Edessä on kaksi Oulun näyttelyä, vierailu mummon luona, lappalaiskoirien erikoisnäyttely ja Ylivieskan näyttely. Sitä ennen kuitenkin Tokoa.
tiistai
8.7.
Aina ei
voi onnistua, ei edes jokakerta.
Menin
lakken kentälle tokoilemaan. Agilityesteet oli ystävällisesti siirretty pois
tieltä. Ne onkin hiukan vaikeuttaneet seuraamis kaavioita ja pidemmällä
matkalla tehtyjä luoksetuloja.
Otin
ensin Mintun suorittamaan.
Jätin sen
istumaan ja otin käteen pallon. Heitin pallon kun Minttu oli puolivälissä. Sen
jälkeen se ennakoi monta monta kertaa ja melkein jäi istumaan paikoilleen.
Heitin palloa noin 4-5 kertaa taakseni, sitten pysäytin mintun käsimerkillä ja
heitin pallon. Yksi kerta vielä, niin että Minttu sai juosta pallon perään
taakseni. Pitää testailla tätä systeemiä vielä jokunen kerta.
Otin
kaukokäskyt. Ekalla kertaa Minttu tapansa mukaan haaveili ja katseli
metsänreunoja. Ei siis yhtään keskittynyt minuun. Palasin sen luo ja tein
alkurutiinit uudestaan. Tällä kertaa se oli skarppina ja suoritti koko litanian
onnistuneesti. Palkka tuli perusasennon jälkeen kädestä.
Seuraamista.
Minttu työskenteli loistavasti. Ihan nappiin mennyttä seuraamista. Naksuttelin
melko usein ja palkkasin mm. onnistuneesta vasemmalle kääntymisestä.
Kapulan
otin. Täydellinen suoritus. Ennen valmis-nyökkäämistä käskin Mintun paikka
käskyllä pysymään aloillaan.
Heitin
kapulan pari kertaa palkaksi.
Mintun
kanssa tutustuttiin pula-ajan tokohyppyyn. Hyppynä toimi metallisella
vänkyrällä huterosti pystyyn tuettu vanerilevy. Ensin vahvistin istumista ja
kerta se onnistui loistavasti, mentiin hypylle.
minttu
hyppäsi sen yli hienosti ja istahti taakse. takaisin tullessa se meinasi
kiertää. sanoin EI. ja kutsuin. Meinasi kiertää toiselta puolen. EI! Menin
esteen toiseen päätyyn ja hypytin Minttua esteen yli edestakaisin. kummallakin
puolella käskin sen istumaan. 4:n toiston jälkeen palkkasin ja koitin hyppyä
uudestaan. Nyt kaikki sujui hyvin.
Seuraavaksi
Ilona pääsi pälleilemään.
Mentiin
suoraan hypylle. Ilona leiskautti yli, mutta kääntyi seisomaan melkein esteen
vierelle. Vein namin sen kanssa esteen taakse kauemmas. se tehtiin kolme
kertaa. Ilona eteni hienosti sinne, pysähtyi STO käskyllä ja seisoen odotti
vapautuksen. Yritin lähettää Ilonan esteen taa ilman namia ja se kiersi taas
ihan esteen viereen.
Tästä
sitten alkoikin kauhea vääntö. Ilona joko kiersi esteen sivulle, yritti heti
istua kun sen vierelle pääsin tai ei lähtenyt hypylle ollenkaan. Muistutin
Ilonalle että nyt tehdään töitä, eikä leikitä. Ilona alkoi keskittyä hieman
paremmin ja loppuun sainkin sille onnistuneen suorituksen. Ristus kun joskus
osaa olla vaikeaa.
Seuraavaksi
nälkävuoden mittainen seuraaminen. Paljon pysähdyksiä, yksi juoksupätkä, pari
täyskäännöstä ja pari kolme käännöstä kumpaankin suuntaan.. lisäksi pitkää
suoraa. Ilona suoritti loisteliaasti ja teki kaikki perusasennot. Palkan se sai
lopussa perusasennosta. Alussa meinasi painostaa seuraamisessa liiallisen
tiiviillä asennolla. Vasemmalla jalalla jouduin hieman väistämään. En mä muuten
olis väistelly, mutta oma polvi on halki ja sillä on ikävä otta vastaan Ilonan
rojahtava kroppa.
Otin
pitkän luoksetulon ja Ilona suoritti todella todella hyvin. Sääli vaan että
mulla ei oo kaveria mukana, joten luultavimmin ite käänsin kroppaa hiukan.
Koittaas sitte akka kokeessa muistaa jotta miten ollaan. Tuomari tuskin
kuitenkaan siitä pienen pienestä katsekontaktin etsimisestä sakottaa. Katotaan
nyt jotta opinko olemaan.
Ilonalle
naputtelin maahan 4 omaa irtokeppiäni. Naksuttelin sille oikeaa sisällemenoa.
Ilona sisäisti kyllä hyvin sen, että namin saa vasta jos menee oikeasta raosta
ja puikkaa kaikki neljä keppiä oikein. Väärältä puolen se ei meinaa hahmottaa
sitä keppien jatkuvuutta. jotkin asiat on niin kovin vaikeita pienen poron
ymmärtää.
Musta
tuntuu että hieman pienempi määrä treeniä riittäisi porosilleni. Ei nää mitään
sakkereita oo. Liialliset toistot pilaavat poron suorituksen. Koittais tää seuraavaa
koetta ressaava ääliö tajuta sen.
torstai
10.7. Poutun koulun kenttä
Minttu ja
Urpo toko toko tokoili.
Minttu
ensin.
Seuraamispätkiä.
Mahtavasti pysyi vierellä ja jopa piti kontaktia. Palkkasin tiheään. Kaikki
käännöksetkin onnistuivat. En ottanut liiallisen pitkää kuviota.
Liikkestä maahan. Hyvin meni, mutta takaa palatessa vierelle nousi istumaan.
Käskin sen takaisin maahan ja tein takana käymisen uudelleen. Nyt Minttu pysyi
ja palkkasin sen maassa sekä perusasennossa.
Siirryin
pari askelta ja otin kaukot takapalkalla. Istu-maahan-istu meni täydellisesti,
joten vapautin sen siitä.
Seuraavaksi
kapula. Ennen valmis-nyökkäystä sanoin paikka. Nyökkäsin-heitin kapulan-odotin
ja sanoin OTA! Iloinen nouto ja hyvä tuonti. Jokelteli hieman kun luovutti. Viskoin
pari kertaa kapulaa palkaksi.
Mentiin hypylle. Yksi suoritus ilman etukäteen vahvistettua istumista.
Täydellinen suoritus.
Viimeisenä liikkeenä luoksetulon pysäytykset. Matka noin 30 askelta. Minttu
istumaan, mie 30 askeleen päähän. TÄNNE! ja kun Minttu oli puolivälissä heitin
pallon taakseni. Vauhti kiihtyi ja saalis käytiin jahtaamassa. Minttu toi mulle
vinkupallon takaisin. Otimme taas saman asetelman. Nyt laitoin pallon vasempaan
käteeni. Tänne! Minttu juoksi hyvää vauhtia, heilautin oikeaa kättä ja se
pysähtyi. Siirsin pallon nopsaan oikeaan käteen ja viskasin sen Mintulle.
Otin
vielä kaksi selän taakse heittoa. Ekalla kertaa pysäytyksen jälkeen pysähtyi
katsomaan hetkeksi että minne pallo lentää. Päättelisin jotta tämä tyyli on
hyvä tyyli.
Urpo oli ihan täynnä virtaa. Pyysin
Urpon vierelle ja heitin sille ison narukumipallon. Urpo se pomppi ja loikki
sen perässä. Koitin saada Urpon seuraamaan. Se niukin naukin tuli vierelle,
mutta muuten se heti etääntyi kauemmas ja täpisi silmät teelautasen kokoisina.
Naamasta näkyi viesti: PALLO, PALLO, PALLO, PALLO!!!
Laitoin
pallon pois ja seuruutin pikku pikku askelin ja syötin joka askeleella namin.
Pikkuhiljaa Urpo rauhoittui.
Otin
luoksetuloa. Pienellä matkalla ja pallo edessäni. Urpo tuli hienosti ensin
eteen, palkkasin heittämällä pallon sen taakse.
Toisella kertaa se yritti tulla suoraan vierelle. En palkannut, vaan otin sen
noin metrin päähän ja pyysin uudelleen eteen. Urpo tuli. Annoin sen ottaa
pallon narusta kiinni ja sitten kiskotin hiukan. Palkkasin viskaamalla pallon.
Mentiin
hypylle. Juuri sille vaneriselle kammotukselle. Urpo kiersi ja ihmetteli.
Jouduin sillekkin ilmentämään että juu-u, tämän yli voi hypätä. Hienoa, hyppy
osuus oli tajuttu. Meninpä sitten esteen taakse ja Urpo vierelle. Käskin HOP.
ja mitään ei tapahtunut. Menin lähemmäs ja koitin uudestaan. Kyllä se hyppäs ja
STO käskystä iski maate. En palkannu vaan otin uudestaan. Poika muutti entistä
epävarmemmaksi ja teki hyppy maahan liikkeen uudestaan. Kutsuin sen luo.
Peruuttelin hiukan ja sanoin STO-hyvä, STO-hyvä sitämukaa kun Urpo osasi
pysähtyä STO käskyllä.
Sitten
mentiin taas esteelle. Pienellä käsiavustuksella se hyppäsi yli ja varovaisesti
jäi seisomaan. Kehuin sitä ja palkkasin heittämällä pallon. Urpo ja pallo
pomppivat kilpaa. Ne menivät kuin sammakkopelissä sinä alta, minä päältä..
poing poing! Mentiin esteelle vielä kertaalleen ja tällä kertaa se meni kaiken
taiteen sääntöjen mukaan. Menin Urpon vierelle ja palkkasin sen pallolla.
Urpossa näytti olevan runsaasti patoutunutta energiaa, joten pyysin sen
ottamaan jonkun asennon variaatioista: istu-maahan-seiso. Palkkasin sen aina
heittämällä lelun. Koira sai juosta pahimmat energiansa pois. Kun se osoitti
lievää hengästymisen tapaista, otin pallon pois. Pyysin Urpon vierelle ja otin
namit esiin. Otettiin seuraamispätkiä ja ne menivät ihan loistavasti. Käsiä sai
heilutellakkin ja Urpo pysyi oikealla paikalla ja kontaktissa. Käännökset
kumpaankin suuntaan ja täyskäännös menivät mallikkaasti. Vapauttamisen
jälkeenkin Urpo koitti hakeutua kontaktiin. Hieno pieni mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti