Piirin PK tottis koulutus

Mä ilmoittauduin sinne Urpolla, ja sit mä vahingossa annoin Urpon lähteä Lapualle..
Menin sitten Mintun kanssa ja keskityttiin seuraamiseen. Miehän oon aina tehny sitä hiukka pitkin hampain ja vähä sinnepäin. Nuiva ja tylsä liike. Minttu näytti tyypillisen suorituksensa. Se seurasi pari askelta, sitten se nuupahti ja lopuksi se alkoi harhailla pois.

Mein kouluttaja oli Mikael Laine luonnetestituomari ja suojelupuolen tyyppi. Hää sano että koira on aluksi tosi pirteenä mukana, sit se ei saakkaan riittävän kannustavaa vastakaikua ja paineistuu. Siitä se juttu sitten lopahtaakin. Meillä siis tyypillinen pehmeän koiran syndrooma. Tällä kertaa ei lähdettykään "yksi askel ja käännös ja seis" linjalle. Nyt mentiin reippaasti eteenpäin, (HIHNASSA) kun koira lopahti, mie käännyin nopsaan ja varoittamatta poispäin koirasta. Jos koira seuraili edelleen kuin lehmä, tehtiin heti perään sama. Ihan pari kolme askelta ja terävät käännökset. Kun Minttu heräsi mukaan touhuun ja tuli viereen kurkkimaan uteliaana että mitä mä touhaan, lensi samantien palkka. Mintulla oli hurjan kivaa ja kolmella lyhyellä pätkällä se selkeästi jo alkoi parantaa yhteistyötä mun kaa. Palkkana oli vinkuva tennispallo. Nyt viel viskoin sitä minnelie, mutta jos joskus tulee probleema että Minttu edistää, pitää palkka olla takataskussa ja palkka lentää taakse tai vasemmalle puolelle sivulle. Kouluttaja sanoi että mun pitää muistaa sanoa koiralleni "hyvä", koska se mieltää suullisen kehunkin palkitsevaksi.

Muita päivän huomioita: PK puolen ihmiset on kukkahattuja ja kouluttaa koiriaan tosi fiksusti. Suojelupuolen ihmisiltä löytyy hyviä neuvvoja pertti perustokoilijoille, jotka keskittyy tekniseen osaamiseen ja unohtaa sen hauskuuden. Tää oli jo toinen suojeluharrastaja, joka sai ihan pienellä ja konkreettisella tuokiolla mun mielen avautumaan taas pikkasen. Näinhän se iloinen ja näyttävä seuraaminen aletaankin rakentaa. Toki koira on kohta voittajaluokassa,mutta kun perusta on tehty huonosti, täytyy valaa se uudestaan.