Koska seuraava lause voi jo harhauttaa.
Liikkeitä voi kokoajan työstää. tai ei VOI, vaan niitä työstetään kokoajan. Treenissä pitäisi edistyä kokoajan, eikä jäädä jumiin mukavuusalueelle. Varsinkin jos joku osa-alue laahaa perässä, se pitäisi treenata paremmaksi. Silti liika kriittisyys pitää karsia pois ja olla iloinen kaikesta saavutetusta.
Miksihän mulle tulee aina se olo, että kun treenana kotona, tekis mieli treenata hallilla.Kun treenaan porukalla hallilla, tekis mieli vaan puuhata osia paremmaksi kotona.
Mä vaadin ihan järjettömän paljon. itseltäni ja koiriltani. En osaa löysätä pipoa ja löysätä kriteereitä. jotain pientä näkökulmanmuutosta siihen pitäis silti saada.
Onkohan kukaan kirjoittanut kirjaa treenaamisen taidosta, höllää vähän, tee mitä tahdot, sano ei. Tosin en mä niitäkään ehtia lukea.
Mulla on vain tietty määrä energiaa, se on hyvin hyvin rajallinen määrä.
Se pitäisi siis kohdistaa niihin asioihin jotka saa mut tyytyväiseksi ja iloiseksi, ei niihin asioihin joita teen koska pitää tai joita olen joskus luvannut.
Minen kertakaikkiaan osaa hoitaa kasautuvia paineita ja työmääriä jotka huutaa huomiota yhtäaikaa. Mun vapaa-aika ja harrastukset on ne jotka kärsii ensimmäisenä. Eli asiat joita arvostan eniten. Miten tähän joudun jokaikinen kerta? Vähennän jotain ja kolme uutta asiaa vyöryy vaatimaan huomiota. Mun täytyy olla tosi tosi erinomainen, kun olen niin korvaamaton. Lähiaikoina pitää tehdä priorisointia. Paljon priorisointia.
ja koska ne on tylsää ja ikävää.. päätin surffailla pinterestissä.
Löysin sieltä elämänviisauksia.
Näin viikonloppuna hienoja ja loistavia suorituksia tokossa.
Mä oon monta monta vuotta halunnut samaa. Enkä tietenkään ole saavuttanut sitä.
Omissa ajatuksissani se tekee minusta jonkinasteisen luuserin. Teoreettisesti pätevän. Ei sitä joka loistaa, vaan sn joka valmentaamuista loistavia. Ihan kiva seiska plus, mutta en mä ole opetellut asioita auttaakseni muita. Minä haluan pärjätä itse.
Siihen pitää keksiä ratkaisu. Saavuttaa jotain mitä haluaa.
Miksihän mä olen parempi lajissa jota en niin paljon arvosta kuin toista lajia.
Arvotan liikaa vääriä asioita ja rampautan jotain samalla vahingossa.
Mulla pitäis olla sopivat tikapuut, joissa on sopivia tähtäimiä, sopivin välein.
Vaikka mä harrastan paljon yliajattelua. nyt taidetaan tarvita melkoisen epämääräinen suunnitelma ja siihen paljon yritystä. Ehkä se suunta siitä löytyy.
Olipahan taas ajatuksenvirtaa. sori.
PS: Ei ketään ihan oikeasti kiinnosta kuin oma napamanner.
Niin totta! Mä päätin just vuoden alusta ton saman, että teen vaan niitä asioita ja treenaan vaan niitä asioita joita huvittaa ja milloin huvittaa. Koska mä olen vanha ;) Enkä jaksa. Ja mä huomasin että en ole ehtinyt treenaamaan tokoa yhtään. Koska aina pitää ja pitää vaan. Ja olis loistavat koirat minkä kanssa tehdä. Ja mitkä tykkää tehdä. Enkä aseta tavoitteita koska vaadin sitten liikaa iteltäni ja taas ahdistaa ja musta tulee liian vakava. Pitää tehdä ilon kautta!!! Pääsin hyvään alkuun, ja sitten halli hajos ja heti iski paniikki. Nyt ahdistaa taas. "Kun sille pitäis se opettaa ja sekin jäi kesken, ja sille yhdelle vielä ei pysty nyt vahvistamaan niitä asioita mitä pitäis." Mä oon tossa tosi loistava. Haha. Vois joskus olla vaan, ja tehdä niitä kivoja juttuja yhdessä sen koiran kanssa. Onko siinä pakko olla jotain järkeä?? Ei ainakaan tässä kommentissa ollu, kun kirjoitin vaan samaan syssyyn kaikki mitä mieleen juolahti.
VastaaPoistaps. etkä oo luuseri.
No heikkotulostasoinen ja teoreettisesti pätevä :D :D :D En suostu vierittämään syytä rotuvalintaan. Jotkut on leiponu näistäkin sm finalisteja ja tokovalioita. Nii-in.
VastaaPoista