Positiivisuus vs negatiivisuus

Mulla on erittäin pessimistinen luonne. Se ei oo mikään pahe, son ominaisuus.
Nyt oon ollu viikon treenaamatta yhtään mitään. Hyppiikö koirat seinille? Repeääkö ne toiminnantarmossaan? No ei. Löfää sohvalla ja vaihtaa kyljen asentoa mukavampaan.

Mulla taas on ollut liikaa aikaa lukea blogeja. Googletella vielä paria blogia lisää ja uppoutua toinen toistaan iloisempien ja täydellisempien ihmisten ajatuksiin. Sit moon aina vaan uudestaan ja uudestaan palannut samoihin päätelmiin. Vaadinko liikaa a) itseltä b) koirilta.
Tehdään siis potitiivitaavi katsaus ja negatiivitaavikatsaus. Katotaan kumpi lopulta voittaa.

Iloinen ja innokas

POSITIIVITAAVI Minttu, Voittajaluokan katsaus

Paikallaolot. Ne se osaa aina, varmasti ja täysin ääneti. Päätään saattaa hieman käännellä.

Seuraaminen. Hyvällä fiiliksellä into vaan nousee loppua kohden. Kontakti on katkeamaton.

Istuminen. Teknisesti hyvä ja nopea istuminen. Loppuosaa on treenattu vähemmän, mistä syystä toisinaan pieniä puuteita.

Luoksetulo. Tämän se osaa. Tulee hillityllä laukalla, pysähtyy nopeasti vihjeistä ja säilyttää vauhdin samana kaikki välit.

Ruutu. Viimeaikoina hoksannut ruutuun menemisen ilon ja ideaa. Löytää ruudun aina ja suuntaamattakin. On ihan sama onko nauhoja vai ei. Loppuosia harjoiteltu vähemmän, mutta ne nyt vaan toimii jokatapauksessa.

Hyppynouto. Onnistuu useimmiten. Innokas ja hyvävauhtinen molempiin suuntiin. Erittäin vinoistakin palautuksista selviytyy useimmiten.

Metalli. Jos muistan pyyhkäistä edellisen koiran kuolat pois, ei ole ongelmia. Palauttaa laukalla.

Tunnari. Nenään voi luottaa, se tuo aina oman. Äärimmäisen innokas ja energinen molempiin suuntiin liikkuessaan. Vielä ei kykene rauhoittamaan itseään riittävästi kisamääräisellä tunnarilla vaan puuhastelee oheisjuttuja.

Kaukot. Teknisesti täydellinen kun malttaa keskittyä. Matkaa ei ole vielä pidennetty riittävästi.

Kokonaisuudet.Palkkautuu minun fiiliksestä ja kykenen vaikuttamaan paljonkin nostattavalla tavalla sen puuhiin. Palkkautuu ihmisten naurusta, taputuksista ja huomiosta. Kokonaisuuksia on otettu hieman liian vähän. Ilman yleisöä ja kisatilannetta tehdyt palkattomuudet eri asia kuin oikea kisatilanne. ei ole hyytynyt koskaan kokeessa. Aina yrittää tai yliyrittää ja suorittanut mm parhaat seuraamisensa kokeissa.

Teknisesti löperö

NEGATIIVITAAVI katsaus Minttu Voittajaluokka

Paikallaolot. Pysyy. jos joku toinen koira tulee iholle väärällä asenteella, pistää lihoiksi sen.

Seuraaminen. Teknisesti seilaa, toisinaan fiilis lopahtanut ja raahautuu perässä kuin rangaistu rakkiparka. Askelsiirtymissä nostaa itsensä melkein huutamiseen asti. Seiniä ja esineitä kohden ei luota mennä kovin lähelle. Ei osaa käyttää takaosaansa ja käännökset vasempaan on huonoja. Eikä ne peruutusaskeleen ole mitään muuta kuin huonoa komiikkaa.

Istuminen. Sujuu kunhan opetellaan se että voin kävellä kohden reippaasti ja läheltä. nyt kokee sen rangaistuksena ja pineistavana.

Luoksetulo. treenataan aika vähän ja ennalta arvattavasti. Mutta meidän varmojen liikkeiden listalla.

Ruutu. Luotan sen onnistumiseen vähemmän kuin loton pääpotin osumiseen kohdalle. Ei ole täysin tiennyt mitä itse ruudussa tulisi tehdä, joten on ollut epävarma. jankattu väärin vuosikausia. Nyt viimeaikaisissa treeneissä saattanut tulla läpimurto. Nollan liike kuitenkin edelleen.

Hyppynouto. Saattaa pelata tassuillaan sen viisi metriä jos fiilis on reipas. Erittäin vinot palautukset on 95% todennäköisiä kokeessa ohjaajan ranteen twistin vuoksi. ja ne on sen heikoin kohta.

Metalli. Jos muistan pyyhkäistä edellisen koiran kuolat pois, ei ole ongelmia. Jos kapulassa on vieraan kuolaa menee nenä vinoon ja se tarkastellaan pitkällisen haistelun kautta ja jätetään sinne.

Tunnari. Nenään voi luottaa, se tuo aina oman. Palautusosoite oli epävarma joten se keksi kaikkia pahoja tapoja. Se potkii niitä takajaloillaan, nostelee, pureskeli palautuksessa, päätti viedä liikkurille, eikä vielä kykene säätämään virettään sopivaksi matkalla kapuloille. kilipäätä ei saa alusta asti rauhalliseen moodiin, se on aina liikkeiden välit kuin pystyyn kuollut lahna. Käskyn kuultuaan lähtee kuin hauki rannasta. Muutamia unohtumattomia ilmeitä on nähty. pääongelma on koiralle oikean viretason opettaminen, myös vähillä kapuloilla.

Kaukot. Teknisesti täydellinen kun malttaa keskittyä. Matkaa ei ole vielä pidennetty riittävästi. Seisominen on hieman haussa ja välillä ennakoi välejä.

Kokonaisuudet. Kun ohjaaja keskittyy pikkujuttujen nilittämiseen, jää kokonaisuudet ja palkkaamatomuudet treenimättä. ohjaajalla paljon muistettavaa oikeasta toiminnasta. Liian riemukkaasta tai iloisesta palkasta kajahtaa komee haukkusarja. Varsinkin jos se tietää olleensa erityisen nohevana. 

Loppukooste:
Keskityn teknisiin ongelmiin, jotka omassa mielikuvituksessani aiheuttavat suurudessaan liikkeiden vääjäämättömän nollaantumisen. Täydellisyys on silleen se riman korkeus minne olen tason laittanut.
Voiko ihiminen olla näin tyhmä? Pitäisikö siis muuttaa katsantokantaa enemmän armollisuuteen ja hyvien puolienkin muistamiseen. Kyllähän niissä teknisissä piperryksissä riittää työtä.

Säilytysongelma

Mihin mä saan tän kaiken fiksusti laitettua? Tähän asti ne on pyörineet erinäisissä paikoissa ja osa on ollut kokoajan kateissa. Mulla ei ollut aavistustakaan että noutokapuloita on yhdeksän puista
(ja kaapissa vielä se 2 kiloinen) Kuvassa suurin osa tuikitärkeistä tokotarvikkeistani.

Kennelyskää karussa

Millaset on reenit joiden lopuksi päätyy poliisien maijaan istuksimaan?
No ne on reenit Tuijan kanssa.
Mä pakoilen nyt kaikkia koiratapahtumia, koirakontakteja ja halleja.. sillä ärhäkkää kennelyskää on liikkeellä ja Ilonan pennut syntyvät viikon kuluttua. En kuollaksenikaan halua pöpöä välittymään pennuille, jotka eivät osaa pieninä yskiä. No näitä kauhukuvia välttääksemme mentiin Nastolan Robinhoodin parkkikselle. Parkkis oli melkein aurattu ja hyvin valaistu.Eihän se nyt haittaa että tuuli vaakasuorassa pakkasta oli vajaa kymmenen ja lunta tuprutti taivaan täydeltä. täydellinen sää treenata hei!

Mehmet:
Noutoa. hyvä vauhti ja into + perusasento. ekalla karkas perään. Muilla pysyi. Oli sitten kohtuullisen hillitön ja jahtasi kapulaa tassuillaan sen vaivaisen viisi metriä. Otin lyhyemmän noudon ja muistutin ennen nostoa että "nätisti". auttoi sillä kertaa.

Ruutua läheltä ja vielä lähempää. Taas oli merkki mielessä. Pienten namikiskon vääntämisen jälkeen mielikuva oli oikea ja sain muutamia oikeita toistoja oikealla mielikuvalla.

Seuraamista. ÄLÄ OTA YLI 3:N ASKELEEN PÄTKÄÄ. Saamarin ahnepossu. se heitti kontaktin mäelle ja löysäs sivusuunnassa. Palasin pariin askeleeseen ja tiuhaan palkkaan.

Liikkeestä seisominen. palasin nopeasti palkkamaan. oli hieno.

Luoksetulo oli hyvä (alokasluokan tyyliin)

Kokeiltiin liikkeestä maahanmeno. annoin vartaloavun ja pienen käsiavun jäämiseen. oli jännittynyt ja hieman epävarma, teki kuitenkin mitä pyydettiin.

Minttu:
Tyhjään ruutuun pitkältä matkalta. 2 toistoa jotka molemmat oli täydelliset. No ekalla liusui ruudusta ulos kun lumi oli jarruttaessa hiukan liukas.

aattelin tehdä palkkaamattomuus pätkän

kaukoja. Seiso on täysin kateissa. ei ajatellut ollenkaan taakse. tsippaili eteenpäin tai jumitti maahan. Olipahan huonot. Palkkasin sitten taakse jonkun vähiten epäonnistuneen.

Oikea palkattomuus alkoi tästä.
Nouto. Haki hyvin mutta palautti hitaalla laukalla.

Jatkoin luoksetulon stoppiin. Valutti seisomisen ja lähti siitä ilman lupaa juoksemaan luo ja tuli perusasentoon. Vielä kaartaen sivusta.

Siitä liikkeestä istuminen. Istui hyvin ja nopeasti. Kun palasin se päätti että teki jotain väärin, nousi ylös ja lähti tsippailemaan pois. Pyysin sen takaisin istumaan, kiersin ympäri ja kehuin.

Pientä seuraamispätkää. Yhden oikealle kääntymisen jälkeen palkkasin ja kehuin. Seuraamiseen se onneksi nosti masentuneen laamapeppunsa suosta ja nosti itsensä sellaseen fiilikseen että huh huh.

Minttu on ehkä maailman skitsoin koira. <3

Siitä sitten lähdettiin absille. Oma lumiharja oli jossain auton syövereissä kadoksissa. Kirosin Tuijalle Timon joka oli auton kääntänyt ympäri sisuksiltaan ja kadottanut kaiken. Lainasin Tuijan pientä "lumiharjaa" ja sutaisin pahimmat pois. Sillä lumiharjalla olis saanu puhtaaksi varmaan jonkun palmun alta käynnistetyn biilin, jonka konepellille kissa on tassutellu pari hiekanjyvää. Ei vaan , oli se ihan hyvä Tuija :) Lähdin ajamaan ja mietin että mistähän täältä pääsee ulos. Pyyhkäisin huurut pois tuulilasin sisäpinnalta ja kohti absia. Absin parkkiksella sit viereen parkkeerasi se maija. kohmeisin käsin siinä kaivelin lompakosta ajokorttia ja päätin että siinä lokerossa sitä en enää ikinä säilytä. en nimittäin irti saanut. kaivoin sitten autonkin paperit ja mentiin maijaan istumaan. Polliisit huomautti vaan että vois vähän paremmin lasit putsata ja alkoivat kaivaa välineistöään. tietokone tilttaili, printteri ei toiminut ja hitsinpimpula kun kaavakkeet oli loppu. se oli sitten että hyvää päivänjatkoa vaan. Tuijakin siihen ehti. Siinä se hymyili sille miespoliisille ja kun mä maijasta nousin alkoi armoton tuijamainen herjanheitto. Ei enää se poliisisetäkään hymyilly Tuijalle. Vissiin luuli et Tuija yritti iskee aluksi. :D Tuija taas tais luulla et oli kyse TV poliisista ja et meistä tulis filmitähtiä :D

Yksin hallilla

Tyynelle putkea, paria aitaa ja rengasta eri variaatioin. Lisäksi puomin kontaktia etupalkalla.
Ei ollut ihan jumalattoman liekeissä mutta oli iloissaan.

Minttu:
ruutuun lähetys pitkältä matkalta
1. valmis pallopalkka. ok
2. tyhjä. meni loppuun asti. ok
3. tyhjä. puoliväliin pysähtyi. stoppasin kävelin lähemmäs ja käskytin ruutuun. meni ruutuun.
4. tyhjä. käskytin ruutuun. meinas hidastaa kun pressuseinän takaa kuului agilitaajan koiralleen osoittamat kehut. minttu otti ne itseensä ja jatkoi ruutuun. Siitä megapalkka!
5. tyhjä. meni määrätietoisesti ja suoraan oikein. MEGAmegaPALKKA!

kaukoja takapalkalla.
seisomiskäskyn sävy on ääritarkka jotta se voi sen tehdä. jos ääni yhtään pinkeentyy se jää nököttämään ja arpoo että mitäs tekis.
Teki kaikki vaihdot 7 askeleen päästä puhtaasti!!

seuraamispätkää + pientä käännöstä ja juoksua. Loistava into ja paikka ja tarkkuus.

Hyppynoutoa. Heitin järkyttömän vinoon. Haki hyvin ja ekalla meinas tulla ohi. Ohjasin kädellä okein.
Tokalla heitin taas järkyttömän vinoon. Minttu osas jo palata automaattisesti oikeeta rataa.

Minttu suoriutui kaikesta ihan tajuttoman hyvin, joten vein sen äkkiä pois enennkuin fiilis nuupahtaisi.

Mehmet. ruutua. ei se vaan muistanu/tajunnu/hoksannu. Vaikka merkkiä ei olla aikoihin tehty niin hakeutui oikealle etukartiolle kuin merkille. otin aina pois.
Lopulta tajusin viedä namin takanauhalle ja naksautin siitä kun memet oli matkalla takanauhalle. sittenhän se tajuskin ja teki pari täydellistä ruutuun menemistä.

Hyppy -> seisominen esteen takana ja kehujen kanssa pois paikalta. 

Seuraamista. Pientä pätkää runsailla palkoilla. Käännös oikeaan on hankalampi kuin vasempaan. meinaa hieman jäädä taakse.

Yksi liikkeestä seisominen, onnistui!

Siivekkeen kiertoja. Yksi stoppi(onnistui) sit lisää siivekkeen kiertoja. Jää siivekeen luo odottamaan lisätoiveita. Aloin pyytämään sen perusasentoon. Lopulta jäin odottamaan että se itse tulee siivekkeen takaa ja hakeutuu perusasentoon. Sitten pari lyhyen matkan luoksetulon stoppia seisomaan. Eka valui. Kehuin mutta en palkinnut. Tokalla pysähtyi heti kun pyysin.

Kertaalleen Mehmet karkasi hypylle. Se hyppäsi toiselle puolen, seisahtui ja palasi hypäten takaisin. <3 oikea mielikuva <3

Asenne ratkaisee -Aina T: Antsi

Lotan koulutuksessa saatiin Tyyne normaaliksi iloiseksi itsekseen. Minäkin tsemppasin ja aloin luottaa itseeni ja koiraan. Rata oli huippukiva.

Ensin aita + putki hetsaamalla yksi, kaksi, mene! ja putken jälkeen megapalkka. kahdelal toistolla intoa oli puolet lisää ja tyyne oli aikalailla normaalin innokas oma itsensä.

2 takaakierto ja liikuttiin pois alta että se meni puomille. Hissutteli ja otti kontaktiasennon varovasti.
Tehtiin tämä sitten etupalkalla ja niin että lähetin yksi-kaksi-puomi! Meni hyvällä asenteella mutta juoksi kontaktiasennon läpi. Sitten neuvoksi kontaktiasentoon hetsaamalla hyppäämisiä sivusta ja vapautus etupalkalle. Tehtiin tästä sellainen että jätin sen kontaktille ja ohjasin sen putkensuun ohi suoralle. 6 esteelle pieni törkkäys/muistettiin ohjata se siitä lähtikin oma linja jo 8 putkea kohden ja opin uutta perskadotuksesta. Siinä on hetki jonka aikana olen lentsikkana. Toinen käsi ohjaa vielä 7 esteen ponnistusta mutta toinen käsi on jo mukava reservissä tekemässä persjättöä.

9 esteen taakse ehti hyvin tekemään pakkovalssin. Siitä tönäisy putkelle ja vähän etumatkaa. 11 takakiertoon ja valssi kohden 12 siitä toinen valssi heti keinun toiselel puolelle. 14 takaakierto 15-16 väliin taas persjättö/muutenvaan persjötän näköinen puolenvaihto. tökättiin putkeen ja lähdettiin kipittämään karkuun niin lujaa ku jalat anto myöden. 18-19 väliin persjättö. 19 takaakierto. sit vaan suoraan pari aitaa pimeeseen putkikulmaan lähetys. leijeröitiin puomi ja törkättiin esteelle 23 kun koiran nenuli tuli ulos putkesta. Ei sitä siinä nähnyt, mutta ohjattiin silti. irtoamista auttamaan tehtiin pari kertaa namikupille irrotus. sen jälkeen Tyyne hakikin jo 20 esteen käskytyksen jälkeen itseään kohdenputkea määrätietoisena ja irtosi 23 hypylle ja siitä vielä putkeenkin. 24 esteelel siis päällejuoksu ja koira haltuun. loppu olikin iisiä (ja kaunista ja nopsaa ja iloista)

Los Onnistus

Vaun tokon vapaavuoroa ennen käytin hyväkseni tilaisuutta.
Tyynelle mielialannostatus pätkä. 4 estettä->kissanruokaa koko pussillinen ja pois.
tyyne oli hyvällä fiiliksellä aidat ja ekan putken. Sitten kuvittelin että se rynnii suoraan kissanruualle, joka sijaitsi tähden kohdalla. Vielä mitä!! Tyyne kiihdytti pimeään putkikulmaan jotta pääsi mahdollisimman nopeasti kissanruualle. Olin ihan aidosti järjettömän iloinen! 3 putki sijaitsi A esteen alla.

Tokovuorolla Tiinan ja suomenlapinkoirien parina.
Mehmet 
Alkuun paikallamakuu pitkässä rivissä. Oli ok. Mun pitää lopettaa välipalkkaukset ja kehumiset pikkuhiljaa ja luottaa siihen.

Yksittäistreenissä:
Teki muutaman seisomisen. Siitä siirryin pyytämään sen perusasentoon ja tein ihan oikean seuraamisesta seisomaan pysähtymisen ilman apuja. Menin metrin ohi ja käännyin palkkaamaan.

Sitten menikin koira ohi ja harkattiin perusasennossa pysymistä ja kontaktin pitoa.
Siitä sulavasti istumassa pysymiseen kun Tiina häiriköi lempeästi.
Tiina sipsutteli ympärillä ja varsinkin takana + kahisutti takkiaan ja läpsytti käsiään. Pyysin Tiinan tulemaan ihan Mehmetin lähelle ja siinä sen ilme meni melko mielenkiintoiseksi. Se olisi halunnut vähintäänkin nähdä kaiken, poistua paikalta ja kaikkea mahdollista. silti se urheasti piti minuun katsekontaktia (silloin kun silmät ei ihan yltäneet näkemään mitä kallon takana tapahtuu) Kaksi hairahdusta ja juurikin siitä lähellä olosta. Tiina heilutti käsiään kuin kaukokäskyjen tyyppi ja memen silmät oli kuin jollain vieteriukolla. Tästä hyvät palauttelut ja nollaamisen. Annoin luvalal mennä vielä Tiinan syliin hyviteltäväksi. Luulen etä Mehmet on sellainen että sen pitää saada tutustua ja käydä kohtaamassa ne jännittävät asiat.

Sitten Mehmet teki muutamat ruudut. Kerran meinasi hakeutua kuin merkille, mutta olin tarkka ja pyysin sen pois. seuraavalla suunta olikin taas täydellisesti kohden ruudun takaosaa.




Loppuun mentiin hypylle. Mehmet hyppäsi yli ja jäi itsenäisesti seisomaan oikeaan kohtaan. Ei sisi enää kiertänyt reunalle kertaakaan. Se lipsahti multa ilman käskyä ehkä viisi kertaa ja sen viisi kertaa vielä palkkasinkin :D paha minä. muttakun olin niin iloinen. Loppuun vielä sellainen jossa hyppy-seiso tehtiin vasta minun käskylläni.

Minttu
Ruutuun pallopalkalle lähetys. Hieman oli lönköti lönköti vauhdilla.

Kaukoja takapalkalla. Maasta seisomisissa hankaluuksia. Lopulta teki hyvin ja reippaasti kun olin metrin päässä. Ensimmäisen käveli vastaan, loput teki istumisina.

Ruutuun pallopalkalle lähetys. selkeästi käytti taas silmiään ja kiristi vauhtia kun näki pallon ruudussa.

Tunnari. kapuloita oli epämääräisesti hajallaan sen reilu 20 kpl. Minttu meni nätisti,, haisteli nätisti. Ekalla merkkas oman ja jatkoi muutenvaan puuhastelua. Lopulta palasi omalle ja jäi seisomaan sen näköisenä että tippuuko taivas. Näytin namia ja Minttu tuli. Tokalla se kapulan noston jälkeen vilkais Tiinaa ja päätti että en viekkään tuolle ja tuli suoraan mun luo.
Kolmannessa toi sen jo suoraan ja hyvin mulle.

Demonstroin Tiinalle että miten Minttu oli potkinut aiemmin kapuloita takajaloillaan ja Minttu sai ihme outoilukohtauksen. Se vissiin luuli että ruovin maata kuin merkatakseni sen itselleni. se meni hämilleen ja suhtautui minuun varovaisen hämmentyneen leikkisästi. Tilanne oli pakko purkaa ja pyysin sen perusasentoon. pari askeleen siirtymää ja muutama jättö ja vierelle kutsuminen. Sitten kun ei enää epäillyt että machoilen ja merkkaan reviiriäni kuin gorilla, se rentoutui ja fiilisteli hyvin mukana.

Ihan lopuksi Mehmetille vielä paikalla istuminen Alma malinoissin ja Jaava slk:n keskellä. Vähän meinas piipata ja kerran siirsi tassuaan. muutoin olin tyytyväinen.

Rakkaus on rikki

Tyyne </3 agility

Tyynellä oli kepeillä varmuus ongelma ja rengas ongelma. Sitten sille tuli kontakteilla hidastelu ongelma. Nyttemmin sillä on myös putkiongelma ja kaiken päälle vireongelma.

Tyyne joka huusi innosta kaikki odotteluvälit, ei tänään tarvinnut edes peitettä häkin eteen. Se ei haukahtanut kertaakaan. Se täpisee aina radalle räkä roiskuen ja silmät palaen. Nyt se liimasi nenän maahan ja haisteli. Puolittain velvollisuudesta se teki laiskanletkeästi esteitä. Putkiin se jäi vissiin ravaamaan. Kepit se teki vain jos kuppi oli edessä näkyvillä. A:n harjalta se hipsutti äärimmäisen tarkasti alastulokontaktille. Tämä on ollut viimeaikoina ihan tavallista. Hetkellinen innostuminen ja sitten plätsähtäminen.

Tyyne on aina saanut mut iloiseksi agilityn suhteen. Tyyne on aina rakastanut agilitya ja ollut motivoitunut sen suhteen. Mikäs muu sen suhtautumisen on muuttanut kuin minä.

Nykyisessä treeniryhmässä rataantutustumiseen on aikaa vähemmän kuin tarvitsisin. Vaikka tulisin ajoissa joku on jo treenaamassa ja tutustuminen tapahtuu äkkiä siinä välissä. En ehdi keskittyä, en miettiä. Menen vain esteitä toisten perään. En ole tyytyväinen enkä ole asiassa kunnolla mukana. Treenin jälkeen usein ärsyttää. Ihmekkään jos tapan koiralta innon.

Yksin ei olla hallilla käytykkään muuta tekemässä kuin kontakteja ja keppejä. Molemmissa ollaan sitten vahvistettu vääriä mielikuvia. Kepeillä sitä että tehdään vain kun palkka on näkyvissä ja kontakteilla korostettu kontaktiasennon tärkeyttä. Kuvittelin että se oppii menemään mahdollisimman nopeasti kontaktiasentoon. Todellisuudessa se oppi varmistamaan ja ajattelemaan jo koko esteen alusta että kohta pitää tarkasti pysähtyä kontakteille. Tyyne vaikutti jo kyllästyneeltä näihin treeneihin.

Nyt on pakko alkaa tehdä lyhyttä, innostavaa ja motivoivaa. Helppoa megapalkalla. Sitä että olen aidosti iloinen ja tyytyväinen.

Huomenna tokovuoron jälkeen tai juuri ennen, vetäisen Tyynelle jonkun helpon suoran. Vaikka aita-putki-aita ja megapalkka + aito kehu. 
Onneksi ylihuomenna on Lotta Vuorelan koulutus. Hää saa keksiä mitä meidän pitää tehdä.
Haluan kuitenkin Tyynelle harrastamisen ilon takaisin.

Tyynen iloinen kisasuoritus

Uhmasin kohtaloa ja otin pätkän tokoa Mehmetin ja Mintun kanssa.
Mehmetille seisomisia. Se teki ensimmäisen liikkeestä seisahtumisen ja onnistui siinä aika hyvin. Tein myös seisomassa pysymistä ja luoksetulon. Fiilis oli hyvä sekä koiralla että itselläni.

Minttu teki noudon. Palautti ekassa hitaasti, tokassa hetsain sen laukkaamaan myös takaisin lujaa.
Sitten kaukokäskyjä. seisominen meinasi tuottaa vaikeuksia. Hyvä fiilis kuitenkin säilyi. Liikkeestä istumisia.. tai siis pelkkää liikettä alkuun ja siitä palkitsemisia. Minttu meinasi ennakoida istahtamista. saatiin myös hyvä istahtaminen ja superhyvät vasemmalle ja oikealle askeleet. Laatikon päällä tehtiin takaosan käyttöä vasempaan ja oikeaan. Minttu oli ihan kivalla fiiliksellä. Maton hajut kiinnostivat ja lelunteurastus fiilistä ei ollut yhtään. Namit kuitenkin kelpasivat.