Counting 2!

Tänään on torstai. Kaksi päivää kokeeseen.

Eilen
nukkumaanmennessä pakotin itseni miettimään koetilanteen kohta kohdalta
läpi. Suunnittelin strategian Ilonan vireen ylläpitämiseksi
seuraamisliikkeissä. Se on hyvä että suoraan kehään mennessä otetaan
seuraamispätkät. Ensin kiinni, sitten irti.

Tänää testasin että ovatko alkurutiinit toimivat.

Laitoin kentän laidalla ruokakupin, jonne makkaraa. Kädessäni oli
isohko makkaranpala. Vedätin ja kiusasin ja seuruutin Ilonan kuumaksi
kädessäni olevalla makkaralla. Palkitsin sen, kun se meni oikein hyvin.
Tipautin makkaran sen suuhun. Jatkoin siitä suoraan kuvitellulle
seuraamispaikalle. Sanoin Ilonalle "vierelle", kuvitteelliselle
ohjaajalle "valmis" ja seuruutin Ilonaa hihnassa lyhyehkön kaavion,
joka sisälsi kaikki mitä vaaditaan. Ilona seurasi hyvin, ja kävi
kohtuullisen kuumana.

Tämän jälkeen rapsuttelin ja kehuin ilonaa *ei niin hillitysti*. Ilona haukahteli, mutta vire oli sen mukainen.


Seuraavaksi laitoin Ilonan viereeni istumaan,(Ilona haukahteli
kärsimättömän komentelevasti) poistin hihnan ja laitoin sen kaulalleni.
Otin kontaktia Ilonaa, sanoin kuvitteelliselle ohjaajalle "valmis" ja
seuruutin Ilonaa kaavion. Ilona kuumeni ja seurasi tiiviimmin,
Toisaalta se yritti pari kertaa rouhaista kättäni.

Seuraamisten jälkeen Ilonalla oli Vire edelleen korkealla. Palkkasin sen luvalla mennä hakemaan kiposta makkaraa.

Tässä vaiheessa pidän koiran iloista ja tiivistä suorittamista tärkeämpänä kuin täyttä hiljaisuutta.


Otin sitten paikallamakuun. Ilona oli levoton ja vielä liiallisilla
kierroksilla. Se lähti paikalta. Mie karjaisin sille "ei, ei ei, ei!"
ja menin kohti. Ilona luimisti korviaan ja mietti taas hetken. Menin
uudestaan alkuun ja tein vierelle-valmis-mahan! rituaalit. Tällä kertaa
Ilona pysyi paikallamakuussa. Ajan täytyttyä menin Ilonan viereen,
odotin hiukan pitempään ja sanoin "vierelle". Kehuin maltillisesti ja
laitoin hihnan kiinni. Kun hihna napsahti hihkuin "makkara!makkara!" ja
usutin Ilonan kupille. Juostiin sitten kuin heikkopäiset kentän
toisella puolella olevalle makkarakipolle. Ilona veti ja kiskoi. Oli
kristallin kirkasta että missä kippo oli ja mitä siellä oli.


Opinpa lisäämän mielikuva harjoitteeseeni yhden osion. Täysimittainen
paikallamakuun kisapaikalla, ennen varsinaista suoritusta. Ilona osaa
ja malttaa sen toisella kertaa paremmin. Varsinkin kun se on tuoreessa
muistissa.

Minttu oli kentän laidalla ja se oli revetä
nahoistaan. Seuraamisten kohdalla Minttu jollotti ääneen ja hypähteli
kahdelle jalalle. Kun käskytin Ilonaa paikallamakuuseen, Minttu teki
kentän laidalla tyylipuhdasta suoritusta. Palkitsin senkin makkaralla.
Kunhan juoksu on kunnolla ohi, tehdään Mintunkin kanssa taas hommia.
Alkaa vaikuttaa siltä että Mintulle loma alkaa riittää.