rajoja venskaillen

Maanantain treenit oli uimahallin nurtsilla. Nurmi oli jo hieman pitkäksi venähtänyttä.

Mehmet teki ensin nenulia. Ilmeisesti nurmessa oli pölyä tai siitepölyä, nimittäin nenähommat oli haastavia ja tyyppi aivastikin. Tänään oli lähellä kasaa oleva liian haastava ja purettiin tilanne tekemällä loppuun yhden piilotus. onnistumisiakin saatiin toki alle.

sitten Mehmetin piti vähän tarjoilla ja olla iloinen. Perusasentoon tarjoutuminen oli hieman jumissa, mutta lähti sitten ihan hyvällä ilmeellä kun hoksasi mitä toivon. Tuli jopa yksi iloinen käännös oikeaan. Tän hyvän mielen hömpsäämisen jälkeen laitettiin Mehmet paikallamakuuseen ja sen viereen muovipussi. Liis toimi tuhman muovipussin vihaisena ohjaajana. Muovipussille kiroiltiin, sitä kohden marssittiin ja sitä käytiin puistelemassa kahvoista. Muovipussille tiuskittiin puun takaa jne.
Mehmet oli alkuun hieman järkyttynyt, mutta alkoi sitten aika positiivisella ja kiinnostuneella fiiliksellä katsoa että selviääkö muovipussi tylytyksestä ehjin nahoin.

Kaikkee ne mun treenikaverit joutuu tekeen... kiitos ja anteeksi :D

Mintun kanssa väännettiin positiivisesti ratakiskoa. Liis vei namit yhä uudelleen oikeaan paikkaan kupille ja Mintulle väännettiin suuntia ruokakupeilla. On se VAIKEAA. Mutta se ei voinut kuin onnistua.. joten loistavasti voitin tämän väännön ja vielä niin että Mintulla oli hyvä mieli.

Mehmet teki sitten vielä ruudun. Niin että en näyttänyt läheltä. kaukaa ei bongannut ruutua vaan kehää pois keräävät ihmiset. kahdesti lähti kovaa pinkomaan niiden luo, jolloin annoin tositiukan palautteen. Käytiin hieman lähempänä katsomassa missä ruutu on ja palattiin takaisin kauas. Siitä kohdennus ruutuun ja lähetys. ja tadaa ONNISTUI!

Epämukavuusalueen reunamilla seikkaileminen on palkitsevaa.