Operaatio Ilonalle äänenvaimennin on alkanut tuottaa tulosta. Homma toimii näin: Lähdemem keittiön portilta ruuan kanssa kohti makuuhuonetta, missä Ilona normaalisti syö. Jokaisesta äännähdyksestä palataan alkuun. Temppuradalla tulee seuraamista, täyskäännöksiä, paikalla käännöksiä ja istu-maahan.
Aluksi noin 4-5 syömiskertaa Ilona yritti ja yritti päästä nopeammin haukahtelemalla ja ulahtelemalla. Se ei kertakaikkiaan suostunut mun laatimiin sääntöihin. Kohtuullisen nopeasti se kuitenkin hoksasi että suora haukkuminen ja ulvahtelu aiheutti alkupisteeseen palaamisen. Hitainkin hiljainen suoritus saatiin alle 15 minuutin kamppailun jälkeen.
Ilonan harmaa alue oli hankalampi. Sen mielestä ihan pieni piip, pih, viih, viu, määh, EI ole ääntelyä. Sen asian kanssa selviteltiin useita toistoja. Ilona tuntui tyhmistyvän kerta kerralta..
Annoin yhden aamuruokinnan sille tavallista myöhemmin. Se heräsi juuri päiväunilta ja oli hieman unentokkurassa. Se ei ehtinyt kiihtyä, joten se oli melko hiljaa. Silloin tapahtui käänne ja Ilona huomasi että hiljaa olemalla se saa ruuan nopeammin.
Sitten se keksi että jos hää on hiljaa ni liikkeitä nyt ei ainakaan tarvi tehdä ihan viimesen päälle. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa jossa ruuan saa kun tekee riittävän hyvin liikkeet ja on ihan hipihiljaa. Painokkaasti uloshengityskin on Ilonan kohdalla merkki niskuroinnista.
Nyt ruuan saamis rituaaliin menee aikaa vajaasta minuutista kahteen minuuttiin.
Torstain Tyynen treeni:
Tyyne meni agilitya. Kaksi aitaa peräkkäin ja edessä mutkaputki. Anne palkkasi kupista putken jälkeen. Jos Tyyne näkee kupin, se menee sille suoraan, välittämättä muista esteistä tai ohjauksista. Kuppi laskettiin sisi alas vasta kun Tyyne oli putkessa. Paikallaolo ei ihan ole niin hyvä kuin haluan. Siihen tulee kiinnittää huomiota. Alussa seilaaminen vie liikaa aikaa meidän lyhyestä treenivuorosta.
Vedin sitten tunnin tokoa.. ja lopuksi treenasin Urpon kanssa.
Paikallamakuu häiriössä. Urpon takana boksissa omaa vuoroaan odotteli kimeä ääninen pikkuterrieri. Urpon edessä leikki sakemanni lelulla. Maan haistelusta ja liiallisesta pään kääntelystä sanoin ÄP. Hyvästä paikallaolosta kehuin sillointällöin. Rentoutumaan asti se ei ehtinyt, mutta pysyi hyvin ja kärsivällisesti paikallaan. Siirtyi lonkka-asentoon jossain vaiheessa, siihen en alkanut puuttumaan vielä.
Seuraaminen. kolme suoraa. Vaadin Urpolta tiivistä ja hyvää seuraamista, se paransi loppua kohden. Hyvä fiilis.
Luoksetulo. Urpo on oppinut pomppaamaan lopussa mua vasten. Siirsin lelun mun edestä niskan taakse, mistä otan sen palkaksi. Pari iloista ja nopeaa luoksetuloa.
Tyynen kanssa tokoa
Perusasentoja pienellä avulla. Innokas ja nopea ja tarkka.
Liikuttiin ja käskyllä ”mahan” Tyynen syöksyi maahan. Nopeista ja erittäin nopeista sai kehun ja nami lensi taakse.
Paikalla istumista. Ei tahtonut malttaa olla paikallaan. Pisin matka oli 2 askelta, minkä malttoi odottaa. Tähän pitää todellakin keskittyä.
Treenit meni oikeastaan loppujenlopuksi hyvin. Siel oli paljon hyviä kohtia ja asioita. MUTTA käsitellään ensin Ilonan omantassun oikeus. Ilona on omituinen koira. Se on kiihkeä ja tilanteissa kova. Se on itsepäinen ja tekee omia ratkaisujaan, jos se katsoo ettei sen tarvitse totella. Tää on sitä oman jalat sihtaamista kirveellä, mitäs otin ”itsenäisen paimenen”.Ilonan maailman tärkein asia on RUOKA. Ruoka saa sen kiihtymään nollasta tonniin sekunnissa. Ruoan vuoksi se viitsii hengittää. Se kuka antaa ruuan on pomo. Se joka antaa ruuan useimmin on eniten pomo. Se joka antaa ruuan helpoimmin on ehdottomasti kivoin. Fiksu eläin siis. Oppivainen, älykäs ja suoraviivainen ruuan suhteen.
Se alkoi pikkuhiljaa. Ensi lipsui paikalla istuminen. Käskyä ei siis tarvinnutkaan noudattaa vaikka käsky annettiin. Ilona itse päätti koska se lopettaa käskyn tottelemisen. Tai että kuinka paljon istumista on riittävästi. No sitä minä en niellyt. Joten nykyään Ilona istuu kyllä, eikä varasta alussa.
Seuraavaksi Ilona huomasi että agilityssa se saa HUUTAA. Se on ruuan jälkeen toiseksi kivoin asia. Ilona yhdisteli asioita mielessään. Agilityssa kannattaa urheilla ja huutaa. Huutamalla pääsee eteenpäin ja huutamalla saa ruokaa. Huutaminen on siis vahvistunut. Huutaminen on vahvistunut myös tokoon.
Minä en pääse sanomaan ensimmäistäkään tokon käskysanaa, kun Ilona kommentoi siihen. Selkeä mölähdys ja haukahdus on karsittu nyt pois. Ne kun oli selkeet hommat et mutsi dislike niitä. MUTTA se harmaa osuus. Ilonan mielestä ei ole ääntelyä ja kommentointia jos se ulahtaa ihan vähän. Ihan pienesti vaan. Ei ei ei, se ei suostu tajuamaan. Kun Ilona on innoissaan ja on mahdollista saada ruokaa Ilona huutaa. Edes ihan vähän. Nyt jokailtainen ruuan saamis tanssi suoritetaan eteisessä. Ruokakuppi kädessä pyydän Ilonan vierelle. Jos se siinä ei ulahda, pyydän vierelle ja astun askeleen. Joka inahduksesta astun takaisin. Mitään ongelmaa ei olisi, jos minun ei tarvitsisi avata suutani käskyttääkseni. Ilona tekee joka käskyyn vasta kommentin. Yleensä menee noin 5-10 minuuttia kunnes Ilona luovuttaa ja on hiljaa koko kaavion ajan. Kaavioon sisältyy eteisen läpi siirtyminen, pysähdys. maahan. vierelle. pari käännöstä. ruuan laittaminen maahan. ohjaajan suoristautuminen. vielä yksi maahanmeno ja vapautus. Jos jossakin kohdassa inahtaa, palataan alkuruutuun. Ilona ei vaan suostu uskomaan että asia on niin.
Sitten se alkoi lipsua myös maahanmenoon. Maahan se menis enää namilla vetäen ja runsaasti palkaten. Käskystä maahanmeno voi olla mitä tahansa istumisen ja hitaan maahanmenon väliltä. Se myös saattaa pompata sieltä ylös. Ihan milloin sitä huvittaa.
Mein agilitykontakteilla on käskystä maahanmeno Ilonan kontaktin suorittaminen. Nyt kahdella viime kerralla siinä kontaktilla on koitettu muutaman kerran hyvällä, sitten kovisteltu ämmää. ja sen jälkeen tehty hieman nilkuttavia, mutta aavistuksen onnistuneempia kontakteja. Kunnolla käskiessäni en voi sitä kehua mitenkään iloisesti ja aktiivisesti, muutoin se katsoo että tämä riitti ja pomppaa välittömästi jatkamaan sitä mikä sen mielestä olikaan hauskinta ikinä. Ilona on koira joka työskentelee eniten ja parhaiten kun ollaan tosissaan. Toisaalta silloin se on hyvin isoilla kierroksilla. Jos alkuopetuksessa ei pääse ehdottomuuteen, kusee koko homma jatkossa.
Kontaktiopetuksessa on palattava vieläkin enempi lapsenkenkiin kuin luulinkaan. Ilona on ottanut paljon suorastaan huomattavia määriä erivapauksia. Eli ensin maahanmeno kuntoon. Sitten liikkeestä maahanmeno kuntoon. Sitten kaikenlaisesta liikkeestä kuten luoksetulosta maahanmeno kuntoon. sitten siihen mukaan alasmenokontakti ilman vauhtia. sitten vauhdin kanssa. sitten lisätään mun aseman muutos kauaskin. HUOKAUS! ja koska toko kusee, pissii. lirisee.. niin tää on pitkä ja kivinen tie. Toisaalta Ilona ei ole tyhmä, joten pakko kai se on yrittää.
Onks tää ny se paljon naureskeltu johtajuusongelma XDvoe luoja…
No sit tän pitkällisen vali-vali- vuodatuksen jälkeen itte rataan. Ilona puikkaa saakelin hyvin. Se puikkas kertaalleen niin et mä olin keppien vasemmalla puolella. Se ei vilkuillut yhtään sitä et missä mä meen. se vaan suoritti. Siinä esteellä ollaan edistytty valtavasti.
Keppien jälkeinen 90 asteen kulma vasemmalle onnistui täydellisesti, Ilona irtosi myös sen takana olevaan putkeen jouhevasti. mun ei tarvinnut edetä askeltakaan 7 esteen siivekkeiden väärälle puolelle irtoamista varten. A:n jälkeen se irtosi kauniisti pituudelle ja siitä pussiin, vaikka itte olin järjettömän kaukana takana. 15 esteen jälkeen se teki jonkin aikaa omavalintaisen reitin ja juoksi suoraan keppien keskelle. ääliömäistä. Lopulta se nöyrtyi ja meni pöydälle. Kepit jälleen loistavasti19 esteen kiersi mun makuun aika pitkällä kaarroksella. Todennäköisesti itte ajoin sille liikaa vauhtia siihen.
Loppuun otin käskystä maahanmenoja noin 20 kipaletta samalal kun liikuin hallissa. En ollut erityisen tyytyväinen käskyn noudattamiseen. Jäähdyttelin Ilonaa vähän ja vein sen odottamaan autoon siksi aikaa kuin 2 ryhmäläistäni treenasivat. Heiltä jäi aikaa yli, joten hain Ilonan takaisin. Mentiin rata ja vitonen tuli vasta vikoilta kepeiltä. Itelle kerkis tulla mieleen se tyhmä ajatus et. Nollana läpi! Mä hätäilin ja Ilppa sössi vähä kepeillä. mun moka. Muutoin tosta viimesestä radasta jäi oikein hyvä mieli. SiinäIlona kirkkain silmin jopa meni maahan kontatille ekalla käskyllä ja odotti kaikessa rauhassa lähtölupaa. Ihanan kamala koira.
Arasteli lattiaa. Erityisesti kaivonkantta. Tänään saatiin nopeammin astumaan molemmat etutassut siihen lapinporokoiria syövän mustan aukon päälle.
Hyppynoudon palautuksia. Jätin sen toiselle puolelle ja laitoin suuhun ohjatun noudon perhoslaipallisen kapulan. Ensin suora. Sitten vasemmalta ja oikealta vinoja. Vasen puoli oli erityisen vaikea.
Lopuksi kokonainen hyppynouto. Ainoa miinus oli lattian arastelu.
Hypyllä reenatessa Minttu sai mölinä-intopiukka kohtauksen ja näytti millainen ääni lähtee onnellisesta porokoirasta.
Otin metallinoudon. Menin hypyn vasemmalle puolelle muutaman metrin päähän. Heitin kapulan pitkälle esteen ohi.Käskin hakemaan ”ota” käskyllä. Mitä tekee Minttu? hipsii hypylle, hyppää sen, hipsii metallille, poimii suuhunsa, hipsii hypylle, hyppää takaisinpäin ja palauttaa metallin. Hupsis kupsis ja hienoa Minttu. Plussana se että este oli todella sivussa reitiltä ja edellinen treeni meni siis sisäistykseen. Miinuksena se, että ihan tavallista metallinoutoa tasamaalta toivoin.
Olin ni hämmentyny, ettämuististani pyyhkiytyi täysin se, et otinko toista metallinoutoa vai en.
TAUKO
Tauon jälkeen otin luoksetulon pysäytyksiä. Ensin lyhyeltä suora vierelletulo.
Täyspitkältä meinasin ottaa seisomisen, mutta se ennakoi ja hipsi hissuksiin. Pysäytin vasta maahanmenoon.
toiseksi täysmatkalla seisomaanjäänti—lipsui, joten jätin palkkaamatta.
Uusinta seisominen onnistui todella hyvin.
Ainakin kahdesti näissä se ei jäänytkään paikalleen alkuun, vaan nousi/hipsi perään. RUMAA.
Loppuun täyspitkältä matkalta suora luoksetulo. Tuli laukalla palkkasin vinkupallolla. Heittelin vinkupalloa ympäri hallia ja riehuin enemmän kuin heikkopäinen. Toiveena oli että Minttu uskaltautuisi paremmin luottamaan lattiaan.
Urpon vuoro.
Seuraamista. Ihan läpeensä huonoa se ei ollut. Asenne oli kiva. Asenne ei menny anteeksipyytelyyn ollenkaan. Mutta Sarin tarkka silmä kertoi jotta poikittaa ja ottaa muhun sivuttaista etäisyyttä. Päädyin sanomaan ÄP! kun se irtosi liikaa ja käskytin uudestaan vierelle.Palkkasin vasta kunnollisen tiiviistä. Palkkana keinoturkis puuhka, jonka perässä on tööttäävä sydän. Reviteltiin sitä, enkä antanut Urpon karata mihinkään ominpäin lelun kanssa.Pari loistavaa pätkää. Lyhyttä sellaista.
Luoksetulo. Palkkana sama lelu. Urpo tuli innokkaasti luo, ja istahti pikkasen löysästi mun eteen. Katteli hämmentyneenä sitä lelua, eikä koskenut siihen. Soli väärä lelu. Urpo tahtoo luoksetuloon narulelun. Kyllä se hömppänä silti oli kohtuu iloinen ihan kehuistakin.
Paikallamakuu. Istutin sen viereeni siksi aikaa kun pari tyyppiä haki nahkacolliensa autosta. Otin siihen kontaktiharkkaa ja aika kivasti meni. Käskyllä maahan, sit menin muiden eteen ja käskytin niille liikkurin juttuja. Urpo makaili suhteellisen kivasti. Vähän koitti piipata. mutta siitä sai ärähtävän palautteen. Lopun aikaa se oli vähän tyrmistyny ilme naamallaan ja ihan hipihiljaa. Kehuin sitä välillä sanallisesti. Kun lopulta palasin sen vierelle, syötin sille maassa muutaman namin. Urpo olis mielellään noussut heti kun selän suoristin, mutta jäi vihjeestä makaamaan. Käsky ”vierelle” ja siitäkin namipalkka.
Yksi collie ihmisistä meni sanomaan meidän käskytysäänellä ”maahan”. arvatkaas kuka sinne humpsahti? No Urpo. Sari sitten sanoi useamman kerran maahan. Jonkin ajan kuluttua (ohjeistettuna) tajusin sanoa vaan ÄP, kun Urpo maahan lumpsahti. Kun se ilman mun lisäkäskyä nousi takasin ylös. palkkasin. Lopuksi ei enää reagoinut ”mahan” käskyihin. Puupi mieheen saa olla tyytyväinen.
irrallisia reenivinkkejä. iholle kiinni painautuvan koiran kanssa. ÄP joka kerran kun se nojaa/koskee ohjaajaan ilman lupaa. Tehosteena vaikka jalalla polkaisu merkkaamaan oma alue. Poron kanssa tuskin ihan ensimmäinen ongelma ;)
seuraamisessa eteen painava koira.. seuraamisesta palkka kädellä kiepauttaen jonnekkin taakse. sana ”hyvä” merkkaa kyl sen oikean toiminnan/kohdan. Unohinkohan mä jo jotain? todennäkösesti.
Aita, putkeen lähetys ja A:n alle valmiuteen ohjaamaan neiti yylöööös.. Hutiksi meni pari ekaa kertaa. Tyyne tahto juosta A:n taakse namikipolle suoraan. Saatiin se menemään A.llekkin. Sithän se hoksaskin et son hauskaa. Menin sanomaan kertaalleen ”HYVÄ!” kun tyyne oli melkein A:n harjalla. Sehän melkein loikkas mun syliin. Tönäsin sen takasin A:n päälle ja se näkikin kupin toisella puolella.
Sit nuo oranssilla merkatut. Aita, takaakierto, aita, A:lle. Nyt osas hakeutua sinne hyvin.
Rengasta treenittiin erikseen. Se on sellanen este, et tarvittais namikippo ja avustaja viel jonkin aikaa. Jotenkin son erikoinen ja Tyyne ei ihan tajua sitä.
Mein reeniryhmän jälkeen oli toko vuoro. Kettään ei tullu, tai sekin joka tuli, joutu lähteen takasin kun oli ottanu miehen kännykän mukaan :P Miehet..
Sarin kanssa katottiin tyhjää kenttää ja päätettiin alkaa agiliitämään. Mulla kun sattu olemaan Ilona mukana ja Sarilla molemmat pojat.
Otettiin sitä reissuagin rataa ja backlappia. Hoksasin siinä sitten et Ilona kääntyy toiseen suuntaan paljon nihkeämmin. Toko suuntaan sen käännös on nopsa, poispäin son kankea ja kääntyy isommalla käden kaarella.
Minen oikein ehtiny/osannu ekaa vientiä kepeille. Teinkin tätä rataa aikalailla pätkissä. Keinulla Ilona ei kuunnellut ”maahan” kontaktikäskyä. Se ehti kahdesti livahtaa siitä pois. Sitten päätin kovistella kovaa ja nappasin niskasta kiinni kontaktilla. Ilonan kanssa hetki keskusteltiin asiasta ja hää päätti laskeutua tavallisten tassuttelijoiden tasolle. Otettiin keinu vielä kerran, vikalla Ilona meni maahan ja pysyi maassa. Palkkailin sitä siihen ja ”tässä” sanalla lopuksi vapautin keinun kontaktilta.
Kepeillä palkkasin heittämällä namin eteenpäin. Se oli kohtuullisen hyvä. Ei kuitenkaan niinnopea ja teknisesti oikea, kuin ihmisen kanssa. Kaija tuli avuksi. Hän seisoi keppien päädyssä. Kun Ilona meni kepit loppuun asti hyvin, Kaija tiputti namin maahan. Ite tein keppikulman harkkausta ja lähetin enemmän 3 esteen ja 4 keppien välistä Ilonan kepeille. Verkkoja ei ollut alussa. Ilona hakeutui päättäväisesti oikeasta kohtaa sisään ja puikkasi kepit hyvin. Siirryin aina kävelemään keppien oikealle puolelle. Kerran Ilona karkasi kepeille väärältä puolen. Se puikkasi oikeasta sisään ja määrätietoisesti pujotteli kepit alusta loppuun. Mä jäin puulla päähän lyötynä seisomaan keppien alkuun vasemmalle puolelle. Onneksi Kaija kykeni kysymään et palkkaako hän. Mie nyökyttelin niin et pää meinasirrota. En uskaltanu sanoa mitään, Ilona kun puikkas ekaa kertaa itsenäisesti kepit. Se on lopulta hoksannut keppien syvemmän idean. <3
Muuten radasta ei ookkaan kummenpia sanottavia. Keppien jälkeen 90 asteen kulma vasemmalle on ihan mahdoton :D
Tällä radalla Ilona irtoili hyvin. Hakeutui esteille, ei pinnannut renkaalla, etsiytyi pimeään putkikulmaan ja lopulta eteni vikalle hypylle, vaikka itse olin puomin väärällä puolella. Ongelmana oli et Ilona on ottanut Sarin targetiksi. Eli se yritti ja karkasi kesken radan Sarin luo hakemaan ”mukamas” palkkaa. Periksi se ei antanut. Siirrettiin palkka sitten Sarin lähelle maahan kuppiin. Ja päätettiin että kontaktilla sarilta tulee vain yksi nami, nyt kun vielä tarvitsemme sinne varmistajaa. Sit se koittikin karkailla kaikille kupeille mitä maassa näki. Ihan loppuun sain tuskan hiellä sen menemään radan kertaalleen läpi mun kanssa.
Aluksi tehtiin pientä rataa, joka tuntui takkuiselta, töksähtelevältä ja kaikkea muuta kuin sujuvalta. Siinä ohjaaja ei päässyt liikkumaan kovin fiksusti, eikä se porokoirakaan juuri eronnut tukkaan tarttuneesta purkasta. Sitä kaaviota en kehtaa ees piirtää...
Kuvan radalla mulle uusi kohta oli esteellä 6. Backlap... vai miten se nyt kirjoitetaankaan. Koira siis kierrätetään esteen taakse, peruutetaan niin et tilaa on, koira laskeutuu ohjaajan eteen, mistä se pyöräytetään sylikäännöksellä takaisin esteen toiselle puolelle. Siitä lähetys putkeen.
Ensin tein useamman lähetyksen 6 esteen tuntumasta 7 putkelle. palkka oli putken jälkeen maassa. Kun irtoamisen kanssa ei enää ollut suuria ongelmia.. mentiin radalle.
Veivasin aluksi käden kadoksiin kainalooni, mutta pääsin sen yli. Lopuksi Ilona teki hienosti radan molempiin suuntiin. Yhteen väliin Ilona oli varma että hän voi juosta vitos esteeltä suoraan putken väärään päähän. Perusjuttuja "Kyllä poronatttu tietää".
Tyyne oli liekeissä. Pikkuinen geparti kiisi ja lujaa. Ahneus on hyve ja auttaa irtoamaan. Tynkky pup haki itsenäisesti putken jo aika kaukaa. 2 esteen varmistin kunnolla. Huikkasin kertaalleen "eteen" ja siellä se jo olikin kupilla. Tyynellä oli hurjan hauskaa. Aina saa ihmetellä sitä, et kuin tuo voi olla niin mutkaton otus.
Kirjasin luennolta muistiinpanot ja kertasin ne tähän itselleni. Toivottavasti aukeavat edes osittainniille jotka luennolla eivät olleet.
Koiralle ollaan mustavalkoisia. Kehu on selkeän iloinen, ei on myös selkeä. Neutraali ei- eli koiralle ei suututa. Sille vain kerrotaan että toiminta on epätoivottua ja ohjataan tekemään jotain sallittua.
Koira ei ole lapsi, se ei halua neuvotella asioista, se ei ymmärrä ”lellimistä” eli sitä että jokin asia on välillä vähän sallittua. Koiralle sopii johdonmukaisuus.
Tokossa suhde koiraan on tärkeämpi kuin agilityssa. Agilityssa koira tarvitsee kartturin, tokossa ohjaajan/suoritus kumppanin. Toki löytyy myös koiria jotka suorittavat aina ainoastaan oman ihmisensä kanssa.
Harjoittelussa koiran asenne on tärkein. Koiralla pitää olla kivaa.
Motivoituneen ja innokkaan koiran kanssa on hyvä lähteä tekemään asioita.
Esim noudon opetus. Aloitus mielikuvan luonnilla. Noutoon hauska, nouto on nopea. Ensimmäiseksi otetaan vauhtinoutoa. Koiralle jää liikkeestä ensivaikutelmaksi vauhdikkuus. Toisessa vaiheessa pitoharjoitukset, tekniikka, tarkkuus.
Erottelee asenne treenin ja tekniikkatreenin eri harjoituksiin.
Liian kiihkeä/stressaantunut koira ei opi. Hän opettaa koiralle rauhoittumisen. Tietystä vihjeestä täytyy rauhoittua. Silloin ei tapahdu mitään. Ei ole tulossa mitään. Boksiin opettaminen on mm tätä. Boksiin on rauhoituttava, siellä koira voi rentoutua.
Koiralla pitäisi olla mielikuva siitä mitä tulee tapahtumaan. Luoksetulo ja kaukot alkavat samalla tavalla, silti niissä vaaditaan erilaista asennetta. Luoksetulossa mennään eteenpäin ja vauhdilla. Kaukokäskyissä suunta on enemmän taakse/paikallaan ja teknisesti oikein.
Uutta asiaa pennun kanssa opeteltaessa. Pennun kanssa leikitään. Leikin varjolla pentu oppii mm menemään maahan. Kun tekniikka on nopea ja oikeanlainen. (kyynärpäät jysähtää nopeasti maahan) yhdistetään asiaan vihjesana/käsky.
Pentu saa olla pentu. Siltä vaaditaan aikuisen kiran suoritus vasta kun se on fyysisesti ja olemukseltaan riittävän kehittynyt. Kiire pois.
Opetusvaiheessa koiralla pitäisi olla toistoja usein. Noin 5 kertaa/viikko. Kerralla kuitenkin lyhyt, ja laadukas treeni. Suunnitelmallisuus. Levon aikana koira oppii, joten lepo on tärkeää.
Pilko liikkeet osiin. Esim noudossa monta osaa, mitkä koiran tulisi hallita. Hakeminen, nosto, pito, tuonti, sivulle siirtyminen ja siinä olo, luovutus.
Uudet asiat opetellaan tutussa paikassa, pienessä häiriössä.
Uudessa paikassa helpotetut treenit. Se pönkittää koiran itseluottamusta.
Tylsä ihmisen asento palkitsevaksi. Hiljaisuus hyväksi asiaksi. Kun koira moka/epäonnistuu ihminen liikkuu ja puhuu ja on rento. Lopulta eleetön ihminen saa koiran tuntemaan olonsa varmemmaksi ja tsemppaamaan suoritustaan.
Vauhdilla ei tee mitään, jos tekniikka uupuu. Tähdätään kuitenkin siihen mahdollisimman rajoile. Mahdollisimman suuri vauhti yhdistettynä tottelemiseen. Koira asettaa rajat.
VIRHEET: virheen sattuessa kysy
-osaako koira varmasti
-onko riittävästi toistoja taustalla
-onko palkattu mustavalkoisesti aina oikeasta ja oikeaan aikaan.. vai onko lipsuttu.
-Oliko se puhdas vahinko
-jos moka toistuu, on ongelma kehittymässä.
vaadi koiralta vasta kun se osaa.
Motivoitunut koira harvoin tekee tahallaan väärin.
Katkaise väärin käyttäytyminen. –helpota treeniä. (huomaa kuitenkin se,etti ole sama asia kuin tämä: Koira passiivinen, ihminen aktivoituu- palkka. tai koira haukkuu, ihminen käskee olemaan hiljaa.. ja palkkaa.. mikä on niiiin väärin)
Jos koira selkeästi lintsaa, huomauta asiasta.
Jos jokin osio ei enää toimi liikkeessä, nosta se pois kokonaisuudesta ja treenaa se erillisissä harjoituksissa kuntoon. Korjatessa vauhti hetkellisesti laskee melko usein. Asia korjautuu kun koira on taas varma tekemisestään.
Luo koiralle ennakko odotukset palkasta. Jos odottaa fazerinaa ei karkki korvaa sitä, vaikka hyvää on sekin.
Palkaa sama asia samalla. esimerkiksi Kaukot, tunnari- namilla luoksetulo, ruutu- lelulla.
Ekalla oikein!
Jos koira tulee huonosti sivulle: asiasta huomautetaan, astutaan kauemmas ja pyydetään asia uudestaan. Ei siis korjailua ja sen palkkaamista. Esim pk luoksetulo eteen. Koira tulee vinoon- ohjaaja peruuttaa ja pyytää uudestaan.. EI. Ohjaaja jättää koiran, liikkuu kauemmas ja pyytää tällä kertaa oikein sen heti kerrasta. palkka vasta siitä. Sama agilityn kontaktilla. Jos koira lähtee ennen lupaa, se jää palkatta. asiasta huomautetaan , palautetaan koira kontaktille. kehutaan siitä mutta ei palkata namilla/lelulla. Sitten otetaan koko kontakti uudestaan onnistuneesti.
Älä lintsaa itsekkään. Itsellä pitää olla tunne että edistytään, tietty tyytyväisyys.
Koira saa eniten irti onnistunaista treeneistä. Suunnittele treeni niin, etä onnistumisia tulee.
Pidä treenipäiväkirjaa.
Laita koira vain tilanteisiin, missä sillä on mahdollisuus onnistua. Ei kokeeseen jos tietää että on ongelmia.
Kisa ei saa olla eka kerta kun koira jää tokossa ilman palkkaa liikkeiden välissä.
Näe päässäsi ihannesuoritus ja ole tyytyväinen siihen. Tuomarin mielipiteen ei pidä vaikuttaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Kokeessa ei tarvitse keskittyä pisteiden katsomiseen/tuomariin. Sillä hetkellä voit vain olla koiran kanssa valmistautumassa seuraavaan. ei auta jäädä miettimään jo mennyttä liikettä.
Älä juokse liikkeenohjaajan perässä. Ole koirasi kanssa. ”pidä ohjat käsissä”. antaa koiralle kuvan sinusta selkeänä johtajana. Miksipä koira ei tottelisi liikkurin ”käsky” huutoja, jos sinäkin sitä tottelet.
Etsi kisarutiinit. Usko itseen, luota koiraan. Koira tekee parhaansa myös kisassa, jos ohjaajan pää ei petä.
Etsi oma tapa keskittyä.
Mielikuvaharjoituksia oikeista suorituksista. Ei katastrofi mielikuvia. Pyyhi väärät pois. Keskity oikeaan. Parhaimmillaan olet omasa ”kuplassa” Äänet ja yleisö katoaa. olet kahdestaan koiran kanssa.
Ennen kisoja helppoja treenejä. Ne lisäävät itseluottamusta. Sekä koiran että ohjaajan. Viikossa mitään ei ehditä hioa kuntoon. 5 minuutissa sensijaan voi romuttaa paljon. Kisapaikalla ei enää treenata.
-----
Koira kuuntelemaan. Merkille pääsee vain oikeasta käskysanasta ”Merkki” on lupa mennä, ”Merkonomi” ei ole. Hyvä harjoitus turhan itsevarman koiran kanssa.
Luoksetulo: liikkuri sanoo ”käsky” ohjaaja haukottelee äkkinäisesti. Jos koira pysyy, tulee palkka. Pidä tasapaino.
------
Pehmeälle koiralle riittää palkkaamatta jättö ja uusi yritys, jos se esim varastaa noutokapulalle.
