kato mamma ilman selkärankaa..ai NAMEJA!! no jos mä ihan vähän sitten)
Ilonalle tungettiin kapula suuhun ja lueteltiin laaja määrä uhkauksia ja kirouksia.
Ilona kirkkain silmin piti kapulaa (tottakai minä osaan)
Tähän palkkaus ja kapulan poisto.
Sitten heräteltiin seuraamista. Sunnuntaikävelyä se kyl muistutti. Otettiin sitten noin 70m suora, täyskäännös ja sama suora takaisin. Lopussa se alkoi skarpata, kun tajusi että ei sitä namia muuten saa ja on tuo ämmä tosissaan.
Otettiin jäävät ja ne Ilona teki vastaan hangoittelematta. (aaltoja, tuuletusta!! )
Luoksetulon pysäytys lyhyeltä matkalta meni ihan hyvin.
Pidemmältä matkalta meni löysäillen juoksemiseksi.
Uudestaan pitkältä matkalta homma onnistui. Ilona pysähtyi välittömästi niille tassunsijoilleen.
Kaukoissa istuminen tapahtui toisella käskyllä. Tässä lisää mielten kamppailua ja kädenvääntöä. Lopulta Ilona taipui ja nousi skarpisti yhdellä käskyllä.
Ilona autoon ja Urpo suorittamaan paikallamakuuta.
Maahan meni ylös-alas-ylös-alas-ylös kyynärpääjumpaksi. Sitten hiukan sanoin sille että nyt pitäs totelle, se heitti kyljelleen. Otettiin alku uudestaan ja minäkin päsin lähtemään muiden rivissäolijoiden vierelle jonkin matkan päähän. 2 minuuttia meni hyvin. Kun palasin koiraa kohden, Urpo venytti itsensä tajuttoman pitkäksi eteenpäin. Sitten urpo tökkäsi vauhtia takajaloillaan ja liukui vielä vähän eteenpäin. Sit se näki mun ilmeen ja liikevoimaa hyväksi käyttäen heitti vielä voltin selän kautta ympäri, päälle vielä pikkuinen venytys. Huomautin aiheesta. (Mikä oli vähän hankalaa, kaikki muut jo nauroi reunalla.. anna porokoiralle yhdet naurut, se tekee kokeesa taatusti sen hauskan tempun vielä joskus) Mentiin uudestaan alkuun ja aloitettiin uusi 2 minuuttinen. Urpo venytti taas vähän. Huomautin aiheesta. Loppuun onnistunut suoritus, pikkanen pätkä seuraamista ja ihan riemuissaan oleva itsepalkkautuva poro ja narulelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti