Mitäs sitä kaikkea on jo tullut tehtyä..
Lapualla ollessa reenattiin Minnan kanssa. Kyllä ne treenitkin meni silleen kivasti.. mutta parasta oli absilla syväluotaavat pohdinat.
Suunnitteleminen on ääri tärkeää. Kateellisuus kuuluu inhimillisyyteen, mutta on silti täysin turha tunne. Se syö omaa fiilistä tehdä.. ja kuka sitä tahtoisi. Nuoren koiran kanssa maltillisuus ja rauhassa eteneminen on vaan hyvästä. Ei saa luoda paineita itselleen, eikä varsinkaan koiralle. Muutoin lipsahtaa epälappalaiselle sopivaan treenimoodiin ja kaikki alkaa hajota. Hyvä fiilis on tärkein. Jos hyvää fiilistä ei ole, koirien olis paras olla sohvalla nukkumassa kuin treenikentällä. Pennun ja lappalaisen kanssa laatu korvaa määrän. Myös omia vahvuuksia ja heikkouksia pohdittiin ja mietittiin tokoa analyyttisemmin.
parhautta ja rakkautta, kiitos Minna <3
Seuraavat kuvat mein vikoista treeneistä, kuvaaja Minna Rinne.
Urpo hakee perusasentoon.
Urpo rallaa
Minttu seuraa
..ja seuraa
Mehmet leikkii
ja imuuntuu
Takaisin tullessa koitin Mintulla tunnaria. Se oli taas focusoinut homman noudoksi. Palataan siis sisätreeniin. Tämän yrityksen jälkeen koira oli viikon tauolla. Eli oman nupin kanssa on vielä työstämistä.
Tyynen kanssa mentiin agireeneihin. Radalle laitettiin rimat ekaa kertaa 60cm. Hyvin se ne hyppi. Uudet tai vähän mennyt esteet se ensin tutki että miten ne hajoaa.. sitten se teki ne. Okseri, muuri ja pussi. Ne oli ainakin kadonneet muistista 9 viikon treenitauolla. Kerrattiin ne ja rengas. Kontakteilta meinas lipsua läpi. Muistutuksesta alkoi taas intopihkuna tarjoamaan niitä jokaikiseen väliin.
Epikset.
Vittuuntunut fiilis. Ärsyyntynyt olo. Helle ja oikein pahantuulinen ohjaaja. Helvetin agility.
Tyynen kanssa jaksoin olla positiivinen. Ratana oli fao open aika pienin estevälein.
Tyyne meni kivasti ohjaukseen. Keppejä se ei osaa, joten sinne-tänne-tule-mennään-jännä-juttu tyylillä mentiin kepit. Hitaasti ja ihmetellen. Ikinä enenn kun en ole kättäni sinne keppien väliin sössinyt.
Putkesta piti mennä putkeen joka on A:n alla. Hyvin vaikea. Tyyne blokkas mut pois ja pomppas A:lle siitä se rynni hajottamaan muurin. Tämän tuplahyllyn jälkeen jatkettiin rataa. Tyntsälle pitää opettaa se röyheä eteneminen. Son kiltti murunen, joka tepsuttaa mamman tahtiin.. ja se ei ole kova vauhti.
Kuvat Niko Rinkinen
Ilona oli mulukku.
Ipan mielestä toisen riman alta voi juosta. Koska se on vinossa, hän juoksee alta. Koiran vauhti nollassa, ohjattavuus kankea. Asenne poissa. Ei myöskään mennyt A:n alla olevaan putkeen vaan ryntäsi Alle. korjatessa nappasi ittensä kepeille. Mulla napsahti hermo ja seuruutin koiran pois radalta.
Mentiin autolle, avattiin Ipan kissanruokapussi ja syötettiin se Ipan nenän edessä Tyynelle. Passiivinen rankaisu <3
Tästä renkaat vinkuen hallille ja tekemään välitön korjaussarja.
Ipa meni Marianne Karjalaisen koulutuksessa olleen radan alun. 7 estettä. Ipa onnistui täydellisesti ja oli oikein mainio otus. Palkaksi sai paljon frolikkeja ja paremman mielen.
Tyynen kanssa opeteltiin keppejä. Se ällösi mun kättä keppien välissä. Keppien vierellä sai antaa vinkkejä mene-ZIP-mene-ZIP zip tarkoitti.. tule takaisin tästä välistä muruseni. Tyntsä alkoi hoksata. Joka kierroksella käytiin puomin kontaktilla ja lähdettiin siitä vasta vapautussanalla. Tyyne alkoi vähän tajuta mitä kepeillä tehdään.
