perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tarja Melakari koulutti nuoria koiria

Pääsin koulutukseen vasta sen lopulla, joten kerron vaan omasta elikosta ja sen kanssa menemisestä.

Ensin kysymyksiä.
Jos sanot koiralle "istu" ja koira menee maahan. Vaihdatko käskysanan vai vaaditko istumisen?
Kyllästytkö koskaan jos asia on vanha ja tuttu? Menetkö riemusta kiljuen pesemään hampaat aamuin ja illoin. Mietitkö miten jännää se on, vai vaeltaako ajatus vähän muualle välillä? Eli keskitytkö innostuneesti jos asia toistuu samana tai samankaltaisena kerrasta toiseen?
Osaatko itte riittävän täydellisesti, jotta voit vaatia toista tekemään yhtä hyvin?

Jätetään kysymykset hautumaan. Ei tarjoilla "naks ja namppaa" ihan vielä...

Tokolle ja yleiselle fiilikselle myrkkyä on
TYLSYYS

ENNALTA_ARVATTAVUUS

KAAVAMAISUUS

TYYTYMÄTTÖMYYS

KIELTÄMINEN

EPÄJOHDONMUKAISUUS

Mulla nousi semmoinen viis ja puoli kättä jos pitäis viitata jos olet tämmöinen aina välillä. Harvemmin kiellän, kun se musertaa sen maailman. Toki kieltämättömyydellä ja epäjohdonmukaisuudella sitten menenkin harmaalle alueelle.

Asiaan:

Ongelmankuvailu, Mehmetin koesuoritus: 
kiva virittely-> kohti kehää (latistuminen, pälyily, väljyys, jopa nuuhkiminen!) siitä seuruuseen. (paska nakki mutta mukana on kompuroitava) -> seuraavat liikkeet. Aina paremmin, kunnes hypyllä se tietää jo ihan itte miten se menee. Lähdetään iloisina kehästä.

Näyte: Tehtiin vajaa 10 kpl kehään sisääntuloa, missä liikkuri näytti paikan.
Seuraavaksi jatkettiin pätkä seuruuta.

Ongelma: Sama käsky tarkoittaa mm kaikkea. "Vierelle" tarkoittaa mm: seuraa tarkassa kontaktissa ja oikealla paikalla, se tarkoittaa myös napakasti vierellä istumista, se tarkoittaa myös mitensattuu vierellä istumista, se tarkoittaa myös vierellä lönkyttelyä, se tarkoittaa myös pälyilyä minnevaan milloinvaan.

_Oho_ wupsiiii_

Eli kun sanotaan vierelle, on kriteerin oltava selvä. Aina ja ikuisesti.
Mukana tömpsyttelyyn joko oma tömpsyttelysana tai hihna.
Ei olis paha vaikka katsekontaktille opettaisi oman erillisen sanan. Silloin senkin saa poimittua tarvittaessa.

Hyvää: Koira osaa seurata, sen paikka ja kontakti on hyvät, sen ilme on hyvä (silloin kun se tekee)

Diagnoosi: Se kyllästyy helposti. Jos se odottaa tylsää ja ennakoitavaa, se rahjustaa mukana. Fiilis saadaan paremmaksi yllätyksellisyydellä.
Mehmetillä on yksi (1kpl) hyvänmielen turhia temppuja. Se osaa peruuttaa käskystä edellä ja se nostaa sen fiilistä. Käskytin sen back back ja siitä vierelle, kehuja ja back back.. peruuttelut nosti fiilistä ja perusasentopaikka alkoi löytyä innokkaammin ja tarkemmin. Joka välissä ei namia viljelty. Back tempun pitää toimia erillisenä itsessään palkkaavana temppuna.

Kehään voi viedä koiran temputtaen, vaikka peruuttaen kehään. Ei se niin vakavaa ole.
Treeneissä voi lähteä juoksemaan, vaihtaa munamieskävelyyn, teettä temppuja jne.
Treenaamisen edistyessä otetaan ajastin mukaan ja siihen tietty aika kuinka kauan seuruutetaan tänään ilman palkkaa, ja ohjaajan tehtävä on pitää homma mielenkiintoisena.

Temppujen opetuslistalle meni:
kämmenpohjaan nenäkosketus
pyöriminen vasempaan ja oikeaan
tökkääminen yläreiteen taskun kohdalle
kiepahdus ulospäin kesken seuruun
Sihinän tai pienen merkkisanan luominen nostattamaan fiilistä.
lisää ideoita?

Teknistä viilausta: 
Ohjaaja vois seuruussa kävellä nopeampaa ja hitaassa kävelyssä lyhyempiä askelia tiuhempaan. Hautajaislaahustus harppovin askelin saa koiran näyttämään kyykkykakkalle nyykähtävältä hortoilijalta. Ei kovin pro.
___________________________________________________________________

Sitten toinen kierros.

Ohjatussa merkille heti pian matkaa se 10 metriä tai enemmänkin (koska se rakastaa juosta) ja merkki on teknisesti kunnossa. Merkille hetsataan ja siitä tehdään oikeasti ihana. Sen merkityksen pitää olla että wupii ja ihanaa.

Nuorella koiralla haettavat kapulat samalle tasolle merkin kanssa. Riittävän kauas sivulle. Niin se oppii lähtemään kunnolla oikeaan suuntaan merkiltä. Jos koira palkkautuisi lelulla tai irrottaisi vapautuneesti kapulasta, se suorapalkattaisiin siitä kun se ryntää luokse. Mehmetille otettiin loppuun luovutukseen asti, koska se on insinööri.
Nuorella koiralla yhdessä treenissä vain yhtä suuntaa. Suuntakäskyt on makuasioita opettaa.

Keskikapulan/väärän kapulan jättämisestä tehdään kiva leikki. Jos koiran mielessä on noutaminen ja kapula on takana/ihan jaloissa niin noutokäskyllä (mulla OTA) se nappaa sen minkä se oli ottamassa ja missä sen ajatukset on. Loogista. Joten opetetaan sille eri sana, joka tarkoittaa "jätä se kapula ja juokse hakemaan käden suunnasta toinen kapula"

Mehmet jätettiin kapulan viereen istumaan ja autettiin voimakkaasti kauemmalle kapulalle. Olin itse kapulaa suht lähellä, + ohjasin kädellä + annoin uuden suuntakäskyn jolla ei vielä ole merkitystä ja sen perään OTA käskyn. OTA toimi lähinnä vain nopeasti pois häivytettävänä vinkkinä siitä miten toivon sen jatkossa toimivan.
Mielestäni äärimmäisen fiksu idea nimetä jättökäsky ja lisätä merkitys jostakin korvaavasta hauskuudesta. Nerokasta suorastaan.

Luoksetulossa mulla on eri käsky luoksarin stopille ja suoralle luoksetulolle. Ei hyvä silloin kun koira ennakoi. Varmistan niillä vain sen että se todellakin ennakoi ja korvat on pahvia.
Vierelle tarkoittaa että tulet viipymättä vierelle, ellei matkalla tule uusi käsky joka kumoaa sen. Ennakointi on virhe. Vanhassa käskyssä on selkeä sisältö jota tulee totella. Se on niin vahva että sen voi vaatia. Himmailu on hyi, joten himmailusta ei tehdä kannattavaa.

Enhän minä tosiaan nimeä istumista uudestaan, jos se alkaa "istu" käskyllä pomppia ylös tai kieriä. Osattu vaaditaan. Kuunteleminen on hyvässä mielessä pakollista ja koiralle hyödyllistä.

Mulla on suullinen käsky, jossa vahvistin kuullunymmärrystä vartaloavulla ja palkkasin nopsaan. Takapalkka on ok. Jos menee liian vaikeaksi niin koiraa autetaan.

__________

EVL paikallaolo käskytyksessä jos menee horteisen näköiseksi ja omaan "en tottele kenenkään käskyjä" -keskittymiskuplaan, niin auta sitä. Ei oo häpee olla reilu koiralleen.

Menestyvissä koirakoissa näyttää olevan yhteistä se, että treenaaminen on johdonmukaista, vaihtelevaa, selkeää ja hauskaa. Tuon muistilistan voisi tatuoida kämmenselkään. Joskos se siitä alkaisi sitten hahmottua.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti