Oman agivetovuoron jälkeen tokoilin ihan yksin kentällä.
Otin teemaksi seuraamisen.
Minttu oli syönyt vissiin jotain sopimatonta. Se tohkeili innoissaan mukana. Kontakti ja paikka hyvä. kaikessa seurailussa vaan yksi perusasento liian edessä.. senkin se korjasi napakasti. Lisää tarvitaan kropan hallintaa. Vaikeita on vielä peruutus ja juoksussa vasempaan kääntyminen.
Ilona oli omituinen ja sillä oli sininen kieli. Se ei huutanut juuri ollenkaan ja keskittyi ihan unelmasti. En tosin itsekkään puhunut turhia. Se teki kaiken mitä keksin siltä pyytää. Palkatta ja palkalla. Luoksetulon stoppi kyl valui luokattoman pitkäksi. Lopun irtolenkillä se sit söikin vissiin paskaa ja muutti sinikielestä ruskeakieleksi.
Mehmet oli revetä liitoksistaan. Se ei kertakaikkiaan malta pysyä perusasennossa vaan haluaa mun eteen.. tapittamaan silmiä ja tekemään asioita. Tehtiin sitten kropanhallinnan kautta perusasentoon pyörähtämisiä. Perusasentoon palkkaamista ja imuuttaen parin askeleen seuraamista. Jos ei imuuttanut niin välittmästi peppu kääntyi vasemmalle ja meme singahti eteen. Kyl se jo vähän alkoi ajatella. Se haluaa pitää katsekontaktin ja se on niin eturinnaton paviaani.. että perusasennosta se ei näe mun kasvoja, ei edes päätä. Pitääpä pohtia ongelmaa.
Hallille kun menin niin Nastolan reenit oli viel kesken. Päästiin vähän ennen kymmentä sit keppeilemään tyynelle. Kolem toistoa hieman raollaan olevilla kujilla. Sitten kepit suoriksi. Sitten eri näköiset kepit kehiin ja lopuksi vielä kerta kolmannen näköisillä kepeillä. Kokoajan paransi kuin sika juoksuaan. <3 Nyt voi jo sanoa että se osaa pujotella :D pientä hiomista vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti