Agiliitoa punkalaitumella

Punkalaitumella järjestettiin Mikälie päivät. Samalla oli mahdollisuus treenata agilitya.

Esteet olivat uudet, vieressä oli laidun täynnä heposia. Toisella laidalla paljon erilaisia koiria.



Aluksi Ilona pisti melko ranttaliksi. mm hyppäsi viisi kertaa pussin
kehikon päälle. Eihän se nyt voinut läpikään siitä mennä. Pienellä
harjoittelulla este alkoi sujumaan. Rata oli täynnä tiukkoja
haltuunottoja. Tosin kenttä oli pienempi kuin normaalisti, joten esteet
olivat lähempänä toisiaan.



Ensimmäisellä kierroksella ei oikein kuunneltu ja tehtiin omia juttuja.
Toinen kierros meni paljon sulavammin ja paremmin. Uudet esteet eivät
näytä Ilonaa hätkäyttävän. Myöskään kentän laitojen tapahtumat eivät
kiinnostaneet. Pikemminkin uuden kentän hajut.



Ilona puikkasi nätisti.

Minttu agiliitää, kuvia

Nämäkin kuvat on ottanut Maiju Parviainen

Ilona agiliitää, kuvia

Kuvat: Maiju Parviainen

Minttu, supertokoilija

Vein Mintun kentälle, missä luulen Lapuan toko kokeen olevan. Laitoin palkan kentän reunalle kippoon. Otin lyhyen paikallaolon, seuraamisen kytkettynä, seuraamisen irti ja molemmat jäävät liikkeet. Minttu meni innokkaasti ja paremmin kuin koskaan ilman välitöntä palkkiota. Väänsin naamalleni iloisen hymyn ja annoin käskytkin hymyilevällä naamalla. Minttu uskoi minun olevan rento, positiivinen ja iloinen. Toivotaan että pellenä virnuileminen rentouttaa minua kokeessakin. Osasuoritusten välissä rapsuttelin Minttua rinnasta ja kehuin kohtuullisen hillitysti. Näytti tuovan Mintulle lisä intoa yrittää. Jäävissä liikkeissä äänsin käskyt selkeästi. MaHan! Iloisesti ja sto! rauhallisen matalasti. Nyt Minttu erotti hyvin mitä pyysin, ja teki liikkeet täyrellisesti. Erittäin hienoa.

Ennen koetta aion vahvistaa naksulla seuraamisen super ihanuutta ja koitan kerran muistuttaa Mintun mieleen estehypyn. Aiemmin se on osannut sen aina täydellisesti, joten siitä tuskin tulee ongelmaa.

agility harkkaa

Minttu ja Ilona on treenanneet kolmesti agilitya. Pääasiassa A-estettä, puomia, rengasta ja keppejä.

Minttu alkaa mennä puomin jo reippaammin. Ei enää joka kerta usko että kyseessä on keinu. Minttu osasi jo välillä hakea keppien oikean sisäänmenon. Rengas ja A ovat varmoja. Pari treenikertaa koirat olivat kuin märkää räkää. Hitaita, löysiä ja haluttomia. Yhden kerran ne olivat oikein innokkaita. Liekö kuumahko sää vetänyt mehut pois.

Ilonan ongelma oli rengas. Se juoksi alta. Otin avuksi elmukelmun. Tukin kelmulla renkaan alaosan. Ilona keksi uuden helpon tavan päästä keinusta.. se alkoi hyppiä keinun vierestä. Otin lisää almukelmua ja tukin koko renkaan alaosan. Kelmua oli renkaan aukon alaosaan asti. Pikkuhiljaa Ilona alkoi hahmottaa renkaan oikean suorituskohdan. Lähetin sen kauempaa hakemaan oikean hyppykohdan. Pikkuhiljaa poistin kelmua. Ilona hahmotti renkaan edelleen hyvin. Kepit ovat sen ongelma. Se ei osaa hakea keppien sisäänmenoa. Innokkaalla tuulella se ryntää ohi, vetelällä tuulella ei edes yritä kunnolla. Mutta harjoittelemisen luulisi auttavan asiaa.

Kumpikin on kehittynyt melko hyvin jo näillä parilla treenikerralla. Maiju valokuvasi poroset esteillä, joten luulenpa että myöhemmin nekin koristavat tätä selontekoa ;)

EP-cup Kauhajoki

Ilona ja Minttu osallistuivat Kauhajoen ep-cuppiin. Eli epäviralliseen agilitykilpailuun.
Kumpikin osallistui Maxi Mölli luokkaan ja otti lisä startin ykkösten radalla.

Möllien rata oli sikahelppo. Pari aitaa, pituus, A-este, läpinäkyvä putki lievällä kaarella, aita, puomi, lyhyt mutkainen putki ja pari aitaa pikkuisen vinossa linjassa.

Ilona meni hienosti ja tarkasti. Kunnes puomin jälkeiseltä putkelta se ryntäsi ilmeisesti hieman seuraavan aidan ohi. Sain sen kutsuttua jatkamaan rataa. Itse katsoin sen tehneen puhtaan radan, mutta tuomari näki kiellon. Tuloksena vitonen aidalta. Miinusaikaa oli yli 12 sekuntia. Ilona suoriutui Maxi Möllien toiseksi ja sai palkinnoksi sinisen ruusukkeen sekä Topi perhoselle puoli kiloa Royal Caninin pikku fifien ruokaa.

Minttu meni loistavan hienosti, kunnes päästiin A:lle. Se juoksi ohi! Toisella yrittämällä se kiipesi ihan hyvin yli. Puomille asti mentiin taas hienosti. Puomin kontaktin se otti, mutta hyppäsi heti pois. Ohjasin sen uudelleen puomille. Taas se pomppasi pois. Kolmannella kerralla otettiin tarkemmin. Taas pompsi pois. Saatiin kolmas kielto ja hylätty. Neljännellä kerralla ohjasin sen ihan sika hissuksiin ja tipi tarkkaan. Nasu pusu lässytin ja ihmettelin lujaa. Loppu radasta menikin lennokkaan hienosti.
Vasta rada jälkeen tajusin että viimeksi epävirallisissa Minttu rojautti keinun alas. Eihän se nyt voinut erottaa puomia keinusta. Puomia ei oltukaan päästy treenaamaan tässä kisojen välissä.



Ykkösten rata oli helpohko. Kumpikin koiristani teki samat koukaukset. Tosin Mintulla oli pari ihan oma ässää hihassa. Kolmas este oli puomi. Menimme sen erittäin tarkasti. Minttu asetteli tassujaan kymmenen sentin askelin. Erittäin huolellisesti ja aivan varmana siitä, että este on keinu. Puomin jälkeen oli putki ja sen edessä aita ja taas putki. En ehtinyt vaihtaa puolta ennen kuin poroset jo tulivat putkesta. Joten ohjasin ne putkeen ja siitä aidalle. Tein pimeän leikkauksen ja kuvittelin että poroseni kuuntelisivat minua ja hentoa käskyäni kääntää nenukit putken toiseen päähän. Kumpikin juoksi suoraan nenänsä edessä olevaan putkeen, väähäkään minua kuuntelematta.
Kepeille kumpikaan ei osannut mennä suoriltaan. Muutamat pienet kiellot tai juoksentelut epämääräisistä kohdista. Sitten päästiinkin vauhtiin ja puikattiin nätisti. Minttu tosin sohelsi myös kaksi viimeistä keppiä. Ihan kuin myrskytuuli olisi vain ujeltanut tyhjässä pääkopassa. Hauskaa oli, mutta ketään ei ollut kotona aivokopan preerialla.  A:n Minttu taisi tällä kertaa suorittaa ihan hyvin. Seuraava tollikko tuli kumpaisenkin kohdalla renkaalla. Ilona juoksi alta, ja juoksi ohi. Vasta kun otin sen huomion itseeni hyvinkin terävällä käskyllä, se rauhoittui. Samantien iski peppunsa tantereeseen ja alkoi katsoa viittilöimistäni. Havainnollistin renkaan sijainnin, nimen ja lisäsin tehoa käskyllä "Hyppy!". Ilona loikkasi renkaasta hienosti ja haukahti kerran. "Hah, osasinpas, mitä sinä siinä pingotat". Minttu teki juurikin samat kuviot renkaalla, vaikka se kyllä osaa. Juoksi rengasta ympäri innostuksen kiilto silmissä. Lopulta sain sen ohjattua oikeasta kohdasta. Vielä viimeinen aita ja sitten Minttu alkoi louskuttaa minulle parhaalla mahdollisella porokoiran paimenhaukku-louskutuksellaan. Ainakin yleisöllä oli kovin hauskaa Mintun kannanoton kohdalla.



Positiivista oli, että Minttu ei kertaakaan karannut mihinkään aivottomaan suuntaan. Se pysyi jo oikein hienosti melkein kädessä. Ilona on ilmoitettu viralliseen agilitykilpailuun 5.8. Lapualle. Neiti saa luvan opetella renkaan erittäin tyylipuhtaaksi.. toinen radoista kun on hyppyrata..

muurahaismyrkkyä ja käpyjä

Ilona löysi pikkuisen muurahaismyrkky "kodan". Sellasen muovisen pikkuesineen. Se oli innoissaan tuomassa sitä minulle, kun kiljaisin EI! ja rynnin nappaamaan esineen suusta. Hetken päästä tajusin, että sellaista pikkuista esinettä se vaan oli tuomassa makkaran toivossa. *ups* Onneksi loukku oli vanha, eikä siitä irronnut myrkkyä enää.

Ilonan pikkuisen esineen nosto valjastettiin hyötykäyttöön. Ihan sulavaa homma ei vielä ole. Menimme makkarakipon ja naksun kanssa pihalle. Etupihalla autojen välissä oli hietikko täynnä käpyjä. Ilona keksi melko pian, että käpykin on "Esine". Monta käskyä, ja välillä vinkkinä kävyn tuuppaminen... niin Ilona alkoi päästä jyvälle. Hienosti se nosteli ylös pikkuisen muovipussillisen käpyjä. Tiedä sitten miten fiksua tuotakin oli treenailla.. eiväthän kävyt tuoksu ihmiseltä. Ehkäpä Ilo-eläin vasta treenasi sitä esineen nostoa ;) Jospa se ei vielä yhdistä ihmisen hajua siihen pieneen esineeseen... sopii toivoa.