sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Automatkan luettava

Käteen osui Charles Duhiggin Tapojen voima, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme -kirja.

Mietin hetken että jaksanko kiinnostua noinkin asiapainotteiselta vaikuttavasta kirjasta. En tykkää rasittaa aivokapasiteettiani turhalla. Täsmätieto löytyy jos sitä etsii. Tässä oli kuitenkin joku juju mikä sai uteliaaksi. Lisäksi kirja oli halvennuksessa.

Tapojen voima -teoksessa Pulitzer-palkittu taloustoimittaja Charles Duhigg vie meidät kiehtovalle matkalle tieteellisten löytöjen ääreen selvittämään, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme ja kuinka voimme muuttaa tapojamme. Duhigg sisällyttää valtavan määrän tietoa mukaansatempaavaan kerrontaan, joka vie meidät Procter&Gamblen kokoushuoneista kansalaisoikeusliikkeen etulinjaan.
Duhigg esittelee kokonaan uuden käsityksen ihmisluonnosta ja sen mahdollisuuksista. Teoksen ytimessä on kiinnostava argumentti: avain menestyksen, tuotteliaisuuden ja paremman kunnon saavuttamiseen on tapojen ja tottumusten ymmärtämisessä. Duhigg esittelee, kuinka voimme valjastaa tämän "uuden tieteen" käyttöömme bisneksessä, yhteisöissä ja elämässä ja ottaa siitä kaiken irti!
Tässä kirjassa löytyikin yhtäläisyyksiä koirankoulutukseen.
Tähän saakka olen hyväksynyt sen että koira ehdollistuu ja se siitä.
Ihminen on eläin siinä missä koirakin. Perusmekaniikka aivoissa on sama.

Olen itse ehdollistunut joihinkin asioihin. Kun nuorempana äitini napsutti sormiaan samalla kun käski tehdä jotain, tein sen ajattelematta. Jos lähden Tuijan kanssa autolla jonnekkin, alan tuntea jännitystä ja iloa. Vaikka paikka minne menisimme, ei mitenkään oliis jännittämisen arvoinen. Olen ehtinyt ehdollistua ja siitä on tullut kaava/tapa/se on mennyt selkärankaan. Tiedostamatta tapahtuva toiminta. Siinä on laukaisin, joka toiminnan aiheuttaa.

Taas menin edelle.

Mä tykkään tietää miten asiat rakentuu, jotta voin ymmärtää miten ne toimivat.

Ihmisen aivoista selitettiin että ne on rakentuneet kerroksittain evoluution kulun myötä.
Tyvitumake on aivojen keskellä ja ytimessä. Siinä todennäköisesti piilevät ne rutiinit ja tavat mitä toistamme päivästä toiseen tiedostamatta ja sen kummemmin uudelleenopettematta.
Me osaamme kävellä, ajaa autoa, puhua, tiedämme missä omassa asunnossa sijaitsee mikäkin huone. Yöllä herätessä ei tarvitse laittaa valoja päätyäkseen wc:hen.

Ylemmissä kerroksissa on uudemmat tiedot.

Riittävän monella samanlaisella/samankaltaisella ärsykkeellä laukaistaan tapahtuma, josta muodostuu rutiini/tapa/toiminto joka johtaa jonkinlaiseen palkkioon. Palkkio luo motivaation ja mielikuvan siitä miksi kannattaa tehdä asiaa niin paljon että siitä muuttuu rutiini. Muodostuu tapojen kehä, millä ei enää ole suurtakaan tekemistä muistin kanssa.
Mitä syvemmällä "selkärangassa" tai tyvitumakkeessa rutiini on, sitä vähemmän sne toistaminen vaatii ajatustyötä.

Toisinsanoen ei kannata jankata montaa toistoa huonoa ja epätäsmällistä liikettä, toistoa tai asiaa. Siitä muodostuu toimintamalli joka vain vahvistuu ja vahvistuu. Ei meidän tarvitse joka kerta autoa ajaessamme miettiä mitä teemme eikä meillä ole mitään tarvetta opetella taitavammaksi ja tarkemmaksi vilkunkäytössä tms autonajoon liittyvässä toiminnossa. Teemme ajamisen automaatiolla ja palkkio on määränpäähän pääseminen,

Koiran kohdalla puolivalmis ja huono toiminto vahvistuu ja koira tekee asian sillä tasolla ja volyymilla mitä se sille on opetettu. rutiini on luotu ja sen rikkominen on vaikeampaa kuin alusta saakka oikean rutiinin rakentaminen.

ärsyke->toiminto/rutiini->palkkio ketjun huippukohta on aluksi palkkion kohdalla.

kun toiminto vahvistuu, laukaisee ärsyke toiminnan lisäksi ODOTUSARVON palkalle. Toiminto vahvistuu ja muuttuu vakaamamksi ja varmemmaksi, sillä se toiminta itsessään jo luo samaa hyvää oloa kuin palkkion saaminen.

Mieti itse suklaata, sen tuoksua sen makua, sitä että sinulle ojennetaan suklaata ja olet ottamassa sen vastaan. tunnet jo maun kielelläsi ja aivosi piristyvät jo ajatuksesta siitä sokerin ryöpystä. suklaan saaminen täydentää odotukset.

Nyt mieti jos et saakkaan suklaata vaikka odotat sitä. sinä koet pettymystä! musertavaa pettymystä siitä että se mikä melkien oli jo sinun, vietiin sinulta pois.

siihen perustuu naksutinkoulutuksessa ja muutenkin koiran koulutuksessa palkkiotta jääminen.
Kehulla annetaan lupaus että suklaa/palkkio on vielä saatavissa. silloin koira/ihminen yrittää hiemen enemmän että saa sen mikä sen odotusarvona on.
jos onnistumista ei tule, vaan palkka evätään yhä uudestaan ja uudestaan... alkaa mieli synkentyä ja rutiinin ketju murtuu. Siksi ymmärretään auttaa jos tehtävä on siinä hetkessä ja tilanteessa liian vaikea. Reaktio on syvälle aivoihin koodattu toiminto.

Kun tapa ja rutiini on muodostunut, eivät häiriöt enää riko toimintaa. sillä aivot on ohjelmoitu ärsykkeestä tekemään toiminon, joka johtaa palkkioon.



löysin kirjasta myös selityksen omassa käytöksessäni olevalle typerälle päävialle.
kun HALUAN jonkin tuloksen tai asian onnistuvta, se ei vittu soikoon onnistu vaikka kuinka yritän.

Tälle on selitys. Minulla on itselläni treeneissä hyvin koottu pakka, homma toimii kun teen oman osuuteni tietyllä tavalla. treeneissä minä en ole paineessa enkä ajattele liikaa tekemisiäni. reagoin koiran tekemiseen ja siellä minulla ei ole mitään tulospaineita.

kokeessa luon itse itselleni tarpeen ajatella, mikä ei ole ollenkaan hyvä. silloin alan epäröidä ja väitellä itseni kanssa. reagoinnin ja toimimisen sijana yliajattelen ja analysoin. jätän liikaa tilaa ajatuksille ja soveltamiselle. ajatteleminen kuuluu treeneihin, keskittyminen kokeeseen. sovellan spontaanisti ja silloin en hoida omaa tonttiani oikein. en tarjoa koiralle niitä ärsykkeitä minkä kanssa se on tottunut toimimaan.  tällöin tulee typeriä pikkuvirheitä ja paine päässä laittaa improvisoimaan. Sille ei pitäisi olla tilaa. Improvisointi ei johda hallittuun ja harjoiteltuun kokonaisuuteen.

Jännittämisestä olen luojankiitos luopunut turhana toimintona, nyt sain kiinni pääviastani ja tämänkin turhan tavan olen päättänyt muuttaa pois omista rutiineistani.

Kirjaa on vielä jäljellä. Tämäkin pätkä selvensi minulle miten asiat toimivat.


niin ja jos joku meinaa tuon kirjan lukea, huomautus: siinä ei puhuta sanaakaan koirista. Siinä puhutaan ihmisistä, mainonnasta ja markkinoinnista, ihmisten käytöksestä, aivovammapotilaista, apinoista, rotista ja käyttäytymisestä. minä vain yhdistelin asioita toisiinsa.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Heidi Pesosen neuvottavina

La

Mehmet kävi ekalla kiekalla tekemässä

seuruu
zeta
luoksetulo
kaket

seuruussa oli tosihyvä ja tosihuono.
zetassa arpo seisomisen maahan. omg. siinä sekoiltiin ja harmiteltyiin ja korjattiin
luoksetulossa ekan seisomisen valui normaaliin tyyliin
kakeissa eteni, mutta vaan vähän.

Otettiin häiriöharkkaa kontaktissa.
palkka heitettiin pois, jolloin se sai purkaa itseään pyrähtämällä juoksemaan välissä.
ei juurtunut omana kuplaansa, vaan pysyi iloisena ja keskittyneenä.

Merkkejähän se on "pelännyt ja varonut" joten otettiin perusasentoon vaatimisa ihan merkin tuntumaan. Ei merkki peljoittanut enää olleskaan.

seuruun täyskäännöksiä.
ennen kännöstä lisäkäsky ja namilla vahvistus lähellä pysymiseen. vastas siihen hyvin.

--------
kolmeasteinen korjaus virheen jälkeen.
väärä torutaan
eka oikea kehutaan mutta ei plakata
toka oikea palkataan ruhtinaallisesti.

---------
toka kierroksella mehmet teki lanseeraamaani "saatanan zetaa"
se ensin otti nokkiinsa siitä että ei sujunut, koitti sitten jäädä merkille istumaan, alkoi sujua todelal hyvin kun välissä palkattiin teettämällä sille hyppynouto metallilla.

jäävien asenne ja tekeminen parantui.

hypylle se alkoi karata.

hypylle kuuntelutreeniä. ennen lähetystä käskee sen esim maahan ja vasta sitten hakemaan.
-----

nyt muuten ei irtoa järkevää tekstiä.

sunnuntaina

urpo ekalla kiekalla luoksetulon stoppia. minä kutsun ja käännyn ja annan stoppikomennon. multa lentää pallo palkaksi hyvästä stopista.

tämä alkoi toimia. se ajatteli asiaa.

sitten puupponen teki kaukokäskyjä. tarvii häiriöharkkaa että keskittyy.

seuruussa viipottaa takapuolellaan vasempaan. ja ottaa etäisyyttä muhun.
lyhyillä siirtymillä eteenpäin ja tiuhasta palkasta alkoi korjata seuruun paremmaksi ja oikeapaikkaiseksi.
seuruun täyskäännös vasempaan. käänny lyhyemmällä askeleella mutta suoraviivaisesti. muista viettää hiukan aikaa käännöksessä.

noudossa korkealaippainen kapula. joko ohjatun noudon tai se yks järkäle jonka ostin viime vuonna.
läheltä nostoharkkaa narupallopalkalla.

noudon palautuksiin vauhtia ja suoraviivaisuutta vauhtipalkalla.

-------
mehmet sunnuntai

luoksetulon stoppi.
namin viskausta. takapalkan hävittäminen ja focus siihen että se hyvä stoppi on vaan tehtävä. samaan tyyliin kuin urpon kanssa. mutta ilman karkuunjuoksemista.

kaukoissa kestää kädellä ohjaamisen. seisomasta maahan se vetäsee pepun alleen ja etenee.
nää tarvii kipeesti fiksausta.

tunnarissa sillä on halu onnistua ja halu tehdä supernopeesti.
siksi se ei ole riittävän tarkka, vaan ottaa ekan kapulan jonka kohdalla sen oman tuoksu hipaisee sen nenää. tee vaikeampia tunnareita. paljon vaikeampia. pinot ja kasat on hankalimpia.

kehääntulot paranee kun se tietää vihjesanoilla mikä liike milloinkin tulee.
(tää vaatis kyllä sen että ohjaajakin tietäis. mikä ei ole ainakaan pohjanmaan kiokeissa mikään yleinen käytäntö. ylläriliikkeitä yllärijärkässä.


tiistai 4. marraskuuta 2014

tiistaivapaa ja aamupaimennus

Sato ku esterin sieltä.

Jo menomatkalla tohkeiltiin. Nita kiljui ekat 4km suoraa huutoa ja hyppi etusillana ilmaan.
Se niin TIESI mitä ollaan menossa tekemään.

Perillä tehtiin vähiten tehtyä osa-aluetta eli kuljetusta. Nita kun ei siinä oikein tajua olevansa töissä.

Haetutin lampaita hakukaarella jalkoihini ja lähdin kävelemään peruuttaen.Vedettiin vapaamuotoisesti ristiinrastiin. Hetken päästä käännyin menosuuntaan ja Nita hoiti homman aika hyvin. Käännöksissä piti ohjailla ja joskus kun se jumittui piti tulevaan-itella.

Sitten tehtiin peltoa eri suuntaan hakuja kuin yleensä ja siitä vuorotellen ja vaihdellen poispäinajoa ja kuljetusta. Kuljetus on Nitalle jotenkin hämmentävää. Minna pohti jos se juontaa ristiriitaa alun suuntien pyörittämiseen, niin että Nitasta on hankala tulla mua kohden. Tässä kun mietin niin mun kropan suunta voi vaikuttaa. mähän olen siitä pääasiassa pois ja silloin se saattaa jumittua vaan henggaamaan. Jos olen kasvokkain sen kanssa, se tietää tuoda lampaat jalkoja kohden. se lukee siis todella hyvin mun kropansuuntaa kun ne mun muut ohjeet ei aina ole niin loistavia.

Sitten tehtiin kaksi kertaa rataharkka läpi.
tolpankierto on mulle edelleen vaikeaa. koitan sijoittua hiukan tolpan takaviistoon, jotta joskus saisin ne lampaat oikeaan paikkaan. eka portti poispäinajoa, vaihto poispäinajosta kuljetukseen olikin sitten haastavampi, kun Nita vei lampaita jo melkoisen kaukana. Minna onneksi neuvoi niin että mäkin tajusin missä mun pitäs milloinkin olla. varsinkin jos vaihdetaan tyyliä tietyssä kohtaa.

kuljetus sujui. lampaat ei muutes lipsahtaneet siitä kertaakaan laitumen alkupäähän.

häkitys. ekalla kerralla jäi yksi ulos. saatiin se korjattua ihan hyvin.
tokalal kiekalla saatiin ne tosikivasti ja nätisti karsinaan.

En ees huomannut pellolla että sataa.

sen kyllä huomasin että rataa tehdessä mulle tulee paniikki iik ja käskytys muuttuu koiralle epäselväksi. Kaikki käskyt on korkeita ja teräviä äkkipelastuksia.

Kyl mä vielä opin. Nita on jo aika hyvä,

maanantai 3. marraskuuta 2014

maanantaivapaa ja aamupaimennus

Meilel oli jätetty hurjanmonta lammasta. Ne liikkui tosi herkästi ja Nita oli ihan tulessa. Munkin oli helpompi lukea niiden kulkusuuntaa kun ne oli yhteinen möykky, eikä muutama kirppu kipossa.

Nitalle tehtiin hakuja sisäflänkeillä. Eli sen piti ottaa muhun kontakti, tulla ihan hitusen mua kohden ja lähteä mun edestä hakemaan lampaita. Pikkuisen ennen tasapainopisteeseen pääsyä huusin suuntakäskyn uudestaan, jotta se EI pysähtynyt tasapainopisteeseen vaan jatkoi koko ympyrän.
MummoCee oli ihan tulessa tästä uudistuksesta.

Lampaat tuupattiin poispänajolla pois mun jaloista alapellolle.

Seuraavaksi tehtiin lyhyempiä flänkkejä siinä kun Nita lähestyi lampaita ajaen.
Mulle kirkastui että hento käännös ja samalla lampaita kohden eteneminen ei riitä, vaan se todella pitää saada luopumaan niiden perään ryntäämisestä ja lähtemään paljon selkeämmin siihen suuntaan minne ohjataan. Ja sehän toimi.

Sitten tehtiin lampaiden hakuja niin että mun piti ehtiä ohjata ne oikealle puolelle tolppaa. Tässäkin Minna auttoi ajattelemaan suurempia linjoja. Olen kuvitellut että lampaat olis hyvä saada TULEMAANSUORAAN MUN JALKOIHIN JA KÄÄNTÄÄ TIUKASTI KEPIN YMPÄRI.No eipä sillä ollutkaan väliä. Vähän väljemmin kierretty tolppa antoi kaikilel pelivaraa.

Nita laitettiin hakemaan, ohjattiin keskipisteen yli. korjattiin hiukan vastasuuntaan, stopattiin ja ajettiin kohden lampaita jotta ne ohittivat turvallisesti paalun. koira kutsuttiin ajolla jalkoihin ja siitä pyöräytettiin lampaiden taa ja poispäinajoon portista läpi. Vasemmalla lampaat meni ihan itsekeen. oikealle kun siirrettiin portti, piti hiukan tähdätä, mutta sekin alkoi sujua.

Seuraavaksi kuljetuksella kokonainen kierros. ja hitto kun se olikin vaikeaa. Nita ei tullut kovinkaan lähelle lampaita sillä se tajusi että niillä oli hurja veto yläpellolle. Se tahtoi jäädä hiukan lampaiden reunalle jarraamaan niitä. Tai makaamaan keskelle peltoa ja katsomana kun lampaat seuraa mua.

siitä tolpalle ja siitä tähtäys karsinaan.ekalla kertaa kolme lammasta meni huti. korjauksella ne meni sisään. Sitten kahdella seuraavalla kaikki lampaat meni kerrasta sisään.
Nita sai mennä karsinaan sisään hakemana lampaat, ja se meni rohkeasti ja toi lampaat turhia kaahottamatta ulos.

loppuun tehtiin vielä normaaleja lähetyksiä hakemaan. sillä eka haku lampaiden kanssa ei saa olla sisäflänkillä. Hyvä mieli upeet treenit.

lauantai 1. marraskuuta 2014

ja kirottu kakkonen Seinäjoelta

Vuokrasin pari lepakkovuoroa Hurttaallista ja treenailin Mehmetin kanssa sitä haisuhallia.

Nyt tänään oli koe ja se meni aika hyvin. Kunnes ohjaaja....

ensin paikalla istuminen, sitten paikallamakuu.
pistemenetyksiä istumisessa oli liikauttanut kerran tassua (9) ja makuuss oli "vaikuttanut levottomalta". (9,5)

Ekassa yksilöliike setissä oli Luoksetulo. ok. kova vauhti ja siihen suhteutettuna hyvät stopit. ohjaajan pitäis oppia tähtäämään merkeille. (8,5)

Zetassa ohjaaja ei luottanut että tuleeko koira ja kurkisti. Tulihan se ja kaikki liikkeet onnistui. alussa oli vaan epätasaisuutta seuruuvauhdin kanssa. (9)

ohjattu, tosi hyvä (10)

-----
toka sarjassa ensin ruutu. oli tekemässä merkiltä ohjattua, joten teki merkin jälkeen pienen laukkapiruetin ja palasi merkille. Takana oli seinä, niin ei päässyt sinkoamaan pidemmälle väärään suuntaan. siitä uusi käsky ruutuun, josta meni takareunalle. uusi ruutukäsky ja maahan. loppu ok. (5)

seuruu. oli ok Mehmetiksi. oli innokas. piti kontaktin. juoksussa hiukan otti etäisyyttä ja se perhanan vipa perusasento jäi tekemättä. Taas piti pitkän seuruun lopussa yleisöä kohden mennessä katketa koiralta ajatus. tätä seuruuta ei arvostettu olleskaan. mä olin hyvinkin tyytyväinen suurimmaksi osaksi. (6.5)

tunnari. tosi hyvä. pistemenetys siitä että otin liian hätäisesti kapulan. Jos tälle tuomarille uudelleen menen, niin pitää muistaa tehdä slow motion. Otin sen siis normaalilla vauhdilla, kuten muutkin kapulat. (9,5)

kaukokäskyt. eteni vain yhdessä vaihdossa ja hyvin vähän mehmetiksi. tosihyvät kaket.
(7,5)

ja sitten se hyppy. Se ensinnäkin oli ihan hiton lähellä seinää. Kysyin että mitä jos heitto menee vastapäiseen seinään kun hyppy on niin lähellä? hyppyä siirrettiin. tuomari ehdotti että jso sitä madallettaisiin. mulle kelpas se minkä olin ilmoittanut. Liikkuri kertoi oman kokemuksensa lyhyeksi jäävistä hypyistä ja siirsi esteen. samalla näytti alkamispaikan ja yhtäaikaa tuomari jutteli mulle kuinka hyvä oli että hoksasin hein virheen. Samantien kun tuomari sanoi viimeisen sanan, liikkuri sanoi LIIKE ALKAA. vittu. sen siitä saa kun koira odottaa väliajat kauniisti perusasennossa. En ehtinyt sanoa sille mitään käskyä. en edes alkupaikkaa "vierelle" tai normaalia vahvistuskäskyä "orota". ja vituiksihan se meni. Heitin kapulan ja koira sinkosi innoissana perään ja teki tapansa mukana täydellisen noudon. No eihän se ollut minkäänlaisen käskyn alla.
 nollille meni.

vein koiran autoon missä onneksi oli palkka jo valmiina. seisoin hetken auton vieressä ihan hiljaa ja sitten marssin metsään yksin, kirosin pari voimallista perkelettä kun olin varma että koira ei mua kuule ja potkin muutamaa puuta. Kyllä oma tyhmyys ja virhe voi vituttaa syvästi.

ei paljon lämmittänyt että saatiin 235p ja tultiin sijalle 1/5.


Nitasta FCI:n hyväksymä

SBCAK ry
Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta on hyväksynyt seuraavan lisäyksen bordercollien rotukohtaisiin erityisehtoihin:
"Suomen Paimenkoirayhdistyksen (SPKY) rekisteriin merkitty koira voidaan omistajan anomuksesta merkitä ER-rekisteriin. Koiran pitää olla tunnistusmerkitty Kennelliiton hyväksymällä tavalla.
Muutos tulee voimaan välittömästi.
Koiran rekisteröinnistä peritään rotuunottoa vastaava (korkeimman maksuluokan mukainen) maksu."


---
Joten mummo bc:n rekisteröinti tuupattu alulle. Ihan periaatteesta.
Mä näen jo mielessäni kuinka mummocee vie jonkun tuomaripolon yöunet kun sen ehdin veteraaniluokkaan viedä H:ta metsästämään.










lauantai 18. lokakuuta 2014

kakkonen maalahdesta






Istumisessa tepuutti, seuruun keuli, zetan mikä istu?luoksetulon stoppi valui, ruutuun lisäkäsky, tunnari oli formula, kakeissa lisäkäsky+etenee vähän. Kumma kun noi viat toistuu kokeesta toiseen



Mehmet alkaa olla taas siinä liipaisimella jotta tekee EVLn ihan yksin... mihin se mua tarvii ku se tietää mitä tehään. On se kyl ihana. Ja mun synti on nauttia sen iloisuudesta ja sit unohtuu olla nilinili tarkka. Ehkä korjaan tapani. Tän vuoden puolella käyty 10 koetta ylemmissä, niistä 5x1 tulos 3x2tulos ja 2x3tulos.



BERRA oli sponssannut superihanat palkinnot. Oli niin kiva palkintotarjotin että ihan teki kipeää valita vaan yksi. Enhän mä päässyt pinkkien tokonauhojen ohi. ja nyt mulla on semmoset <3