Noi venähtäneet nivelsiteet vähän rajoittaa mun elämää. joten Tyynen kanssa on hiottu etupalkalla keppejä, keppikulmia, puomin vauhtia ja irtoamista ja siinä ohjattavuutta.
Itsevarmuus ja vauhti on nousseet Tyynellä jo muutamalla harkkakerralla. Näitä ei saa unohtaa.
Minttu tokosteli.
se on unohtanut liikkeestä istumisen. seuraa aika hyvin kun mä oon rrrrrraaaauuuuhaaaalllliiiinneennnn. mutten ihan zombi.
kosketusalustajuttu ohjatussa saa sen niin iloiseksi.
Luoksetulossa seisomisen ja maahanmenon välin laukkasi hitaasti. ens kerralla se lelu palkaksi mukaan.
Kaukoissa täpisti ja täristi kun THE KUPPI oli ihna hännänjuuressa.
Mehmet
ohjatun suuntana tehtiin volvo kuin oikeaa. täpisevän innoissaan.
sit yritin käskyttää sille istumisia. Oltais molemmat tarvittu sitä lapiota millä kaivautua maansisään. lopulta olin hiljaa ja naks ja namppa tyylillä mehmet alkoi tarjota istumista.
hypyllä vinot paluut ilman kapulaa onnistui kaikki kolme.
jäävien paluuta väärältä puolen meinasin tehdä, kunnes se alkoi ennakoida ja tehdä väärää asentoa. tehtiin sit läpiseuruuta. lopuksi pyysin sen seisomaan erillisenä harkkana, palasin sen oikealta puolelta ja hännän jälkeen vapautin eteen ruokakupille.
treenistä jäi vähän hämmentyneen tusaava olo. mut pitää josksu epäonnistuakkin, jotta voi sitten miettiä miten kehittyisi.
Toki tämä vaati ehkä pienen puhelinpalaverin erään elevin kanssa, enneku tajusin sen (taas)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti