maanantai 1. syyskuuta 2014

Njahas

Kävin namipalkaten EVL:n läpi Mehmetin kanssa.
Heti kun poistutaan mukavuusalueelta eli kotipihasta (perhana, kokeet heti mein kynnykselle)
menee pohtimiseksi.

Seuruu. Kulki mukana, muttei ollut olleskaan kovinkaan innoissaan.

zeta. teki ekan oikein seuraavan väärin,. korjasin teki ok ja seuraavan väärin. muistutin suoralla jäävät peräkkäin ja mentiin uudestaan zetalle. tällä kertaa annoin roiman olkapääavun istumiseen, ja toimihan se zetassakin.

ruutu oli kukkia ja perhosen leikkiä. Loppuosan otin erikseen.

ohjatulla tuli "vanha" ongelma eli loivasti merkin läheltä kapulaa kohden kiihdyttäminen. Otin merkin pari kertaa uudestaan ja sitten vasta hakemaan. Koko treenin lopussa vielä vein kapulat ja palkkasin sen onnistunene merkin.

Hypytinouto oli hieno, kuten aina.

tunnarilla meinas lähtee hortoilemaan. ekalla käskyllä oli kuutamolla. Lisäkäskytin ja vaadin. ja tein päälle kolme onnistunutta tunnaria. Nenulihan meni rikki viikolla kun sen itsevarmuus alkoi olla sfääreissä, jouduin huomauttamana, samalla kuin idiootti rakas mieheni ajaa autolla pihaan ja meinaa kaartaa mein edestä auton siihen tunnarien päälle. Suutuin tietenkin kun ei se tajunnut yhtä selkeää asiaa kuin aasia jonka päällä on koira jonka päällä on kissa jonka päällä on kukko.
--niin Mehmet otti itseensä ku moiselle pussihousulle äänettä tiuskin ja huidoin. Lisäksi Mehmet epäili sitä lähestyvää Ooppelin keularustinkiakin.
Joten mien superhyvä tunnari on paskana. siis se eka toisto. se mikä valitettavasti näytetään kokeissa. sitä ei paikkaa 10 onnistunutta uusintanäytöstä.

joo ja sitten kaukot.
Olipa nätti ja helmi. ei se läheltä ja kotona noin hienosti tee. no en valita.

jos unohdin jonkun liikkeen niin ei kai se kovin merkityksellinen sitten edes ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti