torstai 24. huhtikuuta 2008

Urpo jälellä



Eilen oli Urpo ekaa kertaa kunnolla jäljellä. Olen koittanut muutaman makkara räpellyksen tehä, mutta niissä huomio on herpaantunut joka kerta.
Me tähdätään metsän ja sieltä aloitettiin.
Tekniikan kantava voima on: Ei jäljelle nameja, keppi toimii maailman suurimpana palkkiona koiralle, ja jokainen jälki päättyy onnistuneeseen suoritukseen. Siksi nyt heti aluksi oli kaksi samalaista janaa perättäin. Välissä vain yksi iso loikka. Kummankin päässä oli keppi. Jos koira vetää ensimmäisen yli, se pysäytetään toiselle.
Pääsin seuraamaan kahden suursnautserin toimintaa ja kumpikin nosti kaikki 6 keppiä. Kumpikin tällä taktiikalla opetettuja. Toinen on jo jäljeltä käyttövalio.Kumpikin keskittyi silppuamaan kapulan millin atomeiksi. Kokeissa ohjaaja tekee ensin vaihtarin koiran kanssa, ottaa kokeenjärjestäjän kapulan ja antaa tuhottavaksi jonkun ihan minkä vain muun kapulan taskustaan.

Urpo meni ensimmäisen hyvin, taisteli kapulasta ja oli iloissaan.
Toisella se oli jo enemmän jutun juuressa kiinni, mutta hämmentyi hetkeksi hiukan ennen kapulaa. Jatkoi kuitenkin ja löysi kapulan melkein välittömästi. Kolmannella jäljellä Urpolla oli jo idea asiasta ja se eteni hyvää vauhtia. Liinaakin sai löysyttää noin 3 metriin. Keppiä se hetken etsi kädellä rikkomaltani alueelta. Tosi taitava pikkumies :sikalovena: Se löysi joka jäljellä sen ensimmäisen kepin. Leikkituokion ja hyvittelyn jälkeen vaihdoin kepin nameilla pois. Näillä n.10-20 metrin janoilla aloitellaan, ja vanhetetaan niitä asteittain. 5 minuutin vanhalla aloitettiin ja ensi kerralla saa aloittaa noin 10 minuutin vanhasta. Näitä lyhkäisiä suoria toistoja nyt alkuun noin 50 kpl. Tavoitteena saada koira pysähtymään aina ensimmäiselle kepille.

Käytiin myös kentällä ja opeteltiin vietin nostamista narupallolla. Kovasti se taisteli ja leikki. Ihan mahtava ipana. Eteenlähetys otettiin kaksi kertaa pallolle. Vietiin pallo yhdessä ja palattiin yhessä takasin alkuun. Ekalla lähetyksellä urpo sai ottaa pallon ja juosta sen jälkene mun perään. Kovasti oli kivaa.
Sitten suunnaksi eri. urpo karkasi kädestä ja juoksi pallolle. Kun se otti sen suuhun, huusin "hyvä" jan koira meni maate. Aika näppärä jätkä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti