lauantai 31. toukokuuta 2014

kitaten ja kirskuttaen seuruuta

Otettiin seuruuta sarvista ja kaivettiin se huono suoritus esiin.
Suorallahan se menee 7 askelta semi ok, ja sitten tipahtaa lontusteluksi ja ahistuslahnustukseksi.

Ensin jatkoin matkaa ja kun se teki itsenäisen paikalleenjäätymisen jäin itsekkin seisomana paikoilleni. Odoteltiin aika kauan, kunnes se pystyi tarjoamaan perusasennon. kahdesti se toimi. kolmas kerta ei meinannut toimia, sillä sen olisi pitänyt tulla pieneen liikkeeseen mukaan. Hitaaseen kävelyyn lopulta rohkaistui tulemaan mukaan.

Sitten marssittiin kenttää ympäri. tai minä marssin ja lohnustin ja seisoskelin. ja Mehmet katseli toimintaa keskeltä ja ojasta missä se kuseskeli.

Päätin marssia kentältä ulos metsikköön. Mehmet ei hoksannut ja alkoi sanoa piih. Mikä on merkki vakavasta huolestumisesta. Se yritti hakea tukea kentälle jääneistä ihmisistä. Sitten se lähti hitaasti kohden metsää, kunnes näki mut ja tuli KOVAA luo. Kun en vieläkään reagoinut, se meni kuselle eteeni. Pienellä avustuksella se tuli viereen ja sai kehut. Metsästä tultiin pois tiukalla asenteella. Kaksi askelta kontaktissa ja palkka. Kentällä ykis lyhyt pätkä huomauttaen kontaktin tai pään pienestäkin tippumisesta.

Sitten tähän väliin se tunkastiin autoon odottamaan.

Toisella kierroksella huomasin että mulla on auton koiraverkkoa ylhäällä pitämässä vahvatekoinen mustekala.
kiinnitin sen farkkujen vyötärölenkkiin ja toisen pään Mehmetin kaulassa olevan hurttapannan kangaslenkkiin. Vierellä oikealla paikalla ollessa se oli löysällä, jos Mehmet jätätti. Mustekala jousti ja nyppäsi Memeä kevyesti. Samantien kun se korjasi, paine hävisi ihan luonnostaan. Minä saatoin kulkea ihan normaalisit.

Kahden pätkän ja kolmen nyppäyksen (alkusuora, kaksi täyskäännöstä) jälkeen irrotin mustekalan Mehmetistä ja tehtiin vielä yksi suora pätkä. 15 askelta oikealla paikalla, kohtuullisella kontaktilla.

tästä tää lähtee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti