perjantai 7. kesäkuuta 2019

Paimenkausi kesä 2019

On oltu kolmeen tai melkeen neljään kertaan lampailla.

Ekalla kerralla Fiiliksen lammaksilla. Nita teki hyvin vähän ja ilmaisi että lammastelut on jees mutta joku muu voisi jo tehdä niitä juttuja. sen mielestä parasta on jurnuttaa ahtaissa paikoissa ja antaa lampaiden poistua sieltä. kuten katoksesta.

Namba muisteli suuntia ja stoppeja. stopit oli muistaakseni ihan kelvottomia ja valuivat.
Niitä jankattiin sitten mutta ehkä vähän tyhmästi. sitten Minna muistutti että niitä hyviä käskyjä oli aika vähän. ja vois lopettaa sen joka onnistumisesta kehumisen kun se koira lopettaa siihen kehuun sen onnistuvan toiminnon ja liehkuttaa mulle. On siis mahan ja mahan. Eka on kiltti ja toka on tiukka jos ei tottele. loppuu ne turhat äp ja pöp ja perkeleet.

Toka kerta oli Mico Wikbergin luona.
Namba teki kaksi pitkää pätkää, joista osa koostui ihan vaan lampailla olemisesta ja niiden kanssa hengailusta. Että se tajus et lampailla voi vaan olla ja katsoa niitä.
Ensin FOCUS. edetään kun koiran focus lampaisiin, ei muhun. kun koira vilkuilee mua, se joka vilkaisulla poistuu lampailta vähintäänkin henkisesti.
kuljettiin lampaiden takana ja pikkuhiljaa loppui se ajatus että niiden eteen pitäisi päästä tai olisi hurja kiire kävelemään lampaiden kanssa yhtenä niistä. Selkeää suoraa poispäinajoa, ilman mitään kummallisuuksia. Annettiin koiran oppia lampaiden myötäämistä ja mun myös.

Sitten mein suuntien opettelu /hakukaarisysteemi asetelma laitettiin niin et minä olin lampaiden edessä. ja lähetin siitä koiran kaarelle. en siis ollut jo ite lampailla, mitä oon aiemmin harrastanut ja loikannut siitä suoraan koiran viereen.

Mico puhui paljon. Mä toivonmukaan sisäistin edes murto-osan.


Välissä käytiin auttamassa Kevätrinteen tilalla parinsadan uuhen ulosviennissä. Namban pokka ei vielä riitä kummoiseen ja Nita oli jo ihan eläkkeellä ja väsynyt. Joten yhdelle reissulle peränpitoon otin Namban mukaan. Tavoitteena oli ettei traumatisoida koiraa. se oli se ainoa tavoite.

siinä kun noin 60 uuhen ja karitsan määrä kääntyi meitä kohden ja etsi reittiä tiellä meidän ohi ja siitä suunnitelmallisesti takaisin lampolaan. päätin että nuohan ei musta läpi tule. Minnan sanoin" onneksi on koulutettu paimenkoira". Namba oli hihnassa ja mulla oli aurauskeppi. levitin itseni suureksi. päästelin jalkapallokannustus "Who Who WHO!" karjahtelua ja mätkin kepillä maata ja räpistelin ihan perkeleesti. Namba yritti singota takavasemmalle. aattelin että nyt se traumatisoituu. mutta ei kerinnyt tehdä mitään kun ilmensin lampaille välitöntä vaaraa. Ne hidasti hitaalle hölkälle ja kävelyksi ja pysähtyivät nanosekunniksi ja päättivät yhteistuumin kääntyä takaisin taaksepäin, missä ne oli nähneet vain yhden "suden".

No Namba lähti hihna soikeana vetämään niiden perään. mietin silti edelleen että traumatisoituikohan se. Kotona se nukkui kainalossa ja seuraavana päivänä Niittasi mummoporokoiraa poskeen. Ego olikin vähän paisunut ja Namban mielestä mamman kotiintulo on kiihdyttävää ja muiden on turha tulla mun huomiosta armopaloja hakemaan. Se sai sitten noin viiden päivän mittaisin välienviilentelyn ja nukkui niin ettei päässyt sänkyyn. Että semmoinen egoboosti.
Mummokoiran poski toipui desinfioimalla ja särkylääkekuurilla. Oli fiksu päivystäjä jolle soitin.

Nyt sitten virallisesti kolmas paimennus oli Fiiliksellä.
eka kierroksella ensin haettiin viereiseltä laitumelta lammakset treenipellolle. eli yksi hakukaari. ja se meni nätisti. sitten liinassa poispäinajoa. tarvittiin pitkä liina niin se rauhoittui. lyhyessä kiskoi vaan simona.

toka kierroksella pidempi hakukaari niin että olin lähempänä lampaita mutta niiden edessä.
Namba kiersi kaukaa aitojen reunoilta ja meni lampaiden taakse rauhallisesti ja kauniisti ja nosti lampaat ajoon. mieletöntä. Ei kiilaajanitamummuska vana ikinä.

Sitten suuntia pyöriteltiin ja vähän kuljetusta. siinä lammakset se työntää mun kintuille. ja se on vähän ei ei. siihen tarvitaan joku vinkki myös. siinä se myös helposti lähtee steppaamaan vasen oikea vasen oikea tepu tepua lampaiden takana. mut suuntia kuunteli hyvin. ja aika hyvin stoppejakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti