Mintulla hämärätokoa

Otin Mintun kanssa tokoa kahden nakin verran.

Ensin perusasentoa ja lyhyen lyhyitä seuraamisia. Minttu oli hyvin kuusalla tapahtumista ja otti kontaktia hienosti.

Pari suoraa seuraamista. Mintulla ei ollut aikomustakaan jättäytyä taakse. Koitin pelkkää maahan käskyä. Minttu meni maahan kuin vaikeasti reumainen lehmä. Siitä sitten otettiin maahan käskyn nopeuttamistreeniä. Mie hihkaisin käskyn ja vetäisin namikäden alas. Minttu humpsahti perään ja sai namin ja naksahduksen yhtäaikaa. Kyllä se sitten meni jo maahan pelkällä käskyllä, aikakin oli kohtuullinen.

Liikkeestä maahan menoja kaksi. ekalla se istahti ja tarvi toisen käskyn. Tokalla se suoritti oikein.

Sitten otettiin luoksetuloa. Minttu lähtee käskyllä, iskee heti jarrut kiinni ja jää hiippailemaan. mä kannustin ja huhuilin ja heilutin käsiä. Sitten se vasta tuli kunnollisella laukalla mun luo.

Seuruutin sen takaisin valoisampaan päähän kenttää ja otin liikkeestä seisomisen. Se meni just nappiin. Olin Mintun lähellä, kun takaani kuului juoksu askelia ja silmäkulmassa vilahti varjo. Nappasi Mintun kiinni ja katselin korkeajalkaiselta lapinporokoiralta/x-rotuiselta näyttävää koiraa. Pian viereisestä metsiköstä kuuluikin omistajan huhuilu. Koira lähti sinne. Minttu oli innoisaan sen perään. Pääsin Mintun irti ja käskytin sen vierelle. Palkkio tuli kontaktista.

Sitten yritin vielä luoksetuloa. Minttu keskitti huomionsa metsään ja mie jouduin hiukan terästämään käskyä tulla luokse. Hyvin se sitten tuli. Metsikön koirakko tuli pois metsän suojasta. Käskin Mintun makuulle ja hain hihnan. Lukko kiinni ja vapautus.

Ei ihan paras treeni. Hyvää oli se että vieras koira ei tullut Mintun iholle. Se näytti nartulta, niin siinä olisi tullut sanomista. Vieras koira kun patsasteli jäykin jaloin ja niskakarvat pystyssä.