maanantai 10. syyskuuta 2007

counting 5!


Maanantai. Viisi päivää kokeeseen.



Harkkoja en suureemmin suunnitellut. Ajatuksena oli koittaa Ilonalle
palkkausta kentän laidalle kuppiin. Treenittävänä oli seuraaminen ny
ainaskin.



Ilona jeppas melko nopeasti että kupissa on NAMIA! Mutta kauempaa
vapauttaessa sitä joutu hiukan ohjailemaan että missä se nami oikein
olikaan? Kovasti se teki töitä ja otti paremmin kontaktia minuun.
Mistähän lie johtui?



Otettiin yksi luoksetulo. Ilona osasi hakea oikean paikan paljon
paremmin: Tuli ihan viereen ja tiiviisti. Toisaalta tein ihanpienen
vartaloavun.



Seuraamisissa alkoi hieman jätättää ja rahjustaa. Pyysin Ilonan
vierelle, etenin muutaman askeleen ja vapautin sen samantien. Ilona
piristyi ja seuraavaksi meninkin Kiiran ohjeiden mukaan kahdeksikkoa.
Ilonan työskentely oli loistavaa. Se haki kontaktia ja oikeaa paikkaa.
Se ei osannut odottaa jääviä liikkeitä, mutta teki ne välittömästi
käskyistä. Takaisin palatessa jatkettiin suoraan ja vapautus
namikipolle tuli liikkeestä.



Pari sauvakävelijää pysähtyi yleisöksi ja yltyi kehumaan koiraa suureen
ääneen. Oli niin kummallista kun se ei ollenkaan rynnännyt heidän
luokseen, vaan pysyi minun luonani. Oi ja voi ihmettä :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti