Malkakoski testattu ja hyväksi havaittu

alkuperäinen kuva napattu täältä: http://parinapojanjorinoita.blogspot.fi/2012/07/malkakoski-kitinoja.html

Malkakoski oli hyvä paikka treenata koiraa. Nurtsi oli siitepölyinen ja hieman pitkäksi venähtänyt, mutta käyttökelpoinen. Ainakin tuosa pinkisti karsinoidulla alueella.
Keltaisessa kohtaa oli loiva mutainen ranta, jossa oli hyvä uittaa koiraa. tasaisen punaiset viivat on vilkkaammin ja nopeammin liikennöidyt tiet. punaisella pisteytyksellä merkaksin ihan reenialueen vieressä menevän hiekkatien, jossa kaikki ajoivat hiljaa ja töllistelivät mua ja koiria. toiselle puolelle jokea pölähti yhtäkkiä kymmenisen islanninheboa... joita Minttu ei ehtinyt hoksata. Onneksi..

Mehmet
hyppyä kuppiavusteisella kauemmas irtoamisella, ruudun bongaaminen oli aluksi hankalaa. lähempää näytettynä alkoi löytää hyvin. Testasin ekaa kertaa evl ruudun merkille lähetyksen kautta ja sehän onnistui!! Tunnarissa mentiin turvalliset askeleet läpi ja hyvin sujui. Jälleen nurtsin pölyisyys aivastutti koiraa. Hyviä seuruupätkiä.

Minttu teki vain ja ainoastaan suuntaerottelua kahden metrin päässä toistaan olevilla kupeilla. "toi" on ihan vastenmielinen sana. se korvattiin sanalla "vasen" ja Minttu piristyi ja alkoi erottaa vasenta ja ladaa hyvällä fiiliksellä. 

Ilona
hyppi, huusi, karkas luoksetulon takapalkalle kolmesti, seurasi melkein huutamatta ja edisti vain vähän. 

Rauha
tuli luokse, istui, meni maahan, keskittyi kovasti ja LEIKKI mun kanssa lelulla. Vähän jouduin tekemään hommia että leikittiin yhdessä. Pitää ihan lähelä tapahtuvasta kiskomisesta ja sitten lelu suussa ympäriinsä hulluna juoksemisesta. rauhalla on taipumusta huutaa ja kiihtyä ja juosta ihan kaasu pohjassa. 

Agimuna ja putkien imun taltutus

Tynksterille otettiin ekaa kertaa agimuna käyttöön palkkana. Huomattavasti kivempi heittää/ladata/käsitellä kuin normaalisti palkkarasiat. Tyyne tykkäsi valtavan paljon.

paksua kumia, päässä reiät jotta namin tuoksu houkuttaa ja sen saa puremalla/vääntämällä halki keskeltä. 

Muutoin keskityttiin ohjauksessa pysymiseen ja putkenpäiden ignooraamiseen.

Harkintaan tuli keksiä ohjaus jolla saadaan ohittamaan ensimmäinen putkenpää ja sukeltamaan vasta toiseen.

Joillakin merkkinä on reidenläiskytys jos tahtoo lähempään päähän ja vaan suoraan ohjaus jos tahtoo kauas. Mein ongelma on saada se kauas, jos mun ohjaus tai sijainti on myöhässä. Se valkkaa aina itselleen loogisimman putkenpään, jos ohjaukseen tulee luppohetki. Nyt mentiin pikkuhiljaa tosihelposta hankalampaan päin. Kerran jo katsoi väärää päätä putkesta mutta vielä malttoi tulla ohjaukseen.

Eli ensin hallitummin ja matalammassa vireessä ja vasta sitten samoja juttuja kisapössiksellä.

rajoja venskaillen

Maanantain treenit oli uimahallin nurtsilla. Nurmi oli jo hieman pitkäksi venähtänyttä.

Mehmet teki ensin nenulia. Ilmeisesti nurmessa oli pölyä tai siitepölyä, nimittäin nenähommat oli haastavia ja tyyppi aivastikin. Tänään oli lähellä kasaa oleva liian haastava ja purettiin tilanne tekemällä loppuun yhden piilotus. onnistumisiakin saatiin toki alle.

sitten Mehmetin piti vähän tarjoilla ja olla iloinen. Perusasentoon tarjoutuminen oli hieman jumissa, mutta lähti sitten ihan hyvällä ilmeellä kun hoksasi mitä toivon. Tuli jopa yksi iloinen käännös oikeaan. Tän hyvän mielen hömpsäämisen jälkeen laitettiin Mehmet paikallamakuuseen ja sen viereen muovipussi. Liis toimi tuhman muovipussin vihaisena ohjaajana. Muovipussille kiroiltiin, sitä kohden marssittiin ja sitä käytiin puistelemassa kahvoista. Muovipussille tiuskittiin puun takaa jne.
Mehmet oli alkuun hieman järkyttynyt, mutta alkoi sitten aika positiivisella ja kiinnostuneella fiiliksellä katsoa että selviääkö muovipussi tylytyksestä ehjin nahoin.

Kaikkee ne mun treenikaverit joutuu tekeen... kiitos ja anteeksi :D

Mintun kanssa väännettiin positiivisesti ratakiskoa. Liis vei namit yhä uudelleen oikeaan paikkaan kupille ja Mintulle väännettiin suuntia ruokakupeilla. On se VAIKEAA. Mutta se ei voinut kuin onnistua.. joten loistavasti voitin tämän väännön ja vielä niin että Mintulla oli hyvä mieli.

Mehmet teki sitten vielä ruudun. Niin että en näyttänyt läheltä. kaukaa ei bongannut ruutua vaan kehää pois keräävät ihmiset. kahdesti lähti kovaa pinkomaan niiden luo, jolloin annoin tositiukan palautteen. Käytiin hieman lähempänä katsomassa missä ruutu on ja palattiin takaisin kauas. Siitä kohdennus ruutuun ja lähetys. ja tadaa ONNISTUI!

Epämukavuusalueen reunamilla seikkaileminen on palkitsevaa.

Riitta Jantunen-Korri antoi ajateltavaa

Mitä tehdä kun aivot on vaan koristeena?
(piilo)Blondius on kyllä käsittämätön luonnonvara ammentaa.
Pitäis varmaan tehdä viikottain sellainen
Urautumisen tarkistus -testi. 

Sen osa-alueita vois olla:
1. Tilannekatsaus (toistetaan kunnes kaikki liikkeet on tilannekatsastettu)
Oletko treenannut samalla tavalla kaksi viimeistä kertaa liikkeen (liikkeen nimi tähän) ?
-Sujuiko se?
- Menikö liike parempaan vai huonompaan suuntaan?
- Miksi teit kuten teit?
- Edistyykö liike x/mielentila/kehääntulot/paikallaolot/(valinnainen kohde tähän)?
    *Jos edistyy niin kuinka tehokkaasti?
-Olisiko asialle tehtävissä jotain
a) paremmin
b) nopeammin
c) tehokkaammin
d) muulla tavalla?

Ja sitten voisi tehdä mielikuvituksen kartutus harjoituksen.

2. Mielikuvitus buuster
Sano jokin varma liike (liikkeen nimi)
Nyt keksit siitä jonkin erilaisen harjoituksen joka vie liikkeen epämukavuusalueelle!! Eri paikka, eri esineillä, eri häiriössä, muutoin erilailla, osaseen pilkottuna, kahjosti yhdistettynä, kaavaa rikkoen, pinkkien silmälasien läpi... ihan mitä tahansa kunhan se poikkeaa normaalista.

3. Ja se tärkein kysymys
Onko koiralla hauskaa? Onko sulla hauskaa? jos ei, Mitä asialle voisi tehdä? Jos kyllä, miten voisi olla vielä kivempaa?
----------------------



Nämä ajattelemisenaiheet kumpusivat koulutuksesta.
Käytiin siis Mehmetin kanssa ikaalisissa Riitta Jantunen-Korrin opissa. 

Ekalla kiekalla katsottiin
Seuruun täyskäännös (ja oikealle käännös)
Olen sortunut nyt miettimään tekniikkaa ja olen siihen tyytymätön. Tämä on saanut mut tuijottamaan koiraa ja käntymään kohden sitä. "äh kun son huono" ja "puh kun ei toimi" ja "hyi kun on hirvee". NIIN-pä
Vaikuttaako se pehmeän koiran fiilikseen? Toki.

Olen siis jo ratkaissut kääntymisongelman muuttamalla askellukseni. Enää tarvii murtaa paska fiilis ja tehdä koiralle olo käännöksessä mukavaksi ja innokkaaksi.

Semmoisen superkauniin esimerkin täyskäännöksen löytää Youtubesta täältä: Tässä on hieno! kohdasta 2:00 näkee kunnolla. http://youtu.be/ZwgQe2TL8tc?t=2m 


Nyt tehdään palkkarasialla oikealle suuntautuvaa heittoa käännöksen yhteydessä. Opetellaan pyörimään yhdessä ympäri. Käännytään oikealle paikalla ja parin askeleen jälkeen käännytään kans oikeelle. Näissä käytetään namiapua.
Tässä tärkeintä molempien asenne. Yritteliäs, innostunut ja onnistunut on hyvä. Auttaminen luo pohjan hyvälle fiilikselle. Se luo turvallisuudentunteen käännökseen ja auttaa saamaan pohjalle onnistumisia.
(Jos oon saanut sen välillä liikkeellelähdöissä estoitta painamaan, niin ei tämän pidä olla mikään ongelma.)

Seuraavaksi tehtiin noutoa. 
Mehmetillä oli pieni kapula jossa ohut suuosa ja matala maavara. Eli se hankalin.
Mehmet odottaa hyvin, lähtee hyvin ja palauttaa innolla.  Poimiminen on sattumankauppaa. Se mm:  juoksi ohi, kaarsi ja poimi. Juoksi tassut edellä ja kosautti, juoksi sinne ja nosti huonosti räkäisten ja meni ja nosti kohtuu ok.

Meidän noudossa kosahtaa siis nosto. Sitä harkataan nyt sitten vähän paremmaksi.
Perus vauhtinouto ei oikein toimi, kun Mehmet ei hylkää kapulaa eikä leiki leluilla kuin nimeksi ja miellyttääkseen ja silloinkin vain ollessaan itse hyvällä fiiliksellä valmiiksi.
Nyt heitin kapulan ja annoin Mehmetin lähteä hakemaan sen kun se oli vielä liikkeessä. (auttaa keskittymään siihen että MISSÄ se kapula on heiton jälkeen. Mehmet siis focusoi välillä sen paikan huonosti) Samantien kun se nostaa, NAKS ja kehu + minä lähden kävelemään peruuttaen poispäin.

Tästä ilme parani hurjan paljon jo yhdellä testillä.

Sitten voi koittaa myös seinää vasten tehdä noutoja tai passiivisten ihmisten jaloista. Jokin muuri, esine tai muu sellainen konkreettisesti estää sitä juoksemasta ohi ja pakottaa sen keskittymään itse nostotoimenpiteeseen. Pakottaa silleen kukkahattumaisesti.

Tokalla kiekalla tehtiin nenulia.(eli tunnaria)
Mehmet osaa yhden piilotuksen hyvin ja hyvällä ilmeellä.
Ongelma on esitellä sille ne hajuttomat ja merkityksettömät muut kapulat.

1. Ensin tehtiin yhden etsiminen pari kertaa. Piilotettiin kuivien lehtien alle.
Molemmat kauniita ja onnistuneita.

2. Lisättiin kasa hajuttomia ja esiteltiin ne. Tässä vaiheessa Mehmetin kanssa vaan käveltiin kasan yli, kun se haistoi otin sen namilla pois siitä ja siten kerroin että niistä ei tarvitse välittää. Tämä pari kertaa.

3. Oman piilotus noin metrin päähän keosta. Tosi hyvä.

4. Oman piilotus noin 15 cm päästä kasasta.ok

5. Oman piilotus 10cm päästä kasasta. ok.

6. Oman piilotus kasan keskelle tehtyyn reikään lehtien alle. (Kasalle juttelun jälkeen. kuus a on kun kasalle jutellaan kun jätetään palikka, kuus bee on se kun ei jutella kasalle. Tän kirjoittaminenkin muuten naurattaa)

Haisteli alkuun tarkasti, mutta nopsaan hiukan hämmentyi ja sortui helppoon ratkaisuun: Nouti kaksi kertaa väärän. Tässä välissä katkaistiin tekeminen ja Mehmet jäi vierelle odottamaan kun juteltiin.

Väärän palauttamisessa se mun passiivisena kapulan vastaanottaminen ei ole ihan paras ratkaisu. Nouto kun on ihan kivaa Mehmetin mielestä. Mun pitäisi kokeilla lähteä kävelemään Mehmettiä vastaan ja voivotella kevyesti kun se mokaa. Kuitenkin vasta kun se on jo kiikuttamassa väärää mulle. Pitää olla tarkkana että se on jo lähdössä luokse eikä vasta mieti toisiko vaiko eikö. (Siinä vaiheessa kun tunnarin idea katoaa ja se on Jonnan valitseman kapulan etsimistä vihjeillä.)

Seuraavaksi Mehmetin kanssa helpotettiin ja palattiin yksi porras taaksepäin. Kapula oli piilossa 10cm päässä kasasta. Nyt se onnistui jälleen loistavasti!!

Nyt treeniä vaan rohkeasti. Pohjat on hyvät ja tästä on positiivinen jatkaa. Joka kerta aloitetaan ensin helpommasta ja tehdään siihen tällä hetkellä vaikeimpaan portaaseen asti. Siinä viihdytään noin viikko, ennenkuin vaikeutetaan lisää.
Tää oli niin loistava, että vallan onnellistun :D <3 <3 <3 (kaikki maailman sydänhympät ei vaan voi riittää)

Lopuksi paikallamakuu. 
Vieressä oli koira jolle omistajan piti tiuskia ja äkseerata. (Uros jonka piti jättää vieressä oleva juoksunarttu huomioimatta) Mehmet ahdistui ohuesti. Kuitenkin vissiin vähemmän kuin minä. Jäin esille ja kävin palkkailemassa. Mehmet tasaantui aika hyvin loppua kohden. Toki se vetäytyi keskittymiskuplaan ja koitti tosikovasti silmät viiruina totella. Kun muut palasivat koiriensa vierelle, syöttelin sille nameja. Sen jälkeen palasin vierelle ja käskytin perusasentoon. Hiukan tihkeästi nousi mutta nousi kuitenkin. Tässä vaiheessa Mehmet katsoi että vierustoveri olikin aika salskea nuorukainen ja olikin ihan jees. Mehmet oli jo epämukavuudesta saanut itsensä karistettua pois. Minä olin ainoa jolla tilanne oli vielä mielessä.

Loppuun tein yksikseni Mehmetille jätön ja menin takaisin kaukaloon hakemaan tavaroitani. Meidän välissä oli ihmisiä ja yksi koira. silti se pysyi tyytyväisenä, vaikkei kokoaikaa mua nähnytkään. 

Mun reagointi paikallaoloissa on siis curling vanhemmuutta ja ylisuojelevan kanaemon kotkotusta. Toki mun pitää huoltaa ettei se joudu liian vaikean paikan eteen, mutta pikkuhiljaa pitää kyetä luottamaa ettei sen mielentila possahda vaikka häiriötä olisikin. 

Agilitya

Nikin ryhmä
Nikin rata oli simppelin näköinen, mutta osoittautuikin hieman liian haastavaksi.
Serpentiinimutkilla oleva putki vei Nikin itseluottamuksen, yhdistettynä takaaleikkausken yrittämiseen siihen. Saatiin kuitenkin alkuun kivaa ja innokasta pätkää 1-3. Päällejuoksu onnistui Nikillä hienosti. Mutta takaaleikakus monsteriputkeen ei.

Pienen tauon jälkeen tehtiin puomin alasmenokontaktilla kontaktiasentotreeniä. Se sujui ja oli hieno.

Tyyne teki tosimasokistien ryhmän pohjalta puomihetsausta.
Se on alkanut viettämään aikaa kontakteilla. Ensinnäkin se menee liian hitaasti ja asettelee itsensä kontaktille ja jumittuu siihen kontaktille asumaan. Nyt tein sille pelkkää semmoista treeniä että heti kun tassut osuu oikein, tulee jes ja putkikäsky tai jes ja nami lentää. Alkoi tulla nopeammin oikeaan paikkaan ja lähtikin siitä kontaktilta vähän nopsempaan.

Mitään valtavaa treeniä ei tehty. Mulla oli joko auringonpistos tai ihan kamala flunssan alku. Ajatus meinas hajoilla ja olo oli ka-ma-la. Taidettiin kertaalleen vetää rata pätkissä. pituus oli minikoiran asetuksilla, joten tuon 14-15 esteiden kamalan huono ja epäreilu kulma ei ollut haitaksi.

Rauski teki minitreenin ja hyppäsi ekaa kertaa eläissään muurin minikorkuisena yli. Sillä tulee olemaan hankaluuksia seurata kropan suuntaa ja ohjausta, sillä se vaan kilahtaa ja nuppi on nurin. Se tykkää rähjätä ja kiljua ja juosta ihan silmittömänä.

NOHEVA avo1-tulos

Mehmetille AVO1 tulos vöyriltä. Tuomarina oli Salme Mujunen. 

Mehmet oli normaalia flataisempi alun liikkeet noutoon asti, silti sain palautetta vierailta ihmisiltä innokkaasta koirasta.  

paikallamakuu 10!!! Sillä oli ihanan rento ja skarppi asenne. Tässä on ollut ongelmia ahdistumisen kanssa viimeiset 4 koetta, joten ihan aidosti läpimurto.
seuruu 8, ei osata täyskääntyä. Lisäksi minä lötöstelin hissunkissun ja vaikeutin koiran tekemisiä parhaani mukaan. 
liikkeestä maahan 9. taas se mystinen "apu". tällä kertaa kuulemma autoin perusasentoon. Ton kun joskus näkisin videolta että mitä teen. 
luoksetulo 9, juuri ennen stoppia reunalla koira rähähti ja vaikka mehmet reagoi, se kykeni suorittamaan liikkeen hyvin loppuun asti. en muista että mistä pistevähennys tuli. 
liikkeestä seis 10
nouto 10 ihan rehellisyyden nimessä se ihan varovasti vähän antoi vauhtia kapulalle ennenkuin nosti sen
kaukot 10, no ne oli 
Estehyppy 0, hän tietää ja tekee automaattisesti jojona hyppy-> melkein istumaan ja takaisin 
kokonaisvaikutus 9,5

eli AVO1 sija 2 ja 170,5 p   

Nurtsitokostelua ja illalla agit

Mehmetin kanssa hömpöteltiin. Urpo tuli mukaan vaan leikkiäkseen isolla nurtsilla pallo-PALLOlla ja Minttu angstitokoili. Kuvista kiitos Minna Rinne!

ei löydy Mintulla ohjatut ei..

hypytinouto on kuitenkin kivaa

Mehmet oli oikein näpsäkkä ja kiva, kuten se on viimeaikoina ollut treeneissä pääsääntöisesti. voi voi ruutu alkaa olla jo kivalla mallilla. 

Mehmet ruutuili, teki lyhyitä seuruupätkiä, myös kauniisti koossa pysyvän juoksupätkän. pari kauempaa lähetettyä avo hyppyä. Alokkaan luoksetulon ja leikki puupposen pallolla.

 Illalla vedin aksat. teemana lähdöt. Näistä tehtiin vaan osa. Tein Tyynen kanssa
Oranssin, pinkin ja violetin harkan. Lisäksi keppikulmia poispäinkäännöllä hakien.
Tyyne oli innokas, pirteä ja iloinen. Kokeiltiin lentävää rasiapalkkaa. Se ei poimi sitä suuhunsa, mutta ilahtuu siitä ja syö namin hurjalla halulla kun rasian avaa.

Niki teki omissa möllitreeneissään oranssia 1-3 estettä. Palkkaaja oli oranssin nelosen paikkeilla, joten taas pojan mieli karkasi ja linjat meni kaarroksiksi. Alussa ei meinannut millään malttaa odottaa. Kivaa sillä silti tuntui olevan.

Kaapo the pentu jatkoi siivekkeen kierron opettelua ja kupille pää viidentenä jalkana rynnimistä. Se sujui varsin kivasti ja hyvällä fiiliksellä.