Jotenkin kävi näin

Mie menin treenaamaan kentälle, ja upsista.. olinkin sitten vetämässä
treenejä. Kaksi porukkaa oli yhdistetty ja vetäjä oli unohtanut oman
vuoronsa. Jäti omat piskit autoon ja vedin ikiaikoja vanhan treenin,
joka aikoinaan avasi minulle itselleni agilityn ohjattavuutta.



Siitä sitten meninkin auttamaan tokoilussa. Vedin ihan tasan ekaa
kertaa eläissäni alkavia tokoilijoita. Uh huh. Kyllä se taisi kunnialla
mennä läpi. Ilona haukkui autossa koko puolituntisen, kun vauvakoiria
opetin. Koko porukka osasi näppärästi perustaidot. Kontaktin alkeet,
istumista, maahanmenoa, pientä odottamista, luoksetuloa ja uutena
asiana löytyi merkki. Muutamalta pennulta katsottiin vielä hampaat.



Tämän jälkeen otin intoa pursuvan ilonan autosta. Se vain ja ainoastaan
louskutti. Haukkui, kiihkoili, varasti hypyllä. Pienen ja kiivaan
keskustelun jälkeen Ilona muutti asennettaan.



Ilona seurasi himopitkiä juttuja ja pysyi taitavasti kontaktissa.
Seuraamisessa se edisti. Hypyn se meni lopulta hyvin. Kärsivällisyys ei
meinannut riittää millään paikoillaan istumisiin.



Ilonalle neuvona: Palkkaus kentän reunalle, välillä 1, 2, 5, 1, 3, 5 liikettä ja siitä palkkaus.

kokeenomaista treeniä. Vierellemenosta maailman mahtavin ja kivoin
asia. Valmis, sanasta voi tehdä kivan asian. Kokeessa ennen valmis,
sanaa saa koiraa virittää mm sanomalal mennäänkö? *innostavasti
tietenkin* Tässäkin siis ohjaajalel rentoutusta ja koiralle motivointia
muullakin kuin namilla joka menee ennä edessä. Paljon on mietittävää ja
opeteltavaa.



Tuo yllä oleva lista on lähinnä muistilistaa ja ohjenuoraa itselleni.



Sitten tulikin jo hoppu pois kentältä.

Ajoin auton kirkon parkkipaikalle. Se on ihanasti valaistu!!!

Otin Mintun ja noutokapulan. Koira oli revetä liitoksistaan. Mintun kanssa kun ei ole tehty mitään 25 päivään.



Kapula suuhun ja pitoharjoitusta. Minttua äklötti ensin. Tsemppaamalla se piti kapulaa mielellään.



Heitin kapulan ja odotin että se pysähtyy. Sanoin Mintulle "ota" ja
osoitin kapulaa. Minttu yllätti minut. Se pinkaisi heti kapulan luo,
napapsi sen suuhunsa ja kantoi luo. Tosin ihan lopussa se tiputti
kapulan maahan. Ei se mitään. Otin toisen noutoharjoituksen heti
perään. Minttu toi kapulan innokkaasti. Se piti sen suussaan kun
houkuttelin sen viereeni istumaan. Irti käskyllä tyttö irrotti ja
palkaksi sai retuutusleikkiä kapulalla ;) Minttu sai voittaa leikin ja
lisäksi vielä hurjat kehut ja taputukset.

Lopuksi vaihdoin kapulan makkaraan. Ihanuuden maksimointia siis.



Liikkestä maahanmenon minttu oli unohtanut hieman. Tai oli liian
innoissaan siitä. Vaati tuplakäskyn ja tähdennystä siihen asiaan että
maassa odotetaan lupaa nousta ylös.



Pysäytetty luoksetulo oli täydellinen.



Seuraamispätkät hienoja ja innokkaita.



Minttu on superia.