Marengin takana piilokentällä

Löydettiin rauhallinen ja suojaisa ja kiva hiekkakenttä. Ihan tosta mun kodon läheltä kaupan takaa. On se jännä juttu. Ekaa kertaa siis uudella kentällä.

Ilona ensin.

Työmoraali on noussut hyvin. Autosta mukaan hommiin lähti pikkuinen louskuttava sähikäinen. Kroppa jännittyneenä ja silmät loistaen. Mammaloma alkaa olla ohi.

Kapula: Heitin kapulan ja ILONA KARKASI KAPULALLE. Se toi ja mie palkkasin. Otin toisen kerran ja nyt Ilona karkasi taas. Kutsuin luo ja noudin kapulan itte. Kolmannella kerralla pidin hienoisesti pannasta kiinni. Palauttaa ravilla, mutta sentäs hakee melko hyvällä fiiliksellä sen papulan mulle. Pikkasen se möyrys ja mölisi juuri ennen vierelle istahtamista se papula suussaan. Itsetyytyväistä jolinaa.

Luoksetulon pysäytys: Lyhyeltä matkalta meinas ensin juoksennella läpi. Pitkällä matkalla luisteli, toisella kertaa teki hyvin. Kolmanne luisteli. Loppuun vielä lyhyt, joka onnistui täydellisesti. Tämä vaatii vielä lyhyehkön matkan. Eli noin 10 metriä meidän väliin.

Kaukot: Juke huito Ilonan takana liikkurina. Aluksi Ilona käänteli päätään ja ihmetteli. Ei heti huomannut että käsky kävi jo, kun piti Jukea toljottaa. I-M-I-M-I-M sarjan aikana tottui lopuksi jo Juken häröilyyn ja keskittyi loistavasti. Milliäkään ei persus liikkunut mihinkään suuntaan. GOU tollomussu!

Liikkeestä seisominen: Osasi. Pienen uhkavaatimus-varmistus  käsimerkin otin sille kun palasin sen taakse. Ilppa lähinnä mulkaisi että ”mitäs mesoot, mä osaan”.

 

Minttu:
Ruutu kaukaa ja läheltä: Kaukaa namialustalle 3 kertaa. Ekalal kerralla namialusta olikin tyhjä. Juke ei ehtinytkään laittaa sitä namia, vaikka alustan sinne veikin. Ihmisten kommunikaatiokatkos aiheutti Mintulle hubaa. Se nappasi namialustan maasta ja viskoi sitä menemään.
Vaihdoin jokaisella lähetyksellä eri reunalle ruutua. Minttu kuumui aika hyvin. Yhden vapautuksen ja paikanvaihdon aikana se löysi ison puunoksan. Sen kanssa se hillui, leikki ja tepsutti vähän aikaa.
Kaukaa ruutunmenot on vauhdikkaita, mutta ruudun lähellä jostain syystä kieppaa mielellään jommalta kummalta reunalta sisään ruutuun.

Läheltä heitin sille pallon ja vapautin kun se ruudussa ol. Hyvin meni ne noi 3 toistoa samalta sivulta.

Perusasentojumppaa: Namin kanssa muutamaa askelta ja palkka aina perusasennosta. Otettiin myös käännöksen molempiin suuntiin. Vasemmalle käännös tarvitsisi aivan erityistä huomiota.

Liikkeestä istu: Neljä toistoa. Ollaan opetusvaiheessa, joten heti istumisen jälkeen astuin askeleen tai pari ja palkkasin.

Tunnarin piilotusta: ekaksi piilotin itse, Minttu sekoitti ehkä vähän esineruutuun. Meni aika laajalle alalle, eikä ollut kovin tarkka nenätyössä. Löysi kapulan kuitenkin.
Toisella kertaa Juke vei kapulan ja piilotti sitä hiukan. Minttu käytti nenäänsä paljon intensiivisemmin ja pysyi paremmin siinämain missä tunnistuskapula oli. Löysi kapulan ja palkaksi sai tennispalloleikkiä. Lähinnä siksi kun oli niin energinen ja namit ehti loppua taskusta. Leikkimisen jälkeen Minttu jäi seisomaan kentälle. Ei selvästikään halunnut vielä lopettaa treenejä. Huijasin sen sitten lähemmäs ottamalla luoksetulon missä ensin maahanmeno ja sitten seisominen. Minttu on täydellinen. Minkäs teet
 Sitten Minttu olikin jo niin lähellä autoa, että sen sai sinne jallitettua.

Jokatoinen koira reenattavana oli Juken. Mä nauroin itteni kipeeksi. GisGis haki kentältä mun syrjään laittaman puolitäyden battery tölkin. Vasta Juke sitä läikytti, GisGis kanto sen reteenä jätkänä pisaraakaan läikyttämättä. Se myös muuten nauratti mun melki sairaalakuntoon pystykorvamaisella ilmehdinnällään. GisGis onhuumormiähiä.
Juken ehdottomasti paras on tokoileva pekingeesi Lyyli. Se osaa tönöttää pystyssä ja näyttää maitotölkiltä ja se harjoittelee kärsivällisyyttä ja paikalla odottamista. Lyyli myös tekee iloista seuraamisen tapaista. Peke joka liikkuu mielellään ja tekee hommia häntä heiluen.

 

Toko koulutuspäivä

Heinolassa toko luennolla ja koulutuspäivässä Mintun kanssa. (ite järjestin, vähänkö ylppis)

Kouluttajina Virve Sormunen ja Riitta Jantunen-Korri.

Ensin kuuntelimme intensiivisen 2 tunnin mittaisen luennon
muutama yksittäinen asia mitä mun tulee muistaa:
-kaikki lähtee motivaatiosta
-täytyy olla suunnitelma
-asettaa realistiset tavoitteet

Koulutuksessa meidät jaettiin kahteen ryhmään. Mun ryhmä oli ensin Virvellä.

Ruutu. Ensin laitettiin namialusta ruutuun ja lähetettiin Minttu kaukaa sinne. Minttu kaarsi pikkuisen matkalla. Otettiin sama uudestaan. Toisella kertaa Minttu meni jo suoraviivaisemmin.

Asteltiin lähemmäs ruutua ja keskityttiin enemmän siihen, että mitä koiran toivotaan tekevän ruudussa. Minttu jätettiin noin 5 metrin päähän istumaan. Minä menin ruudun takaosaan, levitin hiukan käsiäni ja sanoin että tässä tämä ruutu on ja sen sellaista diipadaapaa. Ei siis mitään kauheaa hetsaamista, eikä maan taputtelua. Sitten menin koiran luo ja välittömästi lähetin sen ruutuun. Minä sanoin kehusanan tai pysähtymiskäskyn heti kun Minttu ylitti ruudun etulinjan. Pallo/lelu/lihapulla piti olla heitettynä tasan samalla hetkellä kun kehusana/pysäytyskäsky oli.

Namialustalla saadaan Minttu juoksemaan kovaa ja suoraviivaisesti ruutuun. Lähitreenillä saadaan se toimimaan ruudussa, vaikka namialustaa ei siellä olekkaan. Maan taputtelut ja sen sellaiset jätettiin pois, sillä ongelmana on ollut tyhjässä ruudussa haahuilu ja namin etsiminen.

Seuraaminen. Minttu teki diipadaapa seuraamisen, kohtuu mukavasti tuli lähimailla ja löysästi kontaktissa. Hiipui kovasti loppua kohden.

Ohjeena tehdä ”perusasentojumppaa” eli namin kanssa aske-perusasento-palkka-pari askelta-perusasento-palkka-askel-perusasento-palkka-4askelta-perusasento-palkka. Eli ihan perusteisiin palattiin. Koiran pitäisi tuntea olonsa hyväksi vaikka onkin tiiviisti lähellä.

Myöhemmin seurauskaavio tulee miettiä etukäteen, samoin kuin palkkauskohdat. Esimerkiksi L muotoinen seuraaminen, jossa heti täyskäännöksen jälkeen palkka. Suunnitelmallisuutta.

Jos koira hiipuu hiipuu vaan seuraamisessa, niin mieluummin otetaan vaikka askel sivuun. Pyydetään koira uudestaan perusasentoon ja lähdetään siitä vaikka 2:n askeleen mittainen onnistunut suoritus, mistä sen palkan saa. Sinnepäin suorituksista ei palkkaa.

Otettiin ryhmäpaikallamakuu. Minttu toimi hyvin ja hienosti. Omasta mielestäni pitää alkaa puuttua sen hienoiseen levottomuuteen ja pään pyörittämiseen. Luennolla saatiin hyvä vinkki. Pitää harjoitella ylipitkää paikallamakuuta. Jos koira osaa treeneissä olla 15 minuuttia paikallamakuussa, kokeen ajat ovat naurettavan lyhyitä ja helppoja.

Paikallamakuun jälkeen vaihdettiin ryhmä Riitan oppiin.

Tunnari. Palataan yhden piilotukseen. Otetaan yhden hajustetun piilottamista metsässä, nurmella jne. Paljon, valtavasti ja runsaasti. Kentälle voi joka treenin aikana laittaa keon hajuttomia kapuloita. Sen funktio on vain olla läsnä. Ihan kuin kentällä on ruutuja, merkkejä ja sensellaisia, niiden luo ei tarvitse aina mennä. Opetetaan koira siihen että kasa on olemassa ja siitä ei tarvitse välittää.
 Kun yhden kapulan piilotus siirretään treenikentän laidalle, aletaan kasaa tuomaan lähemmäs yhden piilotusta. Kun koira osaa jo ihan varmasti käyttää nenäänsä, jatketaan asiassa eteenpäin.

Luennolla neuvottiin että koiran tulisi jaksaa etsiä 20-30 hajuttoman kapulan joukosta se hajustettu. Silloin sen keskittyminen alkaa olla hyvällä tasolla.

kaukokäskyt Minttu tekee kaukokäskyt kuulemma hyvän näköisillä asentomuutoksilla. Mehän olemme siinä vaiheessa kun vasta harjoittelemme namin kanssa liikeratoja. Ohjeeksi sain laittaa namin vasempaan käteen, kun oikealla ohjeistan Minttua liikkeissä. Tähän asti nami on ollut ohjaavassa kädessä. Pikkuhiljaa palkkausta muunnellaan, sen saa jommalta kummalta sivulta, vasemmasta tai oikeasta kädestä, takapalkkana tai avustajalta. Tavoitteena päästä hieman kauemmas koirasta, ilman että paketti särkyy.

kuvat maliraat

Tollomussu taipuu

Ilona ansaitsee ruokansa vain poimimalla maasta kapulan ja tuomalla sen mun vierelle. Nyt se on alkanut taipua. Enää ei näyttele keskitassua ja käske hakemaan itse. Eilen ekalla yrityksellä varasti kapulalle. Otettiin sitten hyvässä hengessä uudestaan. Nappisuoritus sisätokoksi ja Ilppa ansaitsi ruokansa. Pikkuhiljaa alkaa tulla esiin se koira jonka kanssa on ilo työskennellä. Nämä pentulomat tekevät pahaa tuolle laiskalle mielelle.

Jälki Urpolle

Tein Urpolle lepopäivien jälkeen yhden jäljen.

Metsä lehtipuuta ja vanhoja mäntyjä. Pohja sateen jälkeen kostea ja sammaleinen. Pohjalla jonkin verran oksia ja varvikkoa. Kieloja :)

jälki: noin 50metriä pitkä, alku kumpareen jälkeen paikkaan missä ei tuullut. Jäljen keskikohdassa tuli leveä polku, jonka yli jatkoin. Sen jälkeen tuuli pyöritti hajuja. Jäljelle ei nameja ja loppuun hajustettu keppi tampattuun maakohtaan.Vanhennettu noin 30min.

 

Laitoin Urpolle valjaat ja lähdin kohti alkua. Urpo nappasi jäljen lennosta ja sanoin sille jälki. Ihan hyvin jäljesti polulle ja melkein sen yli asti. Kun olisi pitänyt sukeltaa takaisin metsään, tuli Urpolle vähän uskonpuute. Kannustin sitä sanomalla "jälki" ja annoin sen ratkaista ongelman itse. Hiukan Urpo pyöri, mutta jatkoi sitten matkaa. Tuuli pyöritti ja painoi hajua sivusuuntaan, joten Urpolla oli hiukan hakemista jäljen kanssa. Yhden ison puun ohi haju painui väärälle puolen puuta. Sen jälkeen Urpo tarvitsi taas tukea ja lisäkannustusta. Lähellä loppua se sai taas napakammin kiinni jäljestä ja lopussa olikin hurjat bileet kepin luona. Urpo hehkui tyytyväisenä ja malttoi antaa kepin vasta frolic kasaan vaihdettuna.

Mun virhe: Annoin liian pitkästi narua tässä vaiheessa. Urpoa pitää vielä hiukan rajoittaa ja auttaa keskittymään asiaan.

Keskisuomen Bernien PK leirillä Hiidenhelmessä

Pe tottis

Mentiin hiekkakentälle. Urpo kiehui, riehui ja oli energiaa täynnä. Normaali tärinäjäppinen. Odottaminen on niin kovin tuskaista. Tehtiin kaikkea pientä. Paikallamakuita, kontaktin hakemista perusasennossa, maahanmenoja, seuraamispätkää.. siis odotellessa omaa vuoroa.

 

Eteenlähetys. Palkkana vinkuva tennispallo. Ensin vein pallon itse. Urpo lähti kuin tykin suusta meni pallolle ja juoksi onnellisena pallo suussa pitkin kenttää. Hieno suoritus.
Toiseksi tehtiin sama uudestaan, tällä kertaa vain ohjaaja vei pallon. Urpo lähti taas ammuksena ja napsaisi pallon suuhunsa. Urpo koukkaa pallon takaa ja takasintullessa nappaa pallon suuhunsa. Se ei näe palloa enennkuin just kohdalla, sitten sille tuleekin kiire palata ja napata pallo-pallo. Puhe nyt 2 metrin ylityksestä.

Lopuksi ohjaaja vei pallon ja piilotti sen näkyvistä. Tähän loistava eteenmeno ja pallokin löytyi kohdalla.

 

Estehyppy. Ideana oli tehdä hyppäämisestä hauskaa. Urpon kohdalla piti myös ottaa huomioon keskittyminen. Laitettiin noin 50 cm korkea hyppy. Urpo sai apuohjaajan heittämän lelun kun hyppäsi yli. Korotettiin noin 80 cm asti. Sitten madallettiin takaisinpäin ja koitettiin houkutella Urpo tuomaan se lelu takaisin minulle hyppäämällä lelu suussa esteen yli. Jos mulla oli vaihtopalkka lelu näkyvissä, Urpo tiputti entisen pois suustaan ja tuli kiireellä hutiloiden yli. Jos palkka oli treeniliivin taskussa, onnistui narulelun kanssa esteen yli hyppääminen. (noin 60cm korkea hyppy)

 

Vinoesteenä mentiin kertaalleen agilityn A. Kuulemma kontaktien ottamisesta on hyötyä myös PK puolella. Koira ei opi että pitää tehdä pari isoa loikkaa, jotta sen yli pääsee.

 

la metsäjälki

1 jälki. Noin 50metriä. Joka askeleella nakinpala. Alusta mättäitä ja hankalakulkuista kumparetta. Mäntymetsä.  Olisko vanhetettu noin puol tuntia.

Urpo aloitti hyvin, maistoi urheasti nameja ja alkoi hieroa kuonoaan. Tunki kuonoa turpeeseen ja mulkoili mua. Nakeissa oli muurahaisia. Koitti kahdesti syödä, teki samat kuononhinkkaus toimet ja mulkaisi mua syyttävästi. Sitten se meni jäljen, eikä ottanut yhtään nakinpalaa suuhunsa. Lopussa ollut keppi ei kiinnostanut sitä ollenkaan. Se oli vähän kumma juttu. 

-aika katastrofi, mutta kompuroiden loppuun asti.

 

2 jälki. Noin 50 metriä. Joka askeleella natural menu nappulaa. Alusta oikein kosteaa sammalta.

Urpo otti hajun hyvin ja otti melkein joka askeleelta namin syöden hyvällä halulla. Keskittyi täysin ja meni rauhallisesti nenä maassa syödessäänkin. Yksi hankala kohta mentiin helposti:Puun ja kumpareen välistä, missä pystyi astumaan vain puun juurille. Lopussa palkkana kissanruokaa. Avasin sille pussin ja laitoin sen sammalelle. Urpo nuoli sammalenkin puhtaaksi.

-onnistunut kokemus

 

su peltojälki

1jälki. noin 50 metriä. Myötätuuli. Joka askeleella natural menu nappulaa. Alusta ruohikkoinen (noin 10cm pitkää)

Urpo halusi pissata alkutolppaan. Namit eivät maistuneet. Se kierähti takapuoli edelle ja peruutti mun jalkojen edestä.  Sitten se koitti mennä maahan ja kiepauttaa ympäri selän kautta. Sijaistoimintoja siis runsaasti. Komennosta uudelleen jäljelle. Nyt jäljesti 2 metriä hyvin, sitten taas pelleilyä. Loppu 10 metriä meni ihmetellen kaukana näkyvän bernin vaarallisuutta. Vbälillä vilkaistiin maata ja edettiin vahingossa loppuun asti.
-aika katastrofi. 2metriä meni hyvin.

 

2jälki. noin 30metriä, nameina nakit. vanhennettiin tunti. Pellon omistajan koira kävi tyhjentämässä namit pois jäljeltä.  Jäljellä 3 nakkia ja loppupalkka pussissaan.

Urpo nappasi jäljen jo ennen tolppaa, jatkoi siitä varmasti ohi. Huomasi namin ja epäili sitä. En ole varma että hylkäsikö sen, vai söikö pois. Jatkoi jäljestämistä. Noin 10 metrin kohdalal käväisi maassa, sitten taas jatkoi koko jäljen loppuun. Muita nakkeja se ei syönyt. Lopussa kissanruokapussi.

-Sotketuksi ja putsatuksi jäljeksi Urpo toimi uskomattoman hyvin.

yleisiä juttuja:

Kulmat kannattaa opettaa pellolla. Ensin loivia mutkia, lopuksi kävellen tehty 90 asteen käännös. Ei ihan tampattua kulmaa, sellaisia ei ole kokeessakaan.

Pellolla voi harjoitella myös janalle lähetyksiä. Jäljelle palkat sopivin välein. Sille lähetys ”viuhkamaisesti” enemmän tai vähemmän isosta kulmasta. 

 

------------------\---------------palkka -------------------/--------------------palkka

 

Urpo Heinolassa

Otettiin paljon paljon seuraamista pelkällä namipalkalla.

Seuraamisessa liika kehuminen häiritsee Urpoa. Se menee kauemmas musta nähdäkseen mun koko naaman ja samalla hiukan kattoo mua vinoon. Sit kun tästä huomautettiin mulle, mä aloin olla ihan hiljaa, jäykkä tönks tönks kävelijä. Sekään ei tietenkään toiminut.

Oma olo alkoi olla tosi hermostunutja ajatukset hajallaan. Sitten mä sen taas tajusin. Minä otan paineita kuin harjoitus ei suju mun suunnittelemalla tahdilla ja tavalla. Jos mie lähden liikkeelle ja ajattelen palkkaavani koiran noin 5 metrin päässä niin 3 metrin kohdalla tuleva palkkaamiskäsky aiheuttaa ensimmäiseksi spontaanin ärtymyksen. Sama asia kuin kokeessa tuomari jää kommentoimaan ja lässyttämään. Mun keskittymisen kupla puhkeaa ja homma hajoaa käsiin.

Kyllä olen kontollifrikki ja omaan huonon hermorakenteen. Liikaa liikkuvia osia ja homma kopsahtaa siihen.

Eri asia on, jos tehdään hommia liikkenohjaajan johdolla. Silloinhan mun keskittyminen suuntautuu liikkuriin ja mulla ei ole oletusarvoista tietoa tulevasta.

Kun mua vahtivan silmäparin huomio katosi muihin tärkeisiin juttuihin, pääsin rentoutumaan ja keskittymään. Askelsin normaalisti, heiluttelin käsiäni ja hymyilin. Urpo oli siitä eteenpäin täydellinen.

 

Jääviä, seiso ja maahan.

Maahanmenon unohti välillä. Hommassa oli se hieno puoli että ilta-aurinko paistoi takaamme. Se loi pitkät varjot menosuuntaan. Varjosta näin eteenpäin katsomalla että miten koira reagoi ja kuinka nopeaan. Toimi paremmin kuin toisen ihmisen antama palaute. Saatoin päätä kääntämättä antaa koiralle palautteen oikeasta tai väärästä toiminnasta.

 

Luoksetulo.

Odotti rauhassa. Laskeskelin tahallani hieman erilaisen odotusajan, kuin luontainen liikkeensuoritusrytmini olisi sanellut. Ekalla käskyllä Urpo lähti rakettina luo ja jopa tuli kauniisti eteen. Siihen palkka ja vapautus.

paikallamakuu.

Maahan ekalla, jäi hyvin. Menin hieman sivuun kaverin viereen. Puhuin ja oleskelin rennosti. Noin 2 minuutin kuluttua palasin. Palkkasin maahan ja hetken kuluttua käskin vielä vierelle. Samalla kun sanan sanoin, ponkaisi Urpo ylös. Siinä oli välitön ja täsmällinen totteleminen.

Hjyva fiilis.

kuvat Kiira Lehto

myydään kaksi porolehmää

Menin sitten kaikkien porojen kanssa Lahden käyttökoirien kentälle treenimään. Siellä ei ollu ketään muita. Oli hiukkasen lämmin, mutta ei mielestäni tukahduttava.

Minttu oli kuin tikun nokkaan nostettu löysä *piip*. Se löntysti lähimailla peitsaten. Ruutua se ei muistanu tai ollu muistavinaan. Kohtuudella se suju. Noudot oli yllätys mulle. Tunnaria sössiessä ollaan saatu noudoistakin kaikki ilo pois ja nyt on nouto-ongelma kolkuttelemassa. _ihanaa_

Minttu päätti että hälle riitti treenit ja meinas lähteä kentältä juosten kotiin.

Ilona ei suostunut tekemään mitään ilman pakkoa.

Treenien hyvä puoli oli, että jätin Urpon autoon ja tulin kotiin vetämään päikkärit.

treenit heinolassa piiiitkästä aikaa

Otin mukaan vaan isot ruskeet.

Ensten Urpo, jokaoli tikahtua intoonsa ja hyvään mieleen.
Urpolle seuraamista ja se osaskin tosi hyvin pitää kontaktia ja tepsutella vierellä oikealla paikalla. Kommenttiakin saatiin että Urpo selkeesti tietää nyt mitä siltä odotetaan.

Taija tuli häiriöksi heittelemään käskyjä ja höpöttämään liirumlaarumia. Urpo otti selkeesti hiukka painetta siitä. palkkailla piti melko tiuhaan. Hienosti se selvis, vaikka munkin ajatukset alko rakoilla kun Taijan höpinät juoksunartuista kello kolmessa lapinporokoiran takana menivät ymmärrykseen asti J

Urpolle otettiin myös maahanmenoa. Se oli juttu mitä ei enää muistettu ollenkaan. Pyysin sen sitten maahan ja heitin namin aina jonnekkin Urpon taakse. Kun nami oli nielty, oli Urpo valmiudessa taas totella.

Otin yhden luoksetulon narupalkkauksella. Se oli hienon vauhdikas ja suora.  Tässä välissä vein Urpon autoon odottelemaan.

Ilonan vuoro. Edessä titaanien taistelu ja mammalomalaisen takaisin töihin houkuttelu. Tai no houkuttelusta ei voinut puhua. Uhkaus, kiristys ja pakotus oli mein teemat.

Ensin kapula. Ilona: ”en, en ,en ..haistelen vaan maata ja kaikkee ja pyörin tääl”
Jonna: ”Ota”
Ilona: ”njääh, tämäkö, kovin on raskas ja kamala, jos vähän kuopis”

jne jne..
Lopulta toteutumminne todellisen PAKKOnoudon.  Ilona vedettiin istumaan. (kato mamma ilman jalkoja, kato mamma ilman selkärankaa..ai NAMEJA!! no jos mä ihan vähän sitten)
Ilonalle tungettiin kapula suuhun ja lueteltiin laaja määrä uhkauksia ja kirouksia.
Ilona kirkkain silmin piti kapulaa (tottakai minä osaan)
Tähän palkkaus ja kapulan poisto.

Sitten heräteltiin seuraamista. Sunnuntaikävelyä se kyl muistutti. Otettiin sitten noin 70m suora, täyskäännös ja sama suora takaisin. Lopussa se alkoi skarpata, kun tajusi että ei sitä namia muuten saa ja on tuo ämmä tosissaan.

Otettiin jäävät ja ne Ilona teki vastaan hangoittelematta. (aaltoja, tuuletusta!! )

Luoksetulon pysäytys lyhyeltä matkalta meni ihan hyvin.
Pidemmältä matkalta meni löysäillen juoksemiseksi.
Uudestaan pitkältä matkalta homma onnistui. Ilona pysähtyi välittömästi niille tassunsijoilleen.

Kaukoissa istuminen tapahtui toisella käskyllä. Tässä lisää mielten kamppailua ja kädenvääntöä. Lopulta Ilona taipui ja nousi skarpisti yhdellä käskyllä.

Ilona autoon ja Urpo suorittamaan paikallamakuuta.
Maahan meni ylös-alas-ylös-alas-ylös kyynärpääjumpaksi. Sitten hiukan sanoin sille että nyt pitäs totelle, se heitti kyljelleen. Otettiin alku uudestaan ja minäkin päsin lähtemään muiden rivissäolijoiden vierelle jonkin matkan päähän.  2 minuuttia meni hyvin. Kun palasin koiraa kohden, Urpo venytti itsensä tajuttoman pitkäksi eteenpäin. Sitten urpo tökkäsi vauhtia takajaloillaan ja liukui vielä vähän eteenpäin. Sit se näki mun ilmeen ja liikevoimaa hyväksi käyttäen heitti vielä voltin selän kautta ympäri, päälle vielä pikkuinen venytys. Huomautin aiheesta. (Mikä oli vähän hankalaa, kaikki muut jo nauroi reunalla.. anna porokoiralle yhdet naurut, se tekee kokeesa taatusti sen hauskan tempun vielä joskus) Mentiin uudestaan alkuun ja aloitettiin uusi 2 minuuttinen. Urpo venytti taas vähän. Huomautin aiheesta. Loppuun onnistunut suoritus, pikkanen pätkä seuraamista ja ihan riemuissaan oleva itsepalkkautuva poro ja narulelu.

 

3.5. agilitykisoissa Heinolassa

Minttu osallistui yhdelle agilityradalle ja epäviralliselle piirinmestaruusjoukkue radalle.

Maxi 1, tuomari Tuija Kokkonen, koirakoita 21, ihanneaika 50 s

Minttu HYL

Kiiran kommentit radalta "minttu oli pro, meni just sinne minne mä ohjasin. kuten päin putkea"

Minttu siis ei hypännyt kolmatta aitaa, vaan törmäsi putkeen. Sitten se höntyili siinä jonkin aikaa ja lopulta löysi putken pään. Sinnehän se sulahti kuin vapa jokeen. pikkuisen kunniakierroksen jälkeen Minttu sukelsi vielä takaisinpäin putkesta. Yleisöllä, ohjaajalla ja tuomarilla oli hauskaa. Mintusta puhumattakaan ;)

 

Piirinmestaruus joukkuerata, tuomarina heli häyrinen

Mein maxi joukkueen radalla Minttu oli kuin jonkun muun porokoