Haaste tuli

Sanna Haastoi meidät, joten pysähdytään hetkeksi vastailemaan. 


1. Rotu, jota ihailet ainoastaan ulkonäön vuoksi, mutta et ehkä haluaisi itsellesi sellaista koiraa?

Näitä on muutamia, pahimpina kolme B:tä.
Beaucheron saa aina sydämen tykyttämään. Vaikuttava mutta silti rakkikoiramainen. Luonnepuoleen se sitten tökkääkin. Ihan liian haastava elikko.
Bourbonnaisinseisoja. Sopivan kokoinen, nopea ja aktiivinen otus.
Näiden karvapeite ei kuitenkaan todennäköisesti sopisi minun kanssa saman katon alle. Lyhyt ja siloinen turkki aiheuttaa migreenin tai hengenahdistusta. Riippuen turkin laadusta.
Borzoi. Oih ja voih. Non kauniita. Mutta en ole 100% varma että haluanko kaksi kuraa keräävää tassuista palelevaa sohvan kokoista koristetta. Ehkä merkkivärisenä..

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat valintaan?

Sain aina. En ota pentua ellen ole itse sitä valinnut tai kasvattanut tai ole varma että pentu on minulle sopivin mahdollinen.
Minttu oli uutta rotua. Sen valitsin pentueen keskikokoisista nartuista, joilla oli hyvä turkki. Valitsin sen pennun jolla oli kauniimpi pää ja toivottavaa rungossa. Luonteeltaan se oli riittävän reipas. laumassa hieman huomaamaton.
Ilonassa viehätti väri. Se oli palautuspentu, jonka kanssa ensimmäinen koti ei pärjännyt. Mikä suositus!! toimin ennenkuin järki tuli. 15 minuutissa oli päätös tehty ja kasvattajaan oltu yhteydessä. Onneksi luonne oli rakastamani kaltainen machopaskiainen, reipas riiviö.
Urpon hankin jalostustarpeeseen ja se olikin vasta kolmas "Urpå" jonka laumaamme huolin.
Tyyne oli ainut narttu ja syntyi kotiin. Pakkorako.
Mehmet oli äitini suosikki omasta pentueestani. Kun siitä kasvoi ruma ja aktiivinen, huomasin että juuri tuo koira on elämäni valo ja onni ja autuus ja rakkaus. Samaan tahtiin kun kauneus karisi ja vilkkaus lisääntyi, äitini teki siihen pesäeroa. Eli molemmat teki loistodiilin.

Muita en sitten erottelekkaan. Jokaiselle on jonkinlainen tilaus, paikka tai tarkoitus.

3a. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.

Kaunis ja reipas. Tai olis ees reipas.  Machopaskiainen ja reippaan reteä pentu. Aikuisessa koirassa arvostan vilkkautta ja pientä ohjaajapehmeyttä. Toisaalta mulle käy kaikki. Pelataan sitten vaan koiran mukaan ja kehitytään koiranomistajana. Kunhan se ei ole tasapää ja tyhmä. Koiralla pitää joko olla valtava ego (kääpiösnautseri) tai sen tulee olla älykäs (poro, jämtti) No ja perhoskoira nyt on söpö ja onneksi suht pieni.

3b. Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?

TOKO: Kyllä se taitaa olla Mintun voi1 tulos. Se rakkieläin pääsi yllättämään. <3
AGI: Ilonan kanssa on jäänyt mieleen yksi rauno Virran rata. Sen pystyn käymään edelleen videona läpi päässäni.
NÄYTTELY: Essin kanssa vuoden kauneimman lapinporokoiran titteli ja sitäkautta kennelliiton ja rotuyhdistyksen kustantama matka maailmanvoittajanäyttelyyn. (MM-Toko!)


4. Entäpä se tähtihetken vastakohta?

Traumaattisin oli Mintun keskeytetty luonnetesti. Minttu säikähti haalarin jälkeen niskaan paukkaavaa tynnyriä ja naksahti villieläinmoodiin. Ymmärsin silloin että miten keveä näiden "sivistys" on.

Ikävimpiä hetkiä on myös ne kun tulee aliarvioiduksi pelkän harrastamansa rodun perusteella. Ehkä pisimpään herneen nenään rykäisi se kun edes koiriani luonnehdittiin karjalankarhukoiriksi. Siinä tuli oikein hieno "sinä sunnuntaiharrastelija" -fiilis.


5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?

Mä olen erityisen ylpeä siitä etten omista ainuttakaan totaalilaamaa ja virkamiestyyliin hiistäjää. Harrastuksiin nuo kaikki lähtevät intoa puhisten ja ilonpilke silmissä.

6. Jos saisit muuttaa jotakin asiaa koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi?

Kiinnostuisin aiemmin niksuti naksuttelusta ja olisin vähemmän muutosvastarintainen. Toisaalta olen oppinut valtavasti vuosien varrella päätä seinään hakatessa. Se on osaamista mitä ei saa hetkessä.
Muutoin en muuttaisi mitään.


 7. Missä koirankoulutukseen liittyvässä olet erityisen hyvä (tai ihan vaan hyvä)?

Haluan oppia ja yritän ottaa jokaiselta tapaamaltani tyypiltä jonkun hyvän puolen ja uuden näkökulman. Aina on varaa kehittyä.
Luonnostaan olen ilmeisen hyvä luomaan hieman kajahtaneita ja lapasesta lähteviä koiria.
Ainakin kolmen koiran noudot ovat tärmälleen yhtä räjähtäviä, iloisia ja ongelmaisia.

8. Missä haluaisit olla parempi?

Kaikessa. Mutta jos eritellään niin suunitelmallisuudessa, loogisuudessa, selkeydessä ja suunnitelmassa pysymisessä. Moon liian taiteilija. 

9. Kuinka usein treenaat?

Liian harvoin.
Laiskana aikakautena 3-6 kertaa viikossa, jolloin treenaan lähinnä neljällä koiralla kahta lajia. Aktiivisena aikana n10-15 kertaa viikossa jolloin koiria on treenissä 2-7kpl. 

10. Mitä houkuttelevaa näet jossain lajissa jota ette harrasta?

Haku ja jälki. Koiran nenänkäyttö. Harmittavasti ovat joko liian urheilullisia tai yhteisöllisiä tai aikaavieviä harrastuksia. 

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)

Monia. 
Oili Huotari ja Marko Vuorenmaa ovat ihailtavan selkeän rauhallisia toko ohjaajina.
Samaan kastiin menee agilityssa Jaakko Suoknuuti. Susan Garrettia ihailen hänen tavastaan opettaa myös agilitykoiralle tarvittavat osaamiset ja jättää paljon koiran vastuulle. 
Silvia Trkman opettaa koirilleen asiat perusteellisesti ja pitää homman iloisena. Lotta Vuorela saa ratapölkynkin innostumaan agilitysta ja antamaan itsestään kaiken ja vielä vähän enemmän.
Vuokko Malk on aina positiivinen.
Laura Valkonen on selkeä, looginen ja asiat hyvin jäsennellyt. 
Katri Bu...jotain. Ammentaa pessimismistä huumorin kautta ja omistaa mielettömän upean ja ihailtavan koiran Mervin. Ne on parivaljakkona vaan niin kaunista katsottavaa. 
Christa Enqvist on tietotaidollisesti ihan mieletön. 
....ja lista on siis piiiiiitkä. 

Muiden koiriin en yleensä kiinnitä liikoja huomioita, sillä olen tyytyväinen omiini. ihmisiltä sensijaan voi oppia jotain.


“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."



Haastan Tuijan,  Eevan, Riikan, Kiiran, Toisen Riikan, Elvin, Tuulin, Tiinan, Einen, Hanna-Siskon ja jos sinä satunnainen blogissa kävijä vain huomaat niin haastan sinut.

1. Miksi juuri harrastamasi koirarotu?
2. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.
3. Miten innostuit päälajistasi, mikä siinä kiehtoo?

4. Kuinka usein treenaat?
5. Missä haluaisit olla parempi?
6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
7 Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?
8 Entäpä se tähtihetken vastakohta?
9 Miksi kilpailet ja ketä vastaan (jos kilpailet?)
10 Vahvuutesi koiran ohjaajana harrastamassasi lajissa?
11 Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)

Utelias mainonnan uhri

Minä olen utelias. Joten Klikkailin auki kampanjan MUSCH BARF® tuotteista. Vinkkaajana toimi lähifaunattaren täti Minna eli kotosasti Elevi.

Meillähän on siis 14 koiraa. Ei kun 15 nykyään, eilen syntyi laumamme uusin tulokas Rauha.

Koiralauma syö neljää-viittä eri nappulamerkkiä ja välillä tuntuu että olisiko jotain kaikille sopivaa vaihtoehtoa. Tän postauksen myötä pääsen ainakin osalle testailemaan maistuvuutta.

Kaikki joita kiinnostaa bloggaamalla ansaita 5 ateriaa kliksutelkaas ittenne tänne:
https://www.facebook.com/muschfi/app_261940660573872

Mainosihmisenä voisin kehua kampanjaa. Hyvin näppärä tapa levittää tietoa oikeaan kohderyhmään, antaa positiivinen vaikutelma ja suunnata mainoskamppanjan kulut suoraan kuluttajille eikä mainostoimiston taskuun.
No onneksi en ole minkään mainostoimiston palkkalistoilla tällä hetkellä. :P

Luonteet testissä

Ilmajoella Tyyne ja Urpo kävivät luonnetestautumassa.
Tuomarit Irene Puputti ja Marco Vuorisalo

Mikälie Stormista eli Urpo

Toimintakyky	-2	Riittämätön
Terävyys	+1	Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu	+1	Pieni
Taisteluhalu	+2	Kohtuullinen
Hermorakenne	+1	Hieman rauhaton
Temperamentti	+2	Kohtuullisen vilkas
Kovuus	+1	Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys	+3	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	++	Laukauskokematon
Loppupisteet	+ 110

Kielapihkan Vaskivitja eli Tyyne

Toimintakyky	+1	Kohtuullinen
Terävyys	+1	Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu	+1	Pieni
Taisteluhalu	+2	Kohtuullinen
Hermorakenne	+1	Hieman rauhaton
Temperamentti	+1	Erittäin vilkas
Kovuus	+1	Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys	+3	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	+++	Laukausvarma
Loppupisteet	+ 140

   

Miten menestytään?

Myönnän että stalkkaan menestyjiä. Tutkin heitä ja toimintatapoja ja yritän ymmärtää. Revin tietoa ja koitan tuijottaa peiliin. Kehittyminen on vaan niin vaikeaa. Pelkkä koiran taitojen hiominen ei vaan riitä. Pitää pystyä kehittymään ohjaajana.

Hyvillä ohjaajilla on:
Kylmät hermot ja rauhalliset eleet. Yksinkertaisesti itsevarmuutta. Iloisen innokkaat koirat, jotka tietävät mitä tekevät. Rautainen motivaatio tai innostus. Parina heistä huokuu yhteistyö ja saumaton varmuus.

Kylmähermoisuudessa mennään mentaalipuolelle.

Kisajännitys on monet rampauttava asia. Osa parantaa suoritusta pienellä jännityksellä.
Itse huononnan omaa ja koiran suoritusta jos jännitän, joten olen järkeillyt jännityksen pois.
Ei ehkä helpoin juttu, eikä toimi kaikille. Itse en jännitystä kaipaa, joten luovuin siitä. Negatiiviset ihmiset ja kommentit menevät mielikuvissa konkreettisesti Hontan hanskalokeroon. Sieltä on paha piipittää häiritsevästi. Hontan haskalokerossa soi Petri Nygård.

Pelkkä jännityksen poistaminen ei kuitenkaan riitä.
Sitä voi olla kylmähermoinen kun tuntee koiransa, on opettanut sille asiat mahdollisimman hyvin ja tietää menevänsä koiran ehdoilla.
Itse pääsin kerran tähän itsevarmaan ei-tulostavoitteelliseen fiilikseen. Se oli möllitokoissa missä ainut tavoitteeni oli saada Mehmetille hyvä kokemus ekasta vieraan paikan kokeenomaisesta.
Tavoite saavutettiin ja suorituskin rullasi. Tässä fiiliksessä taisin olla lähellä sitä mitä pitäisi hakea aina.
Silloin kehässä säännöt olivat vain kärpäsen surinaa. Liikkuri ei ollut auktoriteetti, tuomarista puhumattakaan. Me keskityttiin tekemään yhdessä. Oikein ja todella. Tiesin että jos mielentila horjuu, autan koiraa vaikka siitä pisteitä karisisikin. En vienyt sitä liian vaikean tehtävän eteen. ja olin tyytyväinen tekemisiimme.

Jos olisin tiennyt kehässä että väliin jättämäni liike maksoi möllikisojen palkintopallin, olisi se kisavimma ja pistelaskuri käynnistynyt päässä. Koira ei olisi saanut yhtä onnistunutta fiilistä.
Luulen että se möllikoe opetti minulle aika paljon omasta kisavietistäni. Se on monsteri.
Tokoon en saisi sitä laskea irti, sillä se huonontaa omaa suoritustani siinä missä jännityskin.

Jossittelu on ehdoton vihollinen. agilityssa en jossittele, siellä se on täysin turhaa. Miksi siis sorrun jossittelemaan tokossa? Siksi että se toko on Tärkeää?  Ei se jossittelu silti auta mitään. Hermosaha mikä hermosaha.

Koiran osuus

Kuinka saada iloisen itsevarma koira? Johdonmukaisella koulutuksella.
Pitää osata toimia johdonmukaisesti. kesken asioiden tapahtumisen ei voi alkaa pohtia että mitä kuuluisi tehdä. yhteistyö kosahtaa siinä, eikä treeniä ole silloin kunnolla suunniteltu.

Täytyy siis olla kunnolliset mielikuvat oikeista suorituksista, jotta tietää mistä voi palkata, mistä vaatia parempaa suoritusta ja mistä huomauttaa. Pitää siis ajatella asiat tapahtumaan selkärangasta.
Pitää tietää myös mitä tekee jos asiat ei mene kuin Strömsössä.

Tämä on mun ongelmani. En osaa olla riittävän selkeä ja johdonmukainen. Pelkään että koirilta katoaa osa riemupieruilusta, jos olen vaativa. Toisaalta se johdonmukaisuus auttaa myös epäonnistumisien kohdalla. koira ei pääse hinkkaamaan vääriä toimintoja, koska epäonnistumisen jälkeen koira autetaan onnistumaan.

Kuitenkin urpossa minulla on hyvä esimerkki koirasta joka tekee itsevarmasti ja kaikkensa antaen, kun sille on täsmälleen selvää mitä kuuluu tehdä. Luulen että minun pitäisi opetella kouluttamista enemmän Urpon johdolla.  Se kertoo minulle epäonnistumiseni välittömästi.

Loogisuus

Mitä tehdä kun koira tekee oikein. -> suullinen kehu + välitön palkkio. palkkion hyvyyden määrittelee koira.

Mitä tehdä kun koira tekee väärin -> ...

Tässä on mun selkeä ajatuksen puolinaisuus. Jätän asiat usein roikkumaan enkä huomauta väärästä toiminnasta tai edes auta kovin usein. en oikein tiedä mitä teen. Miten erottelen koirilleni oikean ja väärän. Äp, höpsis, oijoi. merkkisanat on jo hitusen käytössä. voisivat olla loogisemminkin.

Taidan tarvita Lauran kertauskurssin logiikkaan.

Missä vaiheessa autetaa koiraa, ilman että se oppii väistämään passiivisuuteen tms muuta mukavaa.
Tässä on vanha pollajumi omalla kohdalalni. Vanhaa virhettä haluaa välttää, niin sitten hankkii ongelman ihan toisesta äärilaidasta.

tässä siis toinen teema joka tarvitsee paljon ajattelua.

Suunnitelmallisuus
Koiran opettamiseen tarvitaan treenisuunnitelma ja opittujen asioiden läpikäynti ja treenisuunnitelman uudelleensuuntaus. Tähän on tulossa sentään muutos.

-Kartoita koirien heikkoudet ja vahvuudet ja osaaminen
- (tee sama itsestäsi)
-Laita ylös pitkän tähtäimen suunnitelma ja kisanomaiset treenit.
-tee tarkemmat suunnitelmat treenattavista liikkeistä mitä kisanomaisten välissä teet.
.. jaa ne viikolle treenikerroiksi
toteuta suunnitelma ja kirjaa asiat ylös.

Treenimäärät
Laadukasta treeniä voi tehdä paljon, ja sitä pitäisi tehdä paljon.
Paranna tapasi treenimäärien suhteen.


Tällä hetkellä ohjaajan ongelmana taitaa olla kunnollisen suunnitelman puuttuminen/vaiheessa oleminen. Lievä laiskuus ja valtava aukko loogisuudessa. Ilmankos on vielä paljon matkaa edes siihen ensimmäiseen TVA titteliin.

paatos part 100 loppuu tältä yötä.
Myönnän olevani aika raskassoutuinen kun märehdin näitä.

Sairastuvalta terveisiä

Essi alkoi olla selkeästi kivulias eilen aamulla. Se lopetti syömisen ja vaikutti vain varjolta normaalista itsestään. Käytiin Lapuan eläinlääkärissä, mistä saatiin kehoitus mennä jollekkin klinikalle, mielellään jo samana päivänä. Epäilyksenä oli märkäkohtu.

Soittelin kaikki lävitse. LillVetin jukka oli reissussa mutta lupasi yrittää illalla ehtiä ottaa Essin hoitoon. Odotin puhelin kourassa iltapäivään asti ja Jukka soitti. Seitsemältä oli aika! Mikä helpotus. Eikä mitenkään itsestäänselvyys täällä eteläpohjanmaalla.

Essi tutkittiin ja rauhoitettiin ultraamista varten. Hyvin pian oli selvää että märkäkohtuhan se. Essi putsasi itsensä niin hyvin, ettei sitä heti tajunnut. Jukka ja avustava hoitaja jäivät valmistelemaan Essiä leikkaukseen. Ilta yhdeksän aikaan oli leikkaus ohi onnistuneesti!

Nyt tänään Essi on jo toipumassa, se on suht pirteä, juo jo itse ja varovasti syökin.

Kiitos eläinlääkäripalvelu Lillvet ja Jukka! 

mutta ei siinä kaikki. Kotiin palatessa löytyi vastasta kolmijalkainen Minttu.
Vieläkin on mysteeri että mihin se oli jalkansa telonut.

haava näytti puhtaalta ja siistireunaiselta, joten kotihoidolla yritetään. Näiden neuvojen mukaan.

Ajoin karvat lähiympäristöstä. Huuhdoin haavan kunnolla ja föönasin tassun kuivaksi.
Sitten kasteltiin helahoito yltäpäältä desinfiointiaineella ja taas föönattiin kuivaksi.
Lopulta päästiin puristelemaan haavan reunoja yhteen ja teippaamaan pikku pikku suikalein haavaa umpeen.

Anturan haava teipattuna ekan kerroksen verran.

paketti kokonaisuudessaan

Mustista ja mirristä käytiin hakemassa kuminen kumppari joka pitää tassun kuivana ulkoilujen ajan.

Nyt sitten parannellaan tötteröpäitä ja toivotaan että kaikki menee hyvin molempien osalta.

Agikisat Lapualla

Piirinmestaruusjoukkue rata

Tyynen kanssa kuuluttiin Lakken lapinporokoira joukkueeseen. Tee oli selkäjuminen ja jäi kotiin. Joukkueessa oli vaan 3 poroa, joten kaikkien piti tehdä tulos jotta sijoituttais.
Velho ja Anna meni ekkuna radalle ja VH vähä lipsahti :D hyl tuli. Meillä ei ollut siis mitään paineita mennä radalle, mutat tsempattiin silti.

Tyyne tiputti 2 rimaa ja otti perskadotuksen kadotuksena ja siitä tuli kielto. Saatiin kuitenkin tuloksellinen suoritus. JEE! Rimat oli ihan harjoituksen puutetta. Voishan sitä joskus A) treenata B)hyppyyttää yli 40cm rimoja

Maksi 2

Meidän toka rata oli virallinen 2 luokan agirata. Startattiin ekana ja rata vaikutti kivalta.
Se tuntui sujuvalta ja ilmesesti oli sujuva. Nolla, ei ratavirheitä. Aikaankin ehdittiin.

Tyyne sai ekan 2 luokan luvan ja nollavoiton :D

BH Puupponen!

Lähdettiin kepon kanssa aamuvarhaisella kohden Vaasaa.
Perillä löydettiin nilkkapituinen litimärkä kenttä. Kävin kävelemässä Urpon kanssa kentän ympäri ja sen jälkeen odoteltiin alkurutiineita.

Tarkastuksen jälkeen arvoin tokavikan lähtöpaikan. Pariksi saatiin kokeen toinen uros, joka oli saksanpaimenkoira. Näytti olevan hyvin hanskassa, niin siihen se jännityksen ekku rippeetkin loppui.

Miksi PK puolella se ilmoittautuminen on niin järjettömän muodollista. jouduin kysymään tuomarilta että mitä tässä pitää sanoa. No muodollisuudet ohi ja päästiin ensin tekemään kaavioita.

Seuruu oli ehkä vähän turhankin pitkä ja puuduttava. Pitkällä suoralla ainakin mnetiin teeman mukaan jossa lauletaan "älä laske askeleitas, anna mennä"
Urpoa tollanen vajaan kymmenen minuutin palkkaamattomuus vähä verotti, mut kyl se aika kivasti selvitti homman läpi. Pieniä puutteita ja päästiin nippanappa pisteisiin. Tottisosuus läpi, kommentein vallattomasta koirasta joka kuitenkin on hallinnassa.

Kaupunkiosuuden juoksijat ja pyöräilijät tehtiin kentän vieressä olevalla tiellä. Siinä puupponen käyttäytyi just hyvin. Kun joku tuli se antoi tilaa ja tuli mua lähemmäs.

Siitä siirryttiin kaupungimmalle ja tehtiin osuus jossa auton ovi paukahtaa ja se käynnistetään. Vastaan tepsutti kääpiösnautseri ja henkilöryhmässä kyseltiin että minkäs rotuinen näin komea koira on? siitä sitten nurkan taakse ja mun kammoamaan osaan. jätetään koira yksin ja poistutaan nurkan taakse. Sidoin kiinni kunnolla, käskin maahan ja vannotin pysymään aika tiukalla käskyllä. Ohi tepsutteli keskari snaku ja Puupponen oli inahtamatta. istumaan se oli noussut, mutta ei normaalia rähinää!! Loisto. Lopuksi ajoi auto viereen ja kyseli missä on lähin auto tai alko. kerroin etten tiedä yhtään wettä missä se on. Siinä oli kaupunkiosuus ja lähdin autolle BH Puupposen kanssa.

Tässä vielä video tottis osiosta. Paikallamakuun pysyi rauhassa ja tekevää koiraa tarkkaillen.

Urpo on nyt BH TK1 Mikälie Stormista :)