tokoileva Minttu

Eilen otin sisällä toko kapulan pitämistä. Hyvin Minttu pitää. Rauhassa ja mielellään. Lattialta ei suostu kuollutta kapulaa nostamaan. Asetin kapulan suuhun, kehuin ja ohjasin vierelle. Siirryin paikasta toiseen ja aina kun Minttu tuli vierelle kapula suussa, kehuin. Välillä kaulan silittelyä ja kapula pois suusta ->nami.

Pihalla seuraamista pikkunen pätkä. Ihan kaunista.

Kaukokäskyt onnistui täyrellisesti. Ja vielä viiden metrin päästä.
Ensin palasin pari kertaa palkkaamaan asennonvaihdoista, sitten otin koko sarjan. Loistavaa.

Lyhyellä matkalla pysäytettyä luoksetuloa. Liikkuu liikaa pysähtymisen jälkeen. Kohtuullista suorittamista kuitenkin.

Tänään:
Mentiin pihalle. Laitoin Ilonan kiinni parkkiksen laidalle. Kumma kyllä se oli ihan hiljaa.
Minttu perusasentoon vierelle, heitin kapulan. se vieri kaaaaaauas. Mintulle käsky "ota". Minttu meni kapulalle lujaa, saalisti sitä hiukan ja toi suoraan vierelle. Minkäänlaisia apuja en tehnyt. Piti kauniisti kiinni ja irrotti vasta "kiitos" sanalla.

Heitin palkkioksi kapulan, niin että Minttu sai hakea sen jo lennon aikana. Kapula meni kahteen osaan ja Minttu riehaantui. Ei millään meinannut antaa isompaa osaa minulle. Heitin sen sille sitten toiseen kertaan. Pääasia että koiralla on kivaa.

Kasasin kapulan ja lykkäsin sen Mintun suuhun. Otin muutaman metrin pätkän seuraamista ja loppuun kapulan luovutuksen. :)

Minttu vinkupalloilee

Päästin Mintun irti. Minttu ponkaisi pois kentältä kinokseen riehumaan. Viretila sata ja yks lasissa.

Ajattelin sitten kanavoida sen reippaaseen luoksetuloon.

Minttu paikalle istumaan, minä noin 25 metrin päähän. Kutsu "tänne". Minttu lähtee lujaa. Teen normaalin pysäytyskäsimerkin, tällä kertaa erona kädestä irtoava pallo. Pallon heitin Mintun ohi. Minttu pysäs heti ja juoksi pallon perään. Toi sen mulle iloissaan.

Seuraavaksi muuten sama homma, mutta mun kädessä ei ollut palloa. Minttu huomioi käsimerkin ja pysähtyi kohtuu nopsaan. Se tuli niin lujaa, että pari koiranmittaa meni jarrutteluun. Vilkaisi taaksepäin ja kun palloa ei näkynyt ja muijja kehui, jäi se paikalleen. Kävelin Minttua kohden ja vapautin sen paikoiltaan heittämällä sen taakse pallon sen vierestä.

Seuraava alokasluokan tyylinen reipas luoksetulo.

Viimeiseksi vielä pallon heitto.

Mintun vire korkea ja hyvä.

Pieni seuraamispätkä. Tahtoi edistää. Rauhoitin tilannetta ja otin lyhyen pätkän, jolla paljon käännöksiä. Kontakti pysyi ihan hyvin.

Kaukokäskyt menee hyvin ja hyvin huonosti. Ohjaaja ahnehtii aj saa nyt piiskaa. Lyhyempi matka, paluu perussiirtymiin ja palkka tiheään. Joka päivä lyhyt iloinen treeni. Mintun vire laski liiasta jauhamisesta ja epäloogisuudesta.

Liikkeestä maahanmeno oli pirteä, nopea ja onnistunut.

Onnistumisen iloa

Kaapista löytyi kolme pikkunakkia. Sen verran sitten sisätokoiltiin Urpon kanssa eteiskäytävässä.

Istu ja maahan menee jo lähes ilman käsimerkkiä. No oikeestaan ne tartte pienen avun aj tuumaustauon.

Urpolla on taipumus nöyrtyä kun ihminen lähestyy. Ajattelin sitten koittaa paikallapysymistä makuu asennossa. Urpo pysyi rauhallisesti paikallaan. Kun lähestyin sitä, se kippasi selälleen. Koitin kannustaa sitä äänellä ja se kierähtikin takaisin oikeinpäin. Palkkasin ja otettiin uudestaan. Urpo pysyi oikeinpäin.

Otettiin istu ja siihen sitten paikka. Korvat meni luimuun ja ryhti tippui ihan pikkuisen. Takaisin tullessani Urpo alkoi valua hiukan. Kannustin sitä ja lähestyin mahdollisimman varovaisesti ja vähän uhkaavasti. Urppis pysyi istumassa ja riemastui huikeasti onnistumisestaan.

Sitten koitettiin vielä löytää perusasento. Hienosti löytyi vahvalla avustuksella. Urpo istui nätisti hetken ja haki katsekontaktin. Palkka ja lopetus. Kerrankin Urpolla oli selkeä halu tehdä ja homma toimi.

Ensimmäinen pihatreeni ja ihan koirien ilmoilla

Eilen.

Mintulla oli vajaakäyntinen päivä. Sillä oli korvat lukossa ja
draamakuningattaruus päällä. Jätin sen sitten kotiin potemaan huonoa
päivää. Mukaan pääsi Urpo the välkkyjen välkky.  

Urpon kanssa haukuttiin hiihtäjiä, muristiin tassunsa satuttaneelle
sakemannille, saatiin melkein opetus Miljalta käyttäytymisen
soveltuvuudesta. Rakastettiin Iitaa.  

 
Urpo tuijotteli taivaita ja ihmetteli
maailmaa, kun Ohjaaja yritti epätoivon vimmalla näyttää että oranssin
kartion päällä on nami. Pikkuhiljaa ja vähitellen Urpo alkoi hoksata.
Sen kanssa otettiin merkin alkeita, istumista, maahanmenoa, eksyneen
ohjaajan luokse juoksemista (se kun ei meinannut pärjätä yksin ja
raukka lähti juoksemaan kotiinpäin, taukki unohti auton
parkkipaikalle!) Myös perusasennon paikkaa koitettiin miettiä.
Pikkuisen 2-4 sekuntia yritettiin pysyä istuma-asennossakin. Aika hyvin
se meni. Tolleen hitaasti sytyttäväksi dieseliksi.  

Urpo kadotti aivot ja selkärangan

Meillä koirat tuodaan pihalta sisälle hihnoissa. Kaikki yksilöt istutetaan eteiseen ja mie riisun vaatteita vähemmäksi. Sit irrotan pannat yks kerrallaan vanhimmasta alkaen ja ripustan ne naulakkoon. Kaikki koirat odottaa kunnes sanon "vapaa".
Tämä nuorimainen on keksinyt livistää heti paikalla kun pannan saa irti kaulasta. Sitten se yrittää juosta mun läpi muuhun huoneistoon. (matolla, sohvalla jne on turvassa äipältä kun se ei taho että Urpo "löysäletku" lirauttaa niille) Sitten se alkaa leikkiä "olen maailman tyhmin ja pienin koira" -leikkiä. Menee siis maate johonkin tai istuu seiniin nojaten ja ittensä mahdollisimman matalaksi ja liehitteleväksi tehden. Luokse ei tule hyvällä ei pitkänkään ajan päästä. Lelut ja namitkin on ihan sontaa vaan.
Otin ja hain Urpon neljä kertaa uudestaan takaisin eteiseen istumaan ja odottamaan. Koskin kaulaan ja yritin suoristaa itseni. Kolme kertaa se vielä karkasi ja tuli haetuksi takaisin. Viimeisellä kerralla se pysyi nippanappa siihen asti että vapautin sen.

Puolen tunnin päästä se makoili tyytyväisenä matolla ja puri luuta. Menen keittiöön pilkoin nakkeja ja kutsuin Urpon paikalle. Ja paskat, se ei tehnyt elettäkään tullakseen luokse. Jonkin aikaa kutsuin sitä luokse. Lopulta hain sen makkaranpalalla. Näytin ja pyörittelin makkaraa sen neneän edessä. Tajusi se sitten tulla luokse. Suljin keittiön portin perässäni. Samantien se luikahti pöydän alle. Otin sitten Mintun siihen ja tein sen kanssa istu, odota, vapaa harjoituksia. Kun kehuin Minttua, Urpo ryntäsi Iloissaan pöydän alta. Se takertuo tuoliin ja kaatoi sen hirveällä ryminällä. Voi ristus!!!!!

Mutta ei siinä mitään. Tein Mintulle vielä kaksi harjoitusta ja Urpo henggaili pöydän vieressä matalana, nöyristelevänä kieppinä. Minttu pois keittiöstä ja Urpolle heittelin makkaranpaloja lattialle jalkoihini. Se tuli hakemaan ne ja livisti samantien takaisin paikoilleen. Pikkuhiljaa se suostui tulemaan eteeni keskilattialle ja istu jopa käskystä. Palkkasin jokaisesta istumisesta. Paikallaan se pysyi, jos en sanonut mitään. Jos sanoin "odota" se juoksi samantien pakoon. Jos sanoin "paikka" se mulkoili kulmien alta ja pani maate. Joka väliin yritin saada sen rentoutumaan ja leikkimään kanssani. Rapsuttelin ja tönin sitä, kuten tekisin reippaiden koirien kanssa. Ja Urpon kanssa silloin kun se on rento ja leikkisä. Vapaaehtoisesti ja rennosti se ei luokseni tule. Istuutuu kyllä, mutta ryhti on heikko. Kurkottaa makkaran kädestäni, vilkaisee minua ja painaa pään nöyrään asenton lattianrajaan, istuu lonkka-asennossa ja hartiat lysyssä. Välillä ihan kohtuullisen ryhdikkäänäkin.

Nyt sitten sisälle tullessa Urpo laitetaan boksiin ja sen panta irrotetaan siellä. Se saa odotella rauhassa siellä 10 minuuttia ja vasta sitten pääsee irti. Tiedä sitten onko tämä luovuttamista, mutta mun hermot ei kestä leikkiä Urpon leikkejä kun olisi aika tehdä joku yksinkertainen ja helppo asia.

Urpolle ja Mintulle sisätreeniä.

Nakin mittane treenituokio kummallekkin.

Mintulle kapulan pitoa suussa. Silittelin sen päätä ja suupieliä samalla. Hyvin piti. Kun koskin kapulaan, sylkäisi heti pois. Otettiin rauhallisesti uudestaan ja sit se antoi silitellä kapulaakin ja päästi irti vasta suunnilleen "irti" sanalla. Pienempi kapula on autossa, joten otettiin aavistuksen isommalla kuin normaalisti. Asetin kapulan kahden metrin päähän ja sanoin Mintulle "ota" pari kannustavaa lisäkäskyä ja se toisen mulle vierelle. Näinhän me tuota luovutusta aletaankin vahvistamaan. Kapula on kiva kaveri, kapulan kanssa on kiva henggailla.

Minttu otti myös kaukokäskyjä. Aika taitavia siirtymiä. Edelleen joskus on epävarmuutta havaittavissa. Otettiin kolmessa eri huoneessa. Loppuun onnistunut maasta istumaan muutos. Naksu merkkasi oikean käytöksen. Mintun häntä heilui ja mieli oli hyvä.

Urpolle istu-maahan juttuja tossa edessä vapaavalintaisessa kohdassa ollen. Hitaasti miettien ihmeteltiin että mitä noi jutut meinaa. Tarvitaan paljon toistoja, jotta tuo nallukka ymmärtää jutun juonen.

Vierelle harjoitukset menikin paremmin. Urpo hakeutuu avustetusti oikealle paikalle ja pysyy siinä mielellään.

Kentälle loska sateeseen.

Koiraharrastajat on hulluja tai ainakin pikkasen vajaita. Ohjelmassa treeni kentällä. Kentän maa oli mutainen ja vesilätäkköinen. Taivaalta tuli isoja ja vetisiä loskakokkareita, vahvistuksena voimakas kylmä tuuli.
 
Kentällä odotteli jo kaksi pentua. Belggarin pentu Iita 4,5 kk ja beauceron  "Chevy" tms.  en ole nimestä ihan sata-varma. Urpo kummasteli ensin ihmisiä ja muita koiria autosta. Kauhee meteli piti päästää. Hain sen autosta ja lähestyimme muita. Muut koirat oli jännittäviä. Ihmiset oli kivoja ja ihania. Pikkuhiljaa Urpon jännitys alkoi sulaa. Aika pitkään se oli kahden vaiheilla. Leikkiäkö vai uhota hiukan kun pelotti. Tuulan lempi-Salli päästettiin autosta katsomaan pentuja. Pennuista Urpo ja Iita päästettiin irti. Salli ja Iita leikkivät nätisti. Kaikki pennut lopettivat ihmisten jännittämisen. Osa alkoi jo leikkiäkin keskenään hetkittäin. Salli briard toimi rauhallisena esimerkkinä. Pikkupojilla tuli kummallakin jännityskakka. Lopuksi urpo olisi mielellän koittanut hiukan astua Iitaa. Siinä vaiheessa Urpo meni takaisin auton ja aloitettiin oikeat treenit.

Minttu oli into-pinki-ponki eläin.
Otin ensin ruutua. Minttu meni hyvin ruutuun, tarkisti merkit reunoilta ja keskelle ruutua mennessään pysähtyi käskystä. Samalla sai namin, jonka olin vienyt sinne keskelle. Maahan komennolla meni maahan. Palasin sen luo ja palkitsin vielä ruudussa. Kaksi suoritusta tehtiin.

Sitten otettiin ihan merkkiä ja suuntia. Minttu on taitava tässä. Menee sille merkille, minkä sille osoittaa ja pysähtyy "sto" käskyllä. Jatkaa siitä käsimerkillä ja käskyllä seuraavalla merkille. Joko oikealle tai vasemmalle. Nämä on Mintun mielestä superkivaa tokossa, siksi nyt tällaista kokeilua.

Nouto.
Minttu odotti hyvin, käskyllä haki iloisesti. Tosin hieman ääntä pitäen. Se toi kapulan vierelle, mutta tipautti sen pois. Nosti sen käskyllä ja luovutti kohtuudella. Heittelin sille kapulaa muutamaan otteeseen. Minttu sai hakea sen jo lennon aikana. Palautuksessa koitin olla tarkka, ja houkutella sen reippaasti oikealle paikalle. Pitoharjoituksia tarvitaan. Ote kapulasta on löpsö ja Minttu tipauttaa sen helposti.

Kaukokäskyt.
Hyvin meni metrin päästä, Muuten oli ihan kuutamolla. ei ymmärtänyt sitten ollenkaan.

Pysäytetty luoksetulo. Lyhyellä matkalla pysähtyi kohtuullisen nopeaan. mitä pitempi matka, sen hitaampi pysähdys. Käytän käskynä käsimerkkiä. Otin yhden alokasluokan luoksetulon, ihan ettei Minttu ala jälleen ennakoida. Sitten otin pysäytetyn luoksetulon pitkällä matkalla. Heitin mintun lähelle kiven. Minttu pysähtyi melko nopsaan ja meni sitten kiven luo. Se alkoi leikkiä sillä, jolisi ja huusi ja kaapi etutassuillaan sitä kiveä liikkeelle.
Otin vielä yhden pysäytyksen pitkällä matkalla. Heilautin kättä, ja Minttu pysähtyi välittömästi. Hieman kurkkasi taakseen että missä se kivi. Menin Mintun luokse ja kun kaivoin namia taskusta, huomasin että ne oli loppu! tällaisen supermahtavan suorituksen jälkeen! otin sitten maasta kiven aj heitin sen Mintulle. Se juoksi perään aj piti omaa kivaa sen kanssa. Heitin kohta toisen ja senkin parissa Minttu viihtyi jonkin aikaa. Treenin lopussa Minttu oli iloinen ja innokas. Se olisi halunnutjäädä ruudun merkkien läheisyyteen eikä tulla autoon. Meidän jälkeen Tuula tokili Nada schapendoesin kanssa. Ihan kiva että muita ei enää ollutkaan treenailemassa. Siinä vaiheessa oltiin oltu kentällä tunti ja vartti. Vaatteet oli jääkylmät ja läpimärät. Pääasia että koirilla oli kivaa ja hauskaa.