Hyvin, huonosti ja hyvinhuonosti

Minttu:

Aiheena se PIIP H******n!!!! eli tunnistusnouto. Miten käytetään nenää ja miten ohjaaja käyttäis sitä päätään joskus.

Mentiin pihalle. Piilotin yhden hajustetun kapulan noin 5 metrin päähän.

Ekalla kertaa Minttu etsi ja ja löysi sen heti. Toi mulle hieman hutiloiden. Palkkauksen jälkeen kipitin viemään toisen.

Toisen kohdalla Minttu teki silminnähden töitä nenällään. Toi hienosti ja iloisesti. Palkkauksen jälkeen mun aivot tekivät jonkun teletappi ilmiön. UUDESTAAn UUDESTAAN.

Vein siis kapulan ja se humpsahti aika syvälle hankeen. Minttu etsi kovasti, mutta ei löytänyt. Alkoi turhautua joten menin vähän lähemmäs näyttämään suuntaa. Minttu löysikin kapulan, nuuhkaisi sitä ja siihen loppui tekeminen. Se oli se sama kapula, jolla oltiin harjoiteltu sisällä. Hemmetin tarkkavainuinen ja tarkka muistinen otus. Sisällä se kehitti antipatiat tollasen kapulan nostamiseen. Nyt se ei sitten enää halunnut nostaa mitän puukapulalata vaikuttavaa pihallakaan.

Tungin kapulan sen suuhun, pakotin sen kantamaan sitä ja kehuin. Muutaman metrin välein pyysin sen vierelle ja palkkasin frolicilla kapulasta. Ottiaina hiukan mieluummin kapulan mun kädestä. Sitten mentiin lumipenkan lähelle. Mintun piti hiukan kurottaa päätään, että sai kapulan mun kädestä (ja luonnollisesti palkan) Pikku pikku siirtymilä Minttu lopuksi nosti kapulan joka törrötti hangesta. Huikean iso palkkaus ja kaikin keinoin Mintulle koitin näyttää että NYT OLI HYVÄ TYTTÖ!

Minttu kantoi kapulan kotiportaille. Kakaralauma tuli vastaan ja yksi niistä tervehti. Minttu sai siistä ilokohtauksen, ja mitä parasta: silläoli kapula suussa silloinkin.

Toivonmukaan päästiin taas hetkellisesti eroon kapula antipatiasta.

Hajustetun esineen etsimisessä pitänee palata muutamaksi kerraksi erilaisten ihmiseltä tuoksuvien esineiden etsimiseen. Sitten taas tehään kapulalla. Maltillisesti ja usein.

 

Urpo:

Urpon kanssa seurattiin. Väljyys oli kadonnut. Urpo seurasi upeasti. Pitkähkö suora parkkiksella ja ei mitään huomautettavaa. Peruasennotkin menio hienosti. Käännös oikeaan toimii hyvin. Vasemmalle kääntyessä mun tulee olla selkeä. Hartioiden kääntö menosuuntaan pikkuhetkeä ennen käännöstä auttaa Urpoa hahmottamaan. Silloin se työskentelee loistavasti takaosallaan.

Täyskäännöksissä molempiin suuntiin on vielä hiottavaa.

Luoksetulon loppuasento otettiin kahdesti, tuli innolla ja iholle asti.

Vierestä ei meinannut mennä maahan käskystä. Otettiin sitä sitten erillisenä.

Urpo oli kaikinpuolin taitava. Palkkana pelkkää kehua ja frolicia.

Seuraamiskuvat ottanut Kiira (Heinolassa viikko. pari aiemmin)