Kisaavien treeneissä hömppäilemässä

Urpo osallistui kisaavien toko treeneihin eilen.
Lähinnä leikittiin kapulalla, otettiin paikalla istumista, luoksetuloa jne.

Kapulaa heiteltiin, annettiin kädestä jne. Urpo toi sen ihan lähelle ja antoi ottaa sen pois suusta. Vierellä se ei malttanut istua, joten pidin pannasta kiinni ja vapautin välittömästi kun kapula osui maahan.

Merkkiä treenailtiin. Tötterön imu on valtaisa. Kiira otti meistä valokuvia,joten suurin osa aikaa meni oikeiden kuvakulmien etsimiseen. Katsellaan josko niitä kuvia saisi tänne asti muokkailtua.

Eilen häiriöitymisen kestämistä

Mentiin Urpon kanssa läheiselle parkkikselle treenimään. Alkumatkasta Urpo tutusteli ja leikki sosiaalisen ja humaltuneen koiraihmisen kanssa. Jatkettiin matkaa Urpon kanssa kahelleen.
Vastaan alkoi hyökyä ihmisiä ja koiria. Mentiin parkkikselle nassuttamaan nameja. Buh! ja VUH! kuului siitä huolimatta liian usein arvon Urpon naamasta.

Vein ukkelin parkkiksen perälle. Harjoiteltiin istumaan jäämistä. Se oli aika heikko esitys. Useimmiten Urpo tipahti heti, välittömästi makuulle.

Muutaman kerran sain onnistuneen paikallaistumisen. Yhdessä luoksetulossa se varasti. Palautin sen ikäväsävyisesti takaisin paikalleen. Siitä saattoi johtua seuraava:
Urpo jäi paikoilleen ja odotti hartaasti käskyä. "Tänne" käskyllä se lähti rähähdyksen omaisella nopeudella juoksemaan luo. Keskivaiheella 10 metrin matkaa se joutui lumiliirtoon ja ajautui pöpelikköön. Siellä rinteessä ja penkoissa se juoksenteli vallan iloisena ja täysin korvattomana.

Jonkin aikaa rauhoituttiin ja oltiin paikalla. Otettiin paikallamakuu, joka meni hienosti. Aikaa ehkä 20 sekuntia ja matkaa tuo 5-10 metriä. Mie liikuin ja kehuin sitä kokoajan. Loppuun onnistuneesti paikalla istumisia ja oikeanlainen luoksetulo. Ei siirrytty enää sivulle. Eteen on hyvä tulla.

Parkkiksen reunalla on kunnon rinne. Heittelin jäätyneitä paakkeja Urpon iloksi. Se juoksenteli rinnettä ylös ja alas ja nautti lumesta.

Tänään ei ehi treenimään. Tänään tuli uusin Harry Potter.. :)

Kiitosta

Tällaisen huomionosootuksen moomma saanehet



Kiitos Minna ja pojaat!
Sääntöjen mukaan tämän saa lähettää kymmenelle parhalle blogille, jota käy lueskelemassa.
Miepä oonkin nirppu ja läimääsen sen vaan kolmelle.

Kultaa voittaa Hulahulan tokoilut
Hopealle hurahtaa Ruu ja Otto
Pronssiin kirii Handskes länsigöötit

Kärsivällisyyttä Ilonalle? ..salli mun nauraa.

Joku meistä saa kuningas ajatuksen. Ilona on nyt niin ahne, että pitäis olla helppoa opettaa sille mitävaan. Aikamoinen aivopieru.

Otin Ilonan keittiöön. Haalin ison kasan froliceja, naksun ja pari erikokoista kapulaa.

Pienin kapula Ilonan suuhun. Se otti sen mielellään suuhunsa, mutta yhtä mielellään se tiputti sen välittömästi varpailleni. Siirryin nami kädestä taktiikasta nami tulee vasta naksun kuultua ja se nami poimitaan pöydältä -taktiikkaan. Ilona poimi kapulan innolla maasta tai kädestäni, piti sitä suussaan joko sekunnin tai niin kauan että liikahdin nanosekunninkin ilonaa päin.

Eli ei oikein edistytä asiassa. Ihanne olisi että saisin rauhassa silitellä vaikka Ilonan päätä ja vasta käskyllä se irrottaisi kapulasta, johon minä jo kosken.

Tällä hetkellä kapulasta ottaa kopin joko minun suojattomat varpaani, tantere tai minä, jos refleksit on nopeat. Ei ihan paras mahdollinen tilanne. Sen ku keksisi miten Ilonan kärsivällisyyttä voisi kasvattaa? Kapulaan naru ja se naru ilonan niskan takaa rusetille... eh, huono idea.

Lappalaisten tokot 3.3.2008

Tulin paikalle pikkuriikkisen myöhässä. Vaihtoehtoina oli yksittäin tapahtuva koulutus tai kaikki koirat yhtäaikaa riviin ja hommailemaan. mentin riviin. Häiriötähän me kaivataan.

Seurailtiin jonkin aikaa. Sitten otin Urpon sisärinkiin henggaamaan ja syömään makkaraa kontaktista. Ensin Urpo tohkeili jokasuuntaan ja oli ihan korvaton. Sitten se huomasi että muut vaan kiertää ympäri ja ympäri, pysähtelee jne. Urpo rentoutui ja huomasi että vieressä on kouluttaja. Äkkiä piti kiivetä syliin rapsuteltavaksi ja paijattavaksi. Sitten ukko jaksoi taas keskittyä minuun ja teki pari maahanmenoakin.

Urpo teki lyhyen seuraamisen ihan ohjaajan lähellä sisäringissä Se olikin jo paljon vaativampaa.
Urpon keskittyminen loppui täysin, kun pari suomelapinkoira urosta alkoi mitellä äänijänteitään. Urpo oli silti hiljaa ja lähinnä tukeutui minuun. Sai namia aina kun katsoi minuun.

Sitten mentiin riviin. Seurattiin jonkin aikaa. Pysähdyksessä koiran piti istuutua. Mie huomasin vasta myöhemmin että ohjaajan tarvi pysähtyä koiran vierelle. Ei me vielä treenattukkaan liikkeestä istumista. No se sujui kuiteskii.

luoksetulo pätkät otettiin rivistä. Urpo ensin. Jäi hyvin paikalleen, varasti piirun enne käskyä. Tuli suoraan luo ja siirtyi ohjaajan kämmäilyjen jälkeen vierelle. Sitten se päätti pyöriskellä hangessa, syödä jäätynyttä hepankakkaa ja merkata lumeen oman puumerkkinsä.

Otettiin liikkeestä maahanmenoa. Urpo oli yksi taitavimmista. Vapautin sen aina yhden suorituksen jälkeen. Etsittiin maasta lumipaakkeja ja leikittiin niillä.

Loppuun seuraamispätkä ja vapautus niin että lähettiin riemulla juoksemaan kohti autoa. Urpo sai palkaksi neljän ihmisen rapsuttelut ja huomioinnit.

Seuraamista

Minttu lähti Lapualle. Koulutusreserviin jäi osa-aika lomalla oleva Ilona. (ei vaan malta olla treenimättä) Mukana menossa myös Urpiainen.

Koirat mukaan ja Urpo kentän reunalle kiinni. Pari ystävällistä ja äänekkään puoleista "suu suppuun nuppuseni" kehotusta penteleen äänekkäälle Urpolle.

Ilonalle otettiin puuduttavan pitkää seuraamista. Käännöksiä, suoria, pitkää suoraa, porrasmutkaa, ympyrän kiertämistä. Palkka harvaan ja vain oikeasta paikasta. Kontakti pysyi lähes jatkuvasti, koira oli ihan hiljaa alun kiihkoilun jälkeen. Mieletön tunne kun voi kävellä reippaasti minnevaan ja koira tulla tepsuttaa vierellä. Toi kantavan nartun supermitoissa oleva ahneus on kovin hyvä moottori.

Ilonalla askelsiirtymiä ja liikkeestä seisominen. Askelsiirtymissä kuumui, mutta paransi loppua kohden.
Liikkeestä seisomaan ei olis millään jäänyt, koitti hiippailla perään. Vierellä ollessa kun on parhaat mahkut nameihin. Aika liikkis.

Urpo. Jauhettiin perusasentoa ja lyhyttä seuraamispätkää. Urpo koittaa poikittaa takaosallaan. Palkka vain onnistuneista ja "iholla" olevista suorituksista. Otettiin aika monta toistoa ja tiheä palkkaus.

Urpolle liikkeestä maahan. Vahvasti avustettuna. Oikein näppärästi putoaa alas ja nätisti odottaa palkkaa kun palaa.

Vapautun reunalle riehumaan ja vielä yksi pikkujuttu.

Urpo istumaan paikalle, minä käänsin sille selän ja kävelin 10 metriä poispäin. Odotin hetken ja kutsuin luo. Urpo tuli hienosti eteen istumaan. Siirtyi käskyllä ja lievällä avulla vierelle. Oli kivaa.

Lopuksi Ilona opetteli ihmisen nyrkin ja sormien syömättömyyttä. Opit meni heikosti perille, mutta sormet on edelleen ehjät. Niin koirakin. Frolicit kuoli.

Urpon ensimmäinen näytelmä 1.3.2008

♥ 1.3.2008 Valkeala RN. Tuomarina Maija Mäkinen
Urpo oli PEK1

Arvostelu: 8-kk. reipas urospentu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pää. Isot, vielä hieman pehmeät korvat. Väriin sopiva silmienväri. Oikea purenta. Niukasti kulmautunut sekä edestä, että takaa. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä häntä. Liikkuu tänään lyhyin askelin, takaraajat rungon alla ja köyristää liikkeessä lanneosaansa. Karvassa karkeutta, mutta turkki ei parhaimillaan. Viehättävä luonne.

Mentiin paikalle ajoissa. Urpo ehti vetää ja kiskoa hihnassa, kaivaa lumeen monta kuoppaa. Kakata kaksi kertaa, pelästyä kuollakseen hallin sisällä ollutta hurjaa ja peljoittavaa lohikäärmettä (puhiseva, iso lämminilma puhallin) Urpo myöskin tutusteli monen koiran kanssa ja hengitti Hemmon ilmaa. Urpo haukahteli ja pissaili. Taimikko tuli hyvin läikikkääksi ja ehkä hieman harvemmaksi. Touhukas lapsi keksii aina paljon tekemistä.

Kehään mennessä vaihdettiin näytelmäreleet. Ruskee fifi hihna kaulan ympäri ja taskuun kauhee määrä froliccii.. Urpo liikkui sievästi aj melko tasaisesti. Kuudennella kierroksella se hiukan pompahteli, mutta tasaantui pian. Urpo keskittyi seisomiseen kauniisti, eikä tarjonnut muita asentoja. Tuomari sai hienosti koplata jätkää, jopa hampaat katottiin vastaan panematta. Sitten taas juostiin ympäri. Ihan riittävästi ei takapotkua irronnut ja korvankärjetkin hiukan löysäili, joten tänäänj ei saatu KP:tä.

Kehästä poistumisen jälkeen Urpo sai kokonaisen Ceasar liha-aterian. Olisi ehkä pitänyt hiukan pilkkoa. Porokoira näyttää hupsulta kun sen posket pullottaa Ceasar ateriasta. Se ei mahtunut kerralla kurkusta alas imaistavaksi. Urpo kakaisi herkun takaisin hangelle ja alkoi pilkkoa herkkua. Jätkä oli kyl aika taitava.