Mukavuusalueen venskaamista

Sunnuntai treeneissä oli ajatukseni tarkastella voittajaluokan osamattomuuksia.
Paikallamakuussa muita häiriköitiin. mehmet oli hieman sivummalal, mutta rentoutui selkeästi kun huomasi että häiriöt koski vaan kaikkia muita koiria. Hän sai vaan olla ja nauttia showsta.

Istuminen- ei osaa. Teki vain käsimerkkiin tukeutuen. Pelkkä käskysana ei ole riittävä vihje.

Luoksetulot takapalkalla. osaa. kuuntelua kehiin. maahanmenoja myös tähän. Vauhdit ja reagoinnit on hyviä. Samoin ajatus on hyvin taakse.

Ruutu. Loppuosa ehdottomasti treeniin. Lähtee hyvällä vauhdilla, mutta tahdon vierelletulon täsmälliseksi. Ruutuunmenoja myös häiriössä.
Yhdisti kiertämisleikit ruutunmenoon ja meni ruutuun aina vasemmalta sivusta. Tämä korjataan kosketusalustan kanssa seuraavassa treenissä.

Possu von Nakki juoksi auttamaan meitä ruudun kanssa. Samalla kun possu ja Saara ryntäilivät linjalla ja Kati viihdytti eksynyttä possua, mä olin viileen cool ja käskytin Mehmetin ruutuun. Kyllä se sinne meni, vaikka ruudussa nosteli tassujaan kuin olisi siinä itsessään kävellyt. Seuraavassa toistossa ei lähtenyt ruutuun. Sillä voihan se POSSU jostakin tulla. Väännettiin hetki, huijasin sitten sitä että ollaan menossa pois ja lähetinkin läheltä ruudun väärältä puolelta. Hupsistakeikkaa ja Possu ja häiriöt unohtui ja Mehmet osasi jälleen ruudun. Erittäin hyvää mukavuusalueen rikkomista.

Kaukoja istu-maahan-istu 10 + metrin päästä. Toimiii.
Seuraavaksi voisi ottaa tarkasteluun jonkun toisen vaihdon.

Ja ihan vähän on pakko hehkuttaa. Katin kanssa osuttiin treenipariksi ekaa kertaa. Ajatukset natsas koulutuksellisesti yksiin ihan täydellisesti. Olipahan helppoa treenata ja kommentoida ku toinen puhuu täsmälleen samaa kieltä. Tätä lisää!

Nuppi suoraan Lotan tyyliin ja jatkokurssia med aluevalmentaja pallokorva ja muut mielikuvitusystäväiseni.

Kävin kuuntelemassa Lotta Vuorelan (Naurava Koira)

Henkinen valmentautuminen koiraurheilussa -luennolla

Olen ollut aikaisemminkin vastaavan tyyppisellä luennolla. Silloin se kesti koko päivän. Ongelmathan ei lopu siihen kun saa yhden osa-alueen ratkottua.

Alkuun huomasin että oma jännittämiseni tuhoaa 100% varmuudella koesuorituksen. Joten päätin lopettaa jännittämisen turhana hommana. Se on toiminut ihan hyvin. Jäljelle jäi vain häiriöherkkyys ja mm liika flataisuus. Joskus olen ihan liian veltto. Annoin myös kitisijöiden ja arvostelijoiden puheiden vaikuttaa omaan tyytyväisyyteeni.

Ensimmäisellä luennolla sain työkaluja hallita lisää mieltäni ja ymmärtää joitain asioita. Lisäksi kitisijöille ja tunnelmanlatistajille tuli ihan oma paikkansa. Heidät puristetaan pikkuriikkisiksi olennoiksi (mitä he ovatkin) ja heidät tungetaan ajatuksissa kauniin vuoden-89 tilahontani (honda civic, ruoste pitää maalia kasalla) hanskalokeroon. Hansakalokerosta ei kuulu arvostelu ja kommentit siellä on bileet. Siellä soi petri nygård. tosi kovalla. Tämä auttoi muiden kommenttien ja latistamisten poistoon. toki käytän myös puhdasta ignoorausta. jos joku tulee puhumaan tai vaatimana huomiota kun keskityn, katson ohi/yli/pois ja jatkan hommiani. en puhu en huomioi. Yleensä ihminen katoaa. häiriönpoistoa siis.

no se historiasta. menin siis lotan luennolle ja napsin joitakin kohokohtia esille. Nämä on mulle muistiksi ja jäsentelyksi. Hyvin voimakkaasti Jonnan ajatuksiksi muutettuina. Lotan paremmat ja selkeät muistiinpanot löytyy täältä.  kyseessä seurakaverin blogi.

Ihmisen aivot uskovat sen mitä niille syöttää. Ne on tosi hyväuskoiset. Mieti mitä karkkia haluat kaupasta. olisiko se salmiakkia vai irtokarkkeja, suklaata vai jäätelöä. Tunnet maut kielelläsi kun mietit mitä valitsisit. Ei se mielenhallinta ole yhtään sen kummenpaa.
-> mielenhallinta helpottuu oikein syötettyjen ajatusten harjoittelun kautta

Ihmistä rasittaa evoluutio. positiiviset pellet on kuolleet sukupuuttoon. Karsintaa on tapahtunut. T-rex söi pari yltiöpositiivista ja ne pessimistit ei pettyneet. Pessimistien jälkeläiset olivat vielä hiukan nyypempiä ja ajattelivat kaikesta negatiivisemman kautta. Varaudu pahimpaan tai henki menee. Sitä se evoluutio meille kuiskuttaa. Toki t-rex ja ihminen ei tallanneet ihan samaan aikaan pallolla. ehkä se ei nyt niin haittaa. Siihen on helppo uskoa kun onhan jurassic park -niminen elokuva syötetty meille jo lapsina.


Mokien pelko haittaa monia. Mulla on porokoira, olen karaistunut ja valmis ottamaan kaikenlaiset häpeäiskut vastaan. Myös teatterikoulua on ehdoteltu. Mutta ihan vaan häpeileviä ihmisiä ajatellen: mokien pelko on pohjimmiltaan pelkoa siitä "mitä muut ajattelevat minusta".
Sitten harjoitus. muistele jonkun muun tekemiä mokia. Montako muistat?

----niinpä. ehkä yhden. ja senkin vain siksi kun myötäelit ja toivoit heille onnistumista. Myötätunto. Se on se leppeänletkeä sana. muita kiinnostaa tasan yhtä itsekkäästi oma napa ja ehkä vähän kaverin napa, jotta kaverilta saa taas apua myöhemmin omaan treeniin. Raadollista..


Sitte jos ON olemassa ihminen jolle epäonnistunut suoritukseni tekee gutaa, ilostuttaa ja hän kieriskelee tappioni kuvitellun katkeruuden makeassa mässäilyssä.
Suon sen hänelle. Toivon oikein sydämeni pohjasta että hänen elämässään olisi jokin muukin tukipilari, mutta jos epäonnistumiseni kantaa häntä hieman pidemmälle.. niin ehdottomasti sallin sen hänelle. Silloin ei itsetunto tai muut asiat ole kovin vahvoilla.

Tämä seuraava on loistava.
Mitä ja miten ihmiset kommentoivat, kertoo enemmän kommentoijasta kuin sinusta itsestä, tilanteesta tai suorituksesta.

sitten meidän omissa nurkissamme lyyyhäilevien nyyppien pitää oppia olemaan rehellisen aidosti onnellisia onnistumisistamme. Jos joku onnittelee, älä itse lyttää suoritusta vaan sano "kiitos!"

Sitten tärkeä. hyvin hyvin tärkeä asia.
Älä ole ryhmässä missä et viihdy. 

Sen vois alleviivata. ja boldata ja kursivoida. (done, muokkasin ne jo. Sateenkaaria ja kukkia ja perhosia ja yksisarvisia en alkanut koodaamaan. toki osaisin kyllä)

Valitse porukka joka aidosti haluaa että ryhmän jäsen
-kehittyy
-menee eteenpäin
-onnistuu
ja tärkeää on myös että ryhmä on tukena kun menee huonosti.

Jos porukka on tukevinaan se lähinnä vain lisää painetta onnistua. Paine ja pakko ei ole hyvä, syy tekemiseen tulisi tulla jostain ihan muualta. Omasta halusta tehdä. Palaan tähän myöhemmin. Tämän eräs viisas ihminen mulle selkiinnytti omalla kirjoituksellaan.

Tää seuraava on mun pahin rampauttajani:
Älä ole liian ankara itsellesi.
älä vaadi kriittisyyteen asti täydellisyyttä. anna itsesi onnistua. ole onnellinen kaikesta mikä onnistui.

Jos joku kohta tai asia epäonnistui, lisää se treenilistalle ja unohda epäonnistuminen siltä erää. laita vaakakuppiin yksi epäonnistuminen ja toiseen vaakakuppiin kaikki ne asiat jotka onnistuivat.

Ole siis ällöttävän positiivinen ihminen. Silleen hyvällä tavalla.


Videoi. Video kertoo puolueettomammin mitä tapahtui.
Jos sinulla on huono fiilis, mieti niitä mitkä silti onnistuivat. Opettele olemaan tyytyväinen jos siinä karseassa fiiliksessä sait asioita silti onnistumaan.


Ei merkitykselliset ihmiset (häiriöt) huomioi heidät ja sulje heidät pois ajatuksista samantien. ihmisiä ja häiriöitä on turha kokoajan aktiivisesti sulkea pois mielestä. (ellet osaa samaa täydellistä poissaoloa ja omaan napaan keskittymistä kuin minä) se vie vain energiaa jos sitä joutuu yrittämään.


Sitten paineet.
Yleensä ne luodaan ihan itse.
Koiraan niitä paineita ei saa ladata. Koiran pitäisi olla ensisijaisesti kaveri ja tyyppi joka henggaa sun arjessa mukana. Kaikki yhdessä tekeminen on tähän päälle vaan extraa ja plussaa.

Jos et muuten osaa laittaa ajatuksia raiteilleen niin mieti rakasta koiraasi. mieti sen ihanuutta ja hyviä puolia. sen silmiä ja sen katsetta kun teette yhdessä jotain ihanaa.

Sitten. Miltä tuntuisi jos se olisi huomenna poissa. Entä jos sinulla on monta koiraa ja ne kaikki juoksisivat sopulilauman tavoin kuolemaansa huomenna. yhtään et voisi pelastaa ja sinne meni.
Kuinka tärkeää se onnistuminen olikaan siinä jossain tietyssä tulevassa koitoksessa?

Terveiden ajatusten pitäisi olla lähinnä raiteilla että "moi, sä olet mun koira. ja me tehdään yhdessä asioita mistä me yhdessä nautitaan".

Ihmiset luo liikaa paineita itse itselleen ja koirilleen.


Optimaalinen suoritusvire
Huomioi ympäristö ja nollaa ne asiat mille et voi mitään.

Siinä se on yksinkertaisuudessaan. Panikoimalla asiat ei suju tai etene paremmin. Teet sen mitä pystyt. Menet kisoihin jos pääset. Tee parhaasi vallitsevissa oloissa. ota rauhallisesti asiat joille et voi mitään.

Asiat joille et voi mitään: ajattele ne jo etukäteen. Miten toimit tilanteissa. mitä jos jotain miettimäsi listan ulkopuolelta tapahtuu? voisitko vain suhtautua rauhallisesti?


Koira on tilanteessa millainen se on. yhdessä voidaan tehdä parhaamme.

Kun tiedät heikot kohdat, hyväksy ne. Älä odota että ne sujuisivat munkilla.
Munkki on hyvää vain syötynä.


Paniikintorjunta

kun tunnistat paniikkireaktion (ennen suoritusta esim alkaa jännitys kuolettaa)
-> käynnistä opeteltu ankkuritoiminto.
Ankkuritoiminto voi olla mielikuva rauhallisesta asiasta johon yhdistetään lause tai hokema, jonka kautta palaat siihen ankkuriin liittyvään rauhalliseen mielentilaan.
esim: "rauhoitu, sä osaat ja te ootte hyvin treenanneet tämän"

Ankkurit on nollaustapoja nopeisiin hetkiin. Paska tunne pyörretään pois. Tunnustele itseäsi ja kun huomaat ensioireet -> ota ankkuri esiin ja telakoi mielesi oikeaan suuntaan.
Esim agilityssa lähdöissä hihnan hively voi olla fyysinen apu rauhoittumiseen.

itselläni aikana ennen jännityksen lopettamista toistin tokokokeeseen mennessä "hymyile, huomioi koiraa" hymyillessä ei vaan voi olla niin kireä ja koira pitää muistaa huomioida.

Tavoitteet

Tavoitteet pitää asettaa realistisiksi. Jokaisella ei ole aikaa 24h treenata.
(huom tulevaisuuden nyyppä Jonna, lue edellinen satamiljoonaa kertaa uudestaan. Ei huonoa omaatunta kun treenaa vähemmän kuin ihan kaikki muut. sun koirat ei kestä liikaa treeniä.)

Perustreeneissä pitää pystyä haastamaan itseään.
-> tee myös kisanomaisia juttuja
-> haastamalla itsesi myös kehityt

Jos treeni menee leipähommaksi, ei silloin edisty. treenistä ei ole hyötyä. eikä sillä ole edes sitä viihdearvoa kuin jos iloisesti hömppäilisitte rallytokoa.
Jos treenistä ei ole hyötyä niin MUUTA TOIMINTAASI. dah. saa siinä märehtiä kun ei tee mitään asioiden eteen.

EI OLE PAKKO
Ethän sä muutenkaan tee mitään jollet oikeasti halua. Noin uppiniskainen ihminen ei tottele kuitenkaan ketään.

Eli muista, ei ole pakko.
teen mitä haluan ja mihin on mahdollisuus.

Pakolla luodaan pahaa fiilistä ja huonoa painetta.

Sitten kun olen kouluttanut itseni ja koiran riittävälle tasolle, niin tulokset tulee boonuksina. Ihan jatkumona sille osaamiselle.

Pelkkien tulosten ajattelu vie voimavaroja ja keskittymistä tekemisestä. Silloin energia on väärässä kohteessa.

Kisapaikalla ei saa katsoa tuloksia.
Se kadottaa kummasti painetta ja suuntaa huomion vain tekemiseen.

Lupaa koirallesi olla sen arvoinen.
jos jompikumpi on väärässä mielentilassa, ei saa mennä starttaamaan/kisaamaan. se on molemmille turhaa ajanhukkaa.

-------------------------

Sitten mä pohdin paljon treeniryhmääni, taukoilua, omaa treenaamistani ja motivaatiotani. mun piti selvittää miksi harrastan.

Aluevalmentaja Pallokorva, aka itseoppinut mentaalivalmentaja Mahtimaijju mut pakotti kohtaamaan yli-ihmisen sisälläni.

Pintapuolisesti olen kisatavoitteellinen. haluan menestyä ja siksi harrastan. Tää kuitenkaan ei ole sama kuin hurja voitontahto. En mä rehellisesti sanottuna välitä voitanko vai en. Jos pääsen onnistumaan, on mulle ihan sama kuinka monta teki asian hiukan paremmin. Ei ne mua voittaneet. En osaa olla mitenkään huonompi siksi että en seiso korkeimmalla korokkeella.

Toisinsanoen oli sittenkin vähän kateissa se ajatus että miksi mä tätä teen.
Lopulta sen tajusin.
Mä olen liekeissä kun pohdin uusia ratkaisuja asioihin, kun opetan uutta, kun mulla on selkeä oppimistavoite.

Minä harrastan koska haluan osata ja haluan saada siitä tunnustusta.
Mun maailmassani tyhmyys on sairaus. Kuolemansynti suorastaan.

Mä en voi sietää tyhmyyttä. Tahkea aivoisen koiran kanssa en edes yritä kovin pitkälle. Arvostan älykkyyttä ihmisissä ja koirissa. Kyseenalaistaminen on merkki älykkyydestä ja siksi kai en karsi sitä pois koiristanikaan.
Toinen syntini on yli-analyyttisyys. Ajattelen kaiken ylitse ja vielä pidemmälle.
Analysoin niin tarkalla mitalla, että se kokonaiskuva ja simppelit jutut on joskus mulle vähän vaikeita hahmottaa. Mä myös vaadin itseltäni täydellisyyttä tai vähän enemmän. Koiraparat kokee saman. Monet treenikavereistani tekee hyvää työtä. Jos se olisi omaa työtäni, niin löytäisin paljon paljon viilattavaa ja hiottavaa. Myös sm koirakoiden hienoista suorituksista löydän virheitä virheitä ja lisää virheitä. Toki siellä on myös niin vaikuttavia suorituksia että osaan jo ummistaa silmiä niiltä virheiltä.

Keskityn kaikessa siis vaatimaan todella paljon ja en ole armollinen.
Pitäisi olla. Olisi helpompaa. Kuka haluaa olla kokoajan suurennuslasin alla?


Ihmiset toitottaa että hauskuus on ensisijalla.
Silloin kun ylianalyyttinen nyyppä-Jonna halkoo hiuksia, on hauskuuskin vain yliarvostettua hömppäroskaa. Vähän kuin komedia.

Mun pitää ymmärtää että hauskuus ei ole väkisin väännettyä komediallista kakku naamaan hah hah haa, tai pieru ilmaan hississä heko heko hauskuutta. vaan se tarkoittaa viihtymistä.

Viihdyn koiran kanssa tekemässä asioita. Teen sen mielelläni ja iloitsen siitä.

Hauskuus termi liippaa siis jälleen aivotonta hösellystä ja samalla tyhmyyttä. (minun maailmassani)

[huom. sivuraide ja ajatuksen harhaantuminen alkaa......]
Minulla on muutama koira, joiden kanssa tekeminen on aina mielettömän upeaa. Ne antavat itsestään kaiken joka solullaan ja niillä kuplii yli innosta ja ihanuudesta. Minä en niitä siitä suitsi ja se tekee minusta vähemmän menestyneen koiraharrastajan. Tasoltani olen sellanen semikiva seiskapuoli.
Toisaalta mä nautin kun koirani näyttävät riemunsa ja hajoavat onnesta. Onko mitään sen kivempaa kuin koira joka tarjoaa innosta tutisten perusasentoa, täpisee vierellä joka solullaan. Sen silmät loistavat, nenä vipottaa ja korvankärjet tärisevät? Se jopa rikkoo käytöskoodin pahinta syntiä. Se haukahtaa. Kerran ja tosikovaa. Mä rakastan kun koirani näyttävät olevan elossa ja että niillä on rohkeutta ja kekseliäisyyttä tehdä kaikkea typerääkin. Myönnän sen.

Muut näkevät tämän aika usein lepsuutena, huonona koirankoulutuksena ja sellaisena harmaana alueena. Minä taas kuulen sen jotakin kautta kuitenkin.. ja tulkitsen että ihmiset pitävät minua epäpotentiaalisena ja huonona. mahdollisesti pikkasen tyhmänä, mutta kivan innokkaana.

Viime sm kisoissa näin finaalissa riemukkaan ja melkein ratkeilevan suorituksen. Koirassa oli pientä epätäsmällisyyttä mutta voi vitsi millainen asenne ja riemu siitä paistoi.


Kai tämä on sellainen henkisen kasvun paikka. Nautin asioista, jotka ovat esteenä menestymiselle.

Toisaalta se menestyminenkin on aika suhteellinen käsite. Olen toisaalta luonut itselleni ihan turhaan rampauttavia rajoitteita ja pohtinut liikaa vääriä pakkoja ja asioita. Nyt kun olen keskustellut itseni kanssa pitkään ja syvällisesti niin voinkin taas hetken olla rennosti koirineni ja vain harrastaa. (melko diippii shittii, varsinkin ihmiselle joka vihaa filosofiaa ja ratkaisee dilemmat simppelisti. Kuten se peruselämänkysymys että edessäsi on viisi eri ikäistä ihmistä. sinun henkeäsi uhataan. sinun tulee päättää ketkä kolme kuolevat, tai sinä kuolet. mitä teet? Niin filosofiaa. Oikein olisi alkaa pohtia ikää ja syntyjä syviä. Minun mielestäni käypä vastaus on "kolme vasemmalta lukien")
[huom. sivuraide ja ajatuksen harhaantuminen päättyy]

Tästä päästään aiheeseen TAUKO
Se on mulle tasan melkein yhtä paha asia kuin tyhmyys.
Tauko = luovuttamista. Luovuttaminen on ikuinen ratkaisu.

Nyt olen ollut pakotettuna tauolle, silläkeuhkot prakasivat taas yhden keuhkoputkentulehduksen seurauksena. koita siinä treenata kun et jaksa hengittää.
Mun tauko  venyi ja venyi. Ja samalal lisääntyi paine siitä kuinka en edisty ja koirat junnaa paikallaan. Kaikkien muiden eläimet toki edistyi ja ihan hurjaa vauhtia. Ihmisten blogit ovat täynnä autuutta ja iloa ja valheelliselta tuntuvaa hyvänmielen suitsutusta. Ei tee hyvää nyyppä minän niitä lukea.

Tauko antaa perspektiiviä, kunhan ei koe huonoa omaatuntoa taukoilusta. Se on se avainjuttu.
Hyvällä tauolla
-omat ajatukset jäsentyy.
-koira tuntuu oppineen uutta
-voi olla lyhyt. vaikka vain päivän mittainen.
- koiralla on uusi into
- itse ehtii punnita treenitapojaan.
Jos et edisty, niin muuta toimintaasi.

Ja sitten se täydellinen elämänviisaus. Kaverilta napattu ja omiksi sanoiksi väännetty.

Ei ole mitään järkeä treenata sillointällöin. eli esim vain kerran viikossa.
Varsinkin jos ajatus uupuu. Ilman ajatusta ei opi mitään.
Silloin kun ei opi mitään ei myöskään saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemukset kun lisäävät innostusta ja motivaatiota ja aiheuttavat positiivisen yhtälön.


Arvon puskalukijat:
Onnittelut jos jaksoit kahlata tänne saakka. Pahoittelut jos mielessäsi meni jotain rikki :D

Simppeliä yksinkertaiselle

Sisätreeniin yksi asia/koira/treenikerta  -sääntö selkeytti mun elämäni.

Kaapo kontaktia, paikalla, kontallani, seisoen wirenin karkuun leikkinä metrin karkumatkoin.

Aina paikallamakuuta namihäiriöin ja zumbaillen ihan läheltä.

Ilona, mitätahansa se tarjoaakin ilman ääntä.

Rauha, paikallamakuu sekunninsadasosasta pidemmäksi ja namihäiriön kanssa.

Minttu, suunnat. Vasen on käsittelyssä nyt. Riittää kun se kääntää päätään vasemmalle ja palkka ilmestyy vasemmalle.

Mehmet, käsikosketus. Ensin ihan varovasti tökäten auki edessä olevaan kämmeneen. Ajatus savusi niin että otsakurttu meinas valahtaa silmille.

Tarja Melakari koulutti nuoria koiria

Pääsin koulutukseen vasta sen lopulla, joten kerron vaan omasta elikosta ja sen kanssa menemisestä.

Ensin kysymyksiä.
Jos sanot koiralle "istu" ja koira menee maahan. Vaihdatko käskysanan vai vaaditko istumisen?
Kyllästytkö koskaan jos asia on vanha ja tuttu? Menetkö riemusta kiljuen pesemään hampaat aamuin ja illoin. Mietitkö miten jännää se on, vai vaeltaako ajatus vähän muualle välillä? Eli keskitytkö innostuneesti jos asia toistuu samana tai samankaltaisena kerrasta toiseen?
Osaatko itte riittävän täydellisesti, jotta voit vaatia toista tekemään yhtä hyvin?

Jätetään kysymykset hautumaan. Ei tarjoilla "naks ja namppaa" ihan vielä...

Tokolle ja yleiselle fiilikselle myrkkyä on
TYLSYYS

ENNALTA_ARVATTAVUUS

KAAVAMAISUUS

TYYTYMÄTTÖMYYS

KIELTÄMINEN

EPÄJOHDONMUKAISUUS

Mulla nousi semmoinen viis ja puoli kättä jos pitäis viitata jos olet tämmöinen aina välillä. Harvemmin kiellän, kun se musertaa sen maailman. Toki kieltämättömyydellä ja epäjohdonmukaisuudella sitten menenkin harmaalle alueelle.

Asiaan:

Ongelmankuvailu, Mehmetin koesuoritus: 
kiva virittely-> kohti kehää (latistuminen, pälyily, väljyys, jopa nuuhkiminen!) siitä seuruuseen. (paska nakki mutta mukana on kompuroitava) -> seuraavat liikkeet. Aina paremmin, kunnes hypyllä se tietää jo ihan itte miten se menee. Lähdetään iloisina kehästä.

Näyte: Tehtiin vajaa 10 kpl kehään sisääntuloa, missä liikkuri näytti paikan.
Seuraavaksi jatkettiin pätkä seuruuta.

Ongelma: Sama käsky tarkoittaa mm kaikkea. "Vierelle" tarkoittaa mm: seuraa tarkassa kontaktissa ja oikealla paikalla, se tarkoittaa myös napakasti vierellä istumista, se tarkoittaa myös mitensattuu vierellä istumista, se tarkoittaa myös vierellä lönkyttelyä, se tarkoittaa myös pälyilyä minnevaan milloinvaan.

_Oho_ wupsiiii_

Eli kun sanotaan vierelle, on kriteerin oltava selvä. Aina ja ikuisesti.
Mukana tömpsyttelyyn joko oma tömpsyttelysana tai hihna.
Ei olis paha vaikka katsekontaktille opettaisi oman erillisen sanan. Silloin senkin saa poimittua tarvittaessa.

Hyvää: Koira osaa seurata, sen paikka ja kontakti on hyvät, sen ilme on hyvä (silloin kun se tekee)

Diagnoosi: Se kyllästyy helposti. Jos se odottaa tylsää ja ennakoitavaa, se rahjustaa mukana. Fiilis saadaan paremmaksi yllätyksellisyydellä.
Mehmetillä on yksi (1kpl) hyvänmielen turhia temppuja. Se osaa peruuttaa käskystä edellä ja se nostaa sen fiilistä. Käskytin sen back back ja siitä vierelle, kehuja ja back back.. peruuttelut nosti fiilistä ja perusasentopaikka alkoi löytyä innokkaammin ja tarkemmin. Joka välissä ei namia viljelty. Back tempun pitää toimia erillisenä itsessään palkkaavana temppuna.

Kehään voi viedä koiran temputtaen, vaikka peruuttaen kehään. Ei se niin vakavaa ole.
Treeneissä voi lähteä juoksemaan, vaihtaa munamieskävelyyn, teettä temppuja jne.
Treenaamisen edistyessä otetaan ajastin mukaan ja siihen tietty aika kuinka kauan seuruutetaan tänään ilman palkkaa, ja ohjaajan tehtävä on pitää homma mielenkiintoisena.

Temppujen opetuslistalle meni:
kämmenpohjaan nenäkosketus
pyöriminen vasempaan ja oikeaan
tökkääminen yläreiteen taskun kohdalle
kiepahdus ulospäin kesken seuruun
Sihinän tai pienen merkkisanan luominen nostattamaan fiilistä.
lisää ideoita?

Teknistä viilausta: 
Ohjaaja vois seuruussa kävellä nopeampaa ja hitaassa kävelyssä lyhyempiä askelia tiuhempaan. Hautajaislaahustus harppovin askelin saa koiran näyttämään kyykkykakkalle nyykähtävältä hortoilijalta. Ei kovin pro.
___________________________________________________________________

Sitten toinen kierros.

Ohjatussa merkille heti pian matkaa se 10 metriä tai enemmänkin (koska se rakastaa juosta) ja merkki on teknisesti kunnossa. Merkille hetsataan ja siitä tehdään oikeasti ihana. Sen merkityksen pitää olla että wupii ja ihanaa.

Nuorella koiralla haettavat kapulat samalle tasolle merkin kanssa. Riittävän kauas sivulle. Niin se oppii lähtemään kunnolla oikeaan suuntaan merkiltä. Jos koira palkkautuisi lelulla tai irrottaisi vapautuneesti kapulasta, se suorapalkattaisiin siitä kun se ryntää luokse. Mehmetille otettiin loppuun luovutukseen asti, koska se on insinööri.
Nuorella koiralla yhdessä treenissä vain yhtä suuntaa. Suuntakäskyt on makuasioita opettaa.

Keskikapulan/väärän kapulan jättämisestä tehdään kiva leikki. Jos koiran mielessä on noutaminen ja kapula on takana/ihan jaloissa niin noutokäskyllä (mulla OTA) se nappaa sen minkä se oli ottamassa ja missä sen ajatukset on. Loogista. Joten opetetaan sille eri sana, joka tarkoittaa "jätä se kapula ja juokse hakemaan käden suunnasta toinen kapula"

Mehmet jätettiin kapulan viereen istumaan ja autettiin voimakkaasti kauemmalle kapulalle. Olin itse kapulaa suht lähellä, + ohjasin kädellä + annoin uuden suuntakäskyn jolla ei vielä ole merkitystä ja sen perään OTA käskyn. OTA toimi lähinnä vain nopeasti pois häivytettävänä vinkkinä siitä miten toivon sen jatkossa toimivan.
Mielestäni äärimmäisen fiksu idea nimetä jättökäsky ja lisätä merkitys jostakin korvaavasta hauskuudesta. Nerokasta suorastaan.

Luoksetulossa mulla on eri käsky luoksarin stopille ja suoralle luoksetulolle. Ei hyvä silloin kun koira ennakoi. Varmistan niillä vain sen että se todellakin ennakoi ja korvat on pahvia.
Vierelle tarkoittaa että tulet viipymättä vierelle, ellei matkalla tule uusi käsky joka kumoaa sen. Ennakointi on virhe. Vanhassa käskyssä on selkeä sisältö jota tulee totella. Se on niin vahva että sen voi vaatia. Himmailu on hyi, joten himmailusta ei tehdä kannattavaa.

Enhän minä tosiaan nimeä istumista uudestaan, jos se alkaa "istu" käskyllä pomppia ylös tai kieriä. Osattu vaaditaan. Kuunteleminen on hyvässä mielessä pakollista ja koiralle hyödyllistä.

Mulla on suullinen käsky, jossa vahvistin kuullunymmärrystä vartaloavulla ja palkkasin nopsaan. Takapalkka on ok. Jos menee liian vaikeaksi niin koiraa autetaan.

__________

EVL paikallaolo käskytyksessä jos menee horteisen näköiseksi ja omaan "en tottele kenenkään käskyjä" -keskittymiskuplaan, niin auta sitä. Ei oo häpee olla reilu koiralleen.

Menestyvissä koirakoissa näyttää olevan yhteistä se, että treenaaminen on johdonmukaista, vaihtelevaa, selkeää ja hauskaa. Tuon muistilistan voisi tatuoida kämmenselkään. Joskos se siitä alkaisi sitten hahmottua.

Kurtilta AVO1

Möhmet ja minä mentiin oman seuran järkkäämiin tokokokeisiin. Tuomarina Juha Kurtti.
Mehmet selvitti paikkamakuun hyvin, tosin mun mielestä oli heilauttanut lonkalle. Possu.
Yksilöitä odotellessa oli hyvä, mutta lätsähti seuruuseen. Se oli KA_MA_LAA ihan hirweetä. Rahjusti ja löhnötti ja kaarti ja oli huono. Siitä suosta sitten noustiin ja lopuista liikkeistä saatiin pisteitäkin.

Paikkamakuu 9 (tuomari näytti mulle 10, ihan sama ei vaikuta tulokseen)
seuruu 6 (ansaittu, hyi)
liikkeestä maahan 10
luoksetulo 7 (vaikkukorva ei muka kuullut ekaa stoppia. Tokalla pysähtyi välittömästi)
liikkeestä seisominen 8 (en muista mikä)
nouto 10
kaket 10
hyppy 10 (possu totteli liisin käskytystä, mut tuomari katto et mä ehdin kiljasta väliin omat käskyt)
kokonaisvaikutus 10

Tulokseksi AVO 176 pistettä ja luokkavoitto.
Taitava <3

Emmi Lavikka juoksutti

Rata oli suunnilleen tällainen.
Juoksemista, puomin ja keppien leijeröintiä. Himmetä kipi-kipiä ja kropan suunnan muistamista.

Minä: liikun riittävän hyvin ja ehdin paikoille, vielä pitäis aloittaa se ohjeus rohkeasti jo paikalle mennessä...eikä jäädä oikeaan paikkaan hämmästelemään että miten mä tänne ehdin. Ohjaa loppuun asti, Tyyne on kiltti ja täysin ohjattavissa aina.

Tommyn luento vol. 2.

Kävin Tommy Wirenin luennon toiseen kertaan ja nappasin itselleni signeerauksen kirjaani.

Luento oli hieman muuttanut muotoaan vuodessa, joten täydensin osioita tänne:
http://kielpi.blogspot.fi/2012/03/tommy-wiren-onnistu-koirasi.html