Miten menestytään?

Myönnän että stalkkaan menestyjiä. Tutkin heitä ja toimintatapoja ja yritän ymmärtää. Revin tietoa ja koitan tuijottaa peiliin. Kehittyminen on vaan niin vaikeaa. Pelkkä koiran taitojen hiominen ei vaan riitä. Pitää pystyä kehittymään ohjaajana.

Hyvillä ohjaajilla on:
Kylmät hermot ja rauhalliset eleet. Yksinkertaisesti itsevarmuutta. Iloisen innokkaat koirat, jotka tietävät mitä tekevät. Rautainen motivaatio tai innostus. Parina heistä huokuu yhteistyö ja saumaton varmuus.

Kylmähermoisuudessa mennään mentaalipuolelle.

Kisajännitys on monet rampauttava asia. Osa parantaa suoritusta pienellä jännityksellä.
Itse huononnan omaa ja koiran suoritusta jos jännitän, joten olen järkeillyt jännityksen pois.
Ei ehkä helpoin juttu, eikä toimi kaikille. Itse en jännitystä kaipaa, joten luovuin siitä. Negatiiviset ihmiset ja kommentit menevät mielikuvissa konkreettisesti Hontan hanskalokeroon. Sieltä on paha piipittää häiritsevästi. Hontan haskalokerossa soi Petri Nygård.

Pelkkä jännityksen poistaminen ei kuitenkaan riitä.
Sitä voi olla kylmähermoinen kun tuntee koiransa, on opettanut sille asiat mahdollisimman hyvin ja tietää menevänsä koiran ehdoilla.
Itse pääsin kerran tähän itsevarmaan ei-tulostavoitteelliseen fiilikseen. Se oli möllitokoissa missä ainut tavoitteeni oli saada Mehmetille hyvä kokemus ekasta vieraan paikan kokeenomaisesta.
Tavoite saavutettiin ja suorituskin rullasi. Tässä fiiliksessä taisin olla lähellä sitä mitä pitäisi hakea aina.
Silloin kehässä säännöt olivat vain kärpäsen surinaa. Liikkuri ei ollut auktoriteetti, tuomarista puhumattakaan. Me keskityttiin tekemään yhdessä. Oikein ja todella. Tiesin että jos mielentila horjuu, autan koiraa vaikka siitä pisteitä karisisikin. En vienyt sitä liian vaikean tehtävän eteen. ja olin tyytyväinen tekemisiimme.

Jos olisin tiennyt kehässä että väliin jättämäni liike maksoi möllikisojen palkintopallin, olisi se kisavimma ja pistelaskuri käynnistynyt päässä. Koira ei olisi saanut yhtä onnistunutta fiilistä.
Luulen että se möllikoe opetti minulle aika paljon omasta kisavietistäni. Se on monsteri.
Tokoon en saisi sitä laskea irti, sillä se huonontaa omaa suoritustani siinä missä jännityskin.

Jossittelu on ehdoton vihollinen. agilityssa en jossittele, siellä se on täysin turhaa. Miksi siis sorrun jossittelemaan tokossa? Siksi että se toko on Tärkeää?  Ei se jossittelu silti auta mitään. Hermosaha mikä hermosaha.

Koiran osuus

Kuinka saada iloisen itsevarma koira? Johdonmukaisella koulutuksella.
Pitää osata toimia johdonmukaisesti. kesken asioiden tapahtumisen ei voi alkaa pohtia että mitä kuuluisi tehdä. yhteistyö kosahtaa siinä, eikä treeniä ole silloin kunnolla suunniteltu.

Täytyy siis olla kunnolliset mielikuvat oikeista suorituksista, jotta tietää mistä voi palkata, mistä vaatia parempaa suoritusta ja mistä huomauttaa. Pitää siis ajatella asiat tapahtumaan selkärangasta.
Pitää tietää myös mitä tekee jos asiat ei mene kuin Strömsössä.

Tämä on mun ongelmani. En osaa olla riittävän selkeä ja johdonmukainen. Pelkään että koirilta katoaa osa riemupieruilusta, jos olen vaativa. Toisaalta se johdonmukaisuus auttaa myös epäonnistumisien kohdalla. koira ei pääse hinkkaamaan vääriä toimintoja, koska epäonnistumisen jälkeen koira autetaan onnistumaan.

Kuitenkin urpossa minulla on hyvä esimerkki koirasta joka tekee itsevarmasti ja kaikkensa antaen, kun sille on täsmälleen selvää mitä kuuluu tehdä. Luulen että minun pitäisi opetella kouluttamista enemmän Urpon johdolla.  Se kertoo minulle epäonnistumiseni välittömästi.

Loogisuus

Mitä tehdä kun koira tekee oikein. -> suullinen kehu + välitön palkkio. palkkion hyvyyden määrittelee koira.

Mitä tehdä kun koira tekee väärin -> ...

Tässä on mun selkeä ajatuksen puolinaisuus. Jätän asiat usein roikkumaan enkä huomauta väärästä toiminnasta tai edes auta kovin usein. en oikein tiedä mitä teen. Miten erottelen koirilleni oikean ja väärän. Äp, höpsis, oijoi. merkkisanat on jo hitusen käytössä. voisivat olla loogisemminkin.

Taidan tarvita Lauran kertauskurssin logiikkaan.

Missä vaiheessa autetaa koiraa, ilman että se oppii väistämään passiivisuuteen tms muuta mukavaa.
Tässä on vanha pollajumi omalla kohdalalni. Vanhaa virhettä haluaa välttää, niin sitten hankkii ongelman ihan toisesta äärilaidasta.

tässä siis toinen teema joka tarvitsee paljon ajattelua.

Suunnitelmallisuus
Koiran opettamiseen tarvitaan treenisuunnitelma ja opittujen asioiden läpikäynti ja treenisuunnitelman uudelleensuuntaus. Tähän on tulossa sentään muutos.

-Kartoita koirien heikkoudet ja vahvuudet ja osaaminen
- (tee sama itsestäsi)
-Laita ylös pitkän tähtäimen suunnitelma ja kisanomaiset treenit.
-tee tarkemmat suunnitelmat treenattavista liikkeistä mitä kisanomaisten välissä teet.
.. jaa ne viikolle treenikerroiksi
toteuta suunnitelma ja kirjaa asiat ylös.

Treenimäärät
Laadukasta treeniä voi tehdä paljon, ja sitä pitäisi tehdä paljon.
Paranna tapasi treenimäärien suhteen.


Tällä hetkellä ohjaajan ongelmana taitaa olla kunnollisen suunnitelman puuttuminen/vaiheessa oleminen. Lievä laiskuus ja valtava aukko loogisuudessa. Ilmankos on vielä paljon matkaa edes siihen ensimmäiseen TVA titteliin.

paatos part 100 loppuu tältä yötä.
Myönnän olevani aika raskassoutuinen kun märehdin näitä.