Viikonloppuna olikin sitten jo agirotu
lauantaina turisteiltiin hillittömässä helteessä. Yö vietettiin schapendoes porukalla mökeissä läheisellä leirintäalueella. Sunnuntai aamusta mulla oli porukan aikaisin rata, joten jätin tukkakoirien ihmiset aamupalalle ja rynnin kisapaikalle.
alo maksien radalla ei ollut keppejä. Iso kivi ja vitutus tipahti samantien pois. Samalla hyvällä fiiliksellä jatkettiin.
Rataantutustumisessa epäilin että pussi ja rengas voivat olla hankalia, muut kohdat tuskin. En uskonut että se irtoaa ja etenee ihan kotihallin tyyliin.. joten varmistelin ja lirkutin radalla. Pussia se ei suorittanut, enkä minä korjannut. Ei se sitä olis mennyt. Pitää lapualla käydessä opetella lakken musta /tumma pussikangas erikseen.
Tyntsään sai olla tosi tyytyväinen. Se teki parhaansa ja oli hyvällä fiiliksellä. Rimatkaan ei tippuneet, vaikka ehkä viidettä kertaa menikin isoja esteitä. Hyppytyylissä se toki näkyi pienenä epävarmuutena ja lyhyinä hyppyinä.
Tyynen joukkue sijoittui alo maksien joukkuekisassa toiseksi!! Hienoa Porotarha!
Mukana Pöysti, Tyyne, Sylvi ja seniorikansalainen Yrtti.
kuvat Outi Puhakka
Tyyne
Porotarha joukkue. vas Yrtti, Pöysti, Sylvi ja Tyyne
Porotarhan video
Ipan rataantutustuminen oli 11 jälkeen. Rata oli mukava, toki siinä oli muutama tarkemmin ohjattava kohta.
Katseltiin siinä muiden menoa ja lähdettiin hakemaan koirat. Kun tulin paikalel, huomasin että joukkue oli kateissa ja starttivuoro oli puolentoista joukkueen päässä. Yksi ei ehtinyt kokoontua ajoissa paikalle, joten siirryttiin aamupäivän ryhmien vikoiksi lähtijöiksi. Viilenneltiin varjossa ja nostatettiin fiilistä. Ipa sai lipaista kissanruokapussia ja lihapullan esiin tuominen toi Ilonan kasvoille va-ka-van ilmeen. Nyt oli tosi kyseessä. Rata meni jouhevasti ja ihan kivalla vauhdilla. Muutama löysä kaarre ja mutka mutta nollana läpi. Ipa sai teurrrastaa kissanruokapussin auki kuin pienen eläimen. Pelastin suurimman osan pussista, enenkuin Ilona nieli nekin. Voi että oli koira tyytyväinen.
Ilonan Porobleemit –joukkue sijoittui lopulta sijalle 19 eli puolenvälin tienoille.
Kotosalalla elbattiin yksi päivä. Emännän piti toipua palamisesta, nestehukasta ja viikonlopusta ylipäätään.
Nyt yöllä niks naks naksuteltiin ja tokoiltiin vähän.
Mehmet naksutteli colapullon kanssa merkkiä eli sitä paikkaa missä se merkin takana on. Mehmet aluksi jumitti, mutta sitten kun se tajus, se tajus nopsaan. Merkin mua vastaisella puolella pitää pysyä ja seistä siellä. Merkkiä ei tökitä, eikä istuta. Pääsin kiertämään vastapäivään ja Mehmet kiersi merkin toisella puolella niin että pysyi kokoajan edessäni. Ihanan taitava!!!
Ilona teki piilopaikkamakuun ekassa90 sekan kohdalla rötväytti pään taasuille.. kun kielsin se ryntäsi piiloon luokseni. seuraavassa se malttoi olla kaksi minuuttia. Vaikeaa saada päähän että siinä ollaan, silloinkin kun ollaan innoissaan.
Tyyne harjoitteli perusasennon paikkaa. Intoa oli enemmän kuin taitoa. Tarjoaa epämääräisiä paikkoja. Tämä on agilityn syytä. Ei se aloitusasento ole niin millilleen.
Minttu teki metrin päästä kaukoja. Seisomasta istumaan onnistui oikealla tekniikalla 3 kertaa. Yhtään virhettä ei tullut istu-maahan ja maahan seiso- istu-seiso vaihdoissakaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti