sunnuntai 4. marraskuuta 2007
jos vaihteeksi treenailis.
Tällä kirjoitus tauolla ollaan treenattu. Enimmäkseen agilitya. Kävimme Janita Leinosen agility ohjausluennolla. Erittäin pätevä ja järkeen menevä homma. Vaikuttaa olevan älykkäälle koiralle juurikin sopiva metodi. Ostin kummatkin DVD:t ja nyt olisi tarkoitus niitä katsoa yhä uudestaan ja yrittää sisäistää juttuja ja treenailla niitä koirien kanssa.
Viikon päästä on tokokoe kummallakin. Ilonalla on tuomari, jota jännitän kovasti. Tällä viikolla aion pureutua Ilonan seuraamiseen. Haistapaskattelut kisoissa loppu nyt, jos se vaan musta riippuu.
Päivällä otettiin lyhkäsiä agility juttuja. Tavallinen radanpätkä Ilonalla ja sitten Janitan pari harjoitusta. Paljon päänvaivaa ihmiselle, koiraa ei juurikaan rasitettu. Hyvä niin.
Illemmalla soiteltiin Kiiran kanssa ja tehtiin treffit Ravikille. Kiiraa odotellessa Ilona oli irti. Se haki kummallisen hyvin kontaktia ja palkitsin sen pariin otteeseen. Annoin sen juosta irti ja heittelin sille lämpimikseni kiviä. Ilona juoksee innolla perään, käy haistamassa kiveä ja juoksee luokseni. Halvat huvit hulluilla.
Kiira saapui. Annoin naksun Kiiralle ja pyysin Ilonan vierelle. Tietenkään sillä ei NYT ollut mitään ongelmia seurata lyhyillä pätkillä. Otin yhden pitkän pätkän ja Ilona seuras intopinkeenä. Otin toisenkin pitemmän ja siitä Kiira jo näki hieman suuntaa Ilonan ongelmasta. Ilona seuraa kaukana minusta. Kaarrokset on todella loivia. Käännöksissä sen yli joko pitää ajaa tai se jää jälkeen. Otettiin Kahdeksikkoa. Oikein oikein pientä kahdeksikkoa. Aluksi Ilona ei työskennellyt takaosallaan, vaan antoi sen kellua jossain siellä suunnalla minne se sattui jäämään. Jatkettiin treeniä ja Ilona alkoi taipua ja työskennellä iloisesti. Otettiin monta vierelle komentoa. Kiira naksautti, kun Ilona meni suoraan ja oikein vierelle. Minä kaivoin samalla oikean puoleisesta taskusta namin ja työnsin sen Ilonan suuhun. Naksun tuleminen Kiiralta hämmensi Ilonaa hieman, mutta mukavalla tavalla. Se keskittyi enemmän ja muutenkin kuin pelkän makkaran hajun perässä. Se oikeasti tarjosi toimintaa ja sai palkan siitä mitä teki.
Mahtava naksu. Miten ihminen voi tarkentaa toisen koiransa osaamista naksulla. Tietää miten toimiva se on koiran kanssa.. ja silti tyysti olla käyttämättä sitä toisen koiransa ongelmiin?
Ilonalla ei olla tokoiltu naksulla vielä ollenkaan. Olen kuitenkin ehdollistanut sen valmiiksi ääneen. Aiemmin olen opettanut naksulla Ilonan nostamaan maasta pieniä esineitä ja tuomaan en minulle. Että ihminen osaa olla tyhmä.. Naksu toimii loistavasti Ilonalla myös tokossa. Jännä nähdä saammeko seuraamisen kuntoon ensi viikonloppuun mennessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti