Ensin ohjattua. Jätin mehmetin paikoillene. vein merkin ja kapulat. Tietenkään se ei katsonut kun se voisi olla häiriöharkkaa...
Lähetin merkille ja se suunnisti kohti keskimmäistä kapula. höpö höpöttelin sen ja se palasi merkille., siitä kehu ja sehän ilahtui. Sen jälkeen pelkästään hyviä merkkejä. merkille palkkanamin viskaamisen jälkeen se itse palautuu merkille odottamaan jatko-ohjeita. vasemmalle lähtee hyvin ja määrätietoisesti. Oikea piti vähän avustaa. Toki sillä puolella pihassa loppuu leveys ja kapula oli ikävästi koivun takapuolella. Selvis se siitäkin ja hyvinhän se alkoi sujua.
Kaukoja. ilmesesti naksu pois kädestä. alkaa tarjoamaan kaikenlaista tohinaa, eikä kuuntele mitä pyydetään. kun ei naksuteltu enää, pystyi keskittymään hienosti.
Lopuksi viljelin kentälle vähän hattivatteja. niitä sähköshokkeja antavia pieniä öttiäisiä.
Kyllä, Mehmetillä on outoja juttuja. Merkit ja ruutu on erillisinä ok, mutta niiden lähelle ei voi mennä esim jos seurataan. Sen pääkopan sisäisestä urautumaviidakoska ja sääntöpykälistöstä kun joskus pääsis selvyyteen. Protokollaa ei rikota, maailmassa on Asioita ja Sääntöjä.
Käveltiin sitten merkkien keskellä. Naksutin siitä että se kulki mukana, naksutin siitä että se kulki rinnalla, naksutin siitä kun se seurasi. mentiin ristiin rastiin. se fiilis alkoi siitä sitten löytymään, eikä tarvinnut enää painaa jalkaa jottei vahingossakaan koske merkkiin sisäkaarteessa. Eilen se vielä taipui kuin banaani ja painoi multa polven ruttuun, jos ahistin sen liian lähelle merkkiä.
Lopussa tehtiin rennosti istu-seiso-maahan jääviä tuossa merkkiviidakossa. Ihan loisto reeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti