Urpo on aloitellut agilitya

Kahdesti käytiin kentällä. Urpo on mennyt medi korkuisia aitoja, A-estettä (joka vetää sitä puoleensa), suoraa ja kierää putkea ja keppejä. Puomikin mentiin muutaman kerran läpi.
Mulla on taas käsissä yksi nopea, innokas ja käsistä karkaava yksilö. Kaippa se ohjattavuus nappula jostain vielä mukaan tulee.

Ollaan ilmoittauduttu "vanhojen" ohjaajien uusien koirien agilityn alkeiskurssille. Se alkaa tuossa toukokuussa. Sitä ennen en tuota eläintä vie kentälle. Urpo teki kerralla sellaisen loikan, että saa luvan hypellä vasta toukokuussa. Urpo siis hyppäsi toisen kerroksen ikkunasta ulos. Poika putosi joustavasti jaloilleen kuin kissa. Sai ainoastaan naarmun leukaansa. Oppi vain sen että ikkunasta pääsee pian pihalle. On se.. aika Urpo.

Muutaman kerran ollaan oltu kisaavien treeneissä ottamassa tokoa. Paikallamakuut alkaa sujua aika hyvin. Välillä se ojentautuu maassa ihan piiiiiitkäksi, ja sitten kasaa taas itsensä. Mittarimadot etenee juurikin tuolla tavalla. Pikkuhiljaa siitä hyvä tulee. Liikkeestä maahan ja seisominen alkaa olla jo todella hyvät. Hyppyeste pitäisi opetella. Merkille Urpo osaa lähettyä jo noin 50 metrin päästä. 

ensi viikolla nappaamme PK puolen ihmistä hihasta ja aloitamme jäljestämisen. Muutama makkarajälki ollaan koitettu mennä, ihan kohtuudella se on toiminut. Mieluiten kuitenkin haluan mukaan ihmisen joka tietää mitä tekee.

Kolmet kimppatreenit

Tässä välissä on ehtinyt olla jo kolmet kimppatreenit. Urpo on mennyt kohtuullisesti. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että pitää vähentää kimppatreenejä. Urpo ei sinällään ehdi niissä oppia mitään uutta. Ne menee korkeintaan rauhoittumisen opettelemiseen.

Sikke porokoiran kanssa otettiin yhteistreenit kirkon yläparkissa. Kirkonkello villiintyi ja alkoi vonkua ja paukkua. Aluksi Urpo ihmetteli paikalleen jähmettyneenä. Jonkin ajan kuluttua se päätti lähteä pakoon. Mie kutsuin höppänän jalkoihini. Siinä se sitten nojaili ja kuulosteli kirkonkello maratonia. Pikkuhiljaa Urpo rentoutui ja alkoi tehä pieniä temppuja. 10 minsan päästä kellotkin hiljeni. Eh.. no ehkä himppasen aiemmin.

Urpon uusin ongelman on maahan humpsahtaminen joka ikisessä välissä. Kun sen jättää istumaan se menee maate. Kun sen jättää maate, se pysyy maate mutta venyttelee ittensä jonkinverran eteenpäin. Urpo menee vierellä istuessaankin maahan. Piretään pientä taukoa johtuen Ilonan sydeemeistä. Sitten palaillaan keittötokoihin.

Räntäsateessa yhteistreenit

Cittarin parkkiksen syrjäsimmällä kulmalla. Paikalla oli Nadia berni, G-team, Milja, Nada,Urpo, Millan kaks aussia ja ajokoira Roosa.

Treenailtiin 1-3 koiraa kerralla.
Urpon otin melko loppuvaiheessa pois autosta. Käytin sen penkassa pissalla ja sitten mentiin tekeen hommia.

Etsittiin perusasentoa. Jätkä oli ihan paiseessa. Kyllä se siitä rauhoittui ja keskittyi sitten. Perusasentoa ja yhden askeleen seuraamista. Seuraamiset oli kohtuullisia, ei mitään huippuluokan juttuja.

Jätin Urpon istumaan, loittonin noin 10 metriä. Odotin hetken ja palasin palkkaamaan. Lähdin taas poispäin ja vilkaisin taakseni parin metrin jälkeen. Urpo lähti perääni. Palautin sen takaisin paikalleen istumaan. Loittonin 3 metriä pidemmälle kuin edellisellä kerralla. Odotin hetken ja kutsuin Urpon luo. Poitsu tuli ekalla käskyllä ja ihan sievästi eteen.

Maahan, istu asentomuutoksia hiukan kokeiltiin. Istumiseen tarvitsee vahvan käsimerkin joka "nostaa" sen maasta.

Leikittiin patukalla. Urpo oikein murisi ja oli tosissaan. Mahtava pikkumies.

Laitoin Urpon autoon ja odottelin että kaikilla alkaa olla kohtuullisen valmista. Sitten otettiin 5 koiran yhteinen paikallamakuu. Urpon makuutin koko ajan. Kävin kerran palkkaamassa ja hetken päästä siirtämässä sitä taaksepäin. Se keksi venytellä iiiiihan vaan vähäsen ja eteni samalla puoli koiranmittaa. Tosi kärsivällisesti se jaksaa maata. Ainakin harjoituskertojen vähyyteen nähden. Pelkällä käskyllä se ei mene maahan.

Lopuksi Nadialle häiriöksi ja meille kertaamiseksi ...harjoiteltiin Nadian vieressä maahanmenoa siitä perusasennosta.

Taivaalta satoi hevosen takapuolen kokoisia vetisiä rännän ja veden sekasikiöitä. Kaikki vaatteet oli lopulta litsamärät. Koira säästyi pahimmilta, se kun odotteli väliajat ja lopun juorukerhon autossa.

aamupalan ansaitseminen 11.3.

Ensin Ilona. Ruokakuppi maahan sen eteen. Kielsin ryntäämästä suoriltaan sinne.
Ilona vierelle istumaan ja kapula suuhun. Kolme kertaa sylkäisi kapulan käteeni. Neljännellä kerralla otti tukevan otteen kapulasta, mulkaisi minua ja alkoi tuijottaa ruokakuppia. Piti kapulaa noin 2-3 sekuntia, kunnes sanoin irti ja vapaa. Se alkaa päästä jyvälle.

Urpo juoksenteli ympäriinsä ja tahtoi ruoan. Se piti rauhoittaa nameilla. Pyysin sen vierelle ja palkitsin kontaktista. Kun se istui vierelläni, sanoin "seuraa" ja astuin hitaasti askeleen eteenpäin. Urpo tillitti minua silmiin ja varovaisesti siirtyi takaisin vierelleni. Kolme kertaa otin askeleen ja Urpo siirti vierelle kontaktissa.
Vapautin sen ja mentiin keskemmälle keittiötä. Otin Urpon vierelle ja pyysin sen maahan. Aivot näytti olevan tyhjäkäynnillä. Toistin käskyn ja hieman avitin kädellä. Poika meni varovasti maahan. Kehuin sitä ja käskin jäädä paikoilleen. Urpo rentoutui ja jäi kaikessa rauhassa makoilemaan. Olin parin metrin päässä, melkein pöytäryhmän takana (jotta näin kellon) Urpo jaksoi rauhallisesti maata 2 minuuttia paikalla. Otin ruokakupin mukaan kun palasin. Annoin ensin namin kädestä, sitä se epäili myrkytetyksi. Tipautin namin sitten sen nenän edessä ruokakuppiin ja laitoin ruokakupin maahan. Arvatkaa mitä teki Heikko-Peikko? Se säikähti ruokakuppia. Aivan oikein. Pyysin sen takaisin maahan ja vapautin siitä. Näytin ruokakuppia ja kannustin ottamaan. Kyllä se sitten kupille meni, vaikka olikin aluksi varma siitä että kuppi puree..

keittiö toko ruskeille

Ilona ensin. Pienin kapula mun käteeni. Laitoin sen Ilonan suuhun ja jätin käden leuan alle varmistamaan. jos se piti hetken rauhassa, sanoin "Irti" ja annoin palkan. Jos Ilona pulautti kapulan heti varmistavaan käteeni, en huomioinut asiaa. Laitoin kapulan "ota" käskyllä suuhun. Tässä päästiin jo hiukan jyvälle asiasta. Viimeisen onnistuneen palkkana oli ruokakippo.

Kiitos Riikka, näillä eväillä taidetaan päästä taas jatkamaan.


Urpo vierelle, kontaktista palkka. Käsky "mahan" ja poika tipahti maahan. Aika hienoa, se kun ei ole ennen viereltä mennyt maahan pelkällä käskyllä. Jätin sen paikoilleen ja menin pikkasen syrjemmälle. Alkuun juttelin matalalla ja rauhoittavalla äänellä. Urpo rentoutui ja laski päänsä alemmas. Pakitin hiukan syrjemmälle ja kurkin kellosta aikaa. Minuutin paikallamakuu suoritettiin aika hienosti. Otin koiran luo palatessa ruokakupin selän taakse ja namin oikeaan käteen. Annoin namin ja vapautin kupille, jonka laskin viereen.

Kiiran ottamia kuvia Urposta

Urpo 8,5kk

1. kerta Gurun treenissä. (Urpo)

Olipas se jännää. Pari viikkoa ollaan jännitetty näitä treenejä. Oli kyl mahtava tilaisuus päästä tähän pienryhmään mukaan.

Paikkana oli pienehkö ja kaikuva betonipohjainen halli.
Ensin jutusteltiin ja kerrottiin omasta tasosta ja ongelmista. Meillä ongelman tekee minä ja kiivaan krätyynen luonteeni vs. koiran herkkyys. Patoumiahan se aiheuttaa, ainakin toiselle.

Ensin kimppaliike paikallamakuu. Kaikki oman tason mukaan ja sen verran etäälle koirasta kun pääsi.
Mie laitoin Urpon maahan avustaen kädellä. Siirryin muutaman askeleen päähän ja hiljaisella matalalla äänellä rauhoittelin. Palkkasin pienin aikavälein. Pari kertaa Urpo nousi ja pani maate heti uudestaan. Palautin sen aina rauhallisesti takaisin riviin. Nimittäin se siirtyi aina oman mittansa verran eteenpäin noustessaan.
Yhteensä 2 minuuttia pidettiin poikaa maassa. Palkkasin sen suunnilleen 10-15 kertaa. Melko rauhassa se oli.

Sitten kun tuli meidän oma vuoro, keskityttiin perusasentoon. Mie sain nouvoksi viedä kättä rauhallisemmalla tahdilla ja selvemmin. Urpo sai kehuja tarkasta ja hyvästä perusasennosta. Minä palkitsen sen liikaa itseni edestä, eli Urpo joutuu kurottamaan päällään jalkani eteen, saadakseen namin. Ikinä en moista virhettä ollut tajunnutkaan. Eli palkkaus perusasennosta enemmän vasemmata, Ihan koiran kuonon edestä.

Urpo piippasi, vonkui ja kitisi hallin reunalla odottaessaan. Sain neuvoksi kieltää sitä napakalla äänellä. Murahdus, ärähdys tai muu kielto. Sen jälkeen tuli pelkällä matalalla ja rauhoittavalla äänellä kehua koiraa. Koskea ei saanut, sillä Urpo ottaa sen palkkiona tekemisistään ja jatkaa heti kosketuksen loputtua vollottamistaan.
Jonkin aikaa ärähtelin ja kehuin hillitysti, Urpo hiljeni ja laittoi maate. Se jopa laski pänsä tassujen väliin. Ihan hillittömän huippu juttu.

Laitetaas tähän etenemis tavoitteita: Paikallamakuu pidemmäksi, paikallaolo muutenkin varmemmaksi, vahvista kontaktia vierellä ollessa, palaa yhden askeleen mittaisiin seuraamisiin.
Jos otat koirtalle jotain uutta, pilko se pienen pieniin osiin ja palkkaa se sen jälkeen jollain liikkeellä jonka se varmasti jo osaa. Uutta juttua ei jätetä viimeiseksi mielenpäälle. Onnistuminen loppuun.

Urpo sai palautetta hyvästä kontaktista ja yhteydenpidosta minuun. Se on reipas ja halukas työskentelijä.