Onnistumisen iloa

Kaapista löytyi kolme pikkunakkia. Sen verran sitten sisätokoiltiin Urpon kanssa eteiskäytävässä.

Istu ja maahan menee jo lähes ilman käsimerkkiä. No oikeestaan ne tartte pienen avun aj tuumaustauon.

Urpolla on taipumus nöyrtyä kun ihminen lähestyy. Ajattelin sitten koittaa paikallapysymistä makuu asennossa. Urpo pysyi rauhallisesti paikallaan. Kun lähestyin sitä, se kippasi selälleen. Koitin kannustaa sitä äänellä ja se kierähtikin takaisin oikeinpäin. Palkkasin ja otettiin uudestaan. Urpo pysyi oikeinpäin.

Otettiin istu ja siihen sitten paikka. Korvat meni luimuun ja ryhti tippui ihan pikkuisen. Takaisin tullessani Urpo alkoi valua hiukan. Kannustin sitä ja lähestyin mahdollisimman varovaisesti ja vähän uhkaavasti. Urppis pysyi istumassa ja riemastui huikeasti onnistumisestaan.

Sitten koitettiin vielä löytää perusasento. Hienosti löytyi vahvalla avustuksella. Urpo istui nätisti hetken ja haki katsekontaktin. Palkka ja lopetus. Kerrankin Urpolla oli selkeä halu tehdä ja homma toimi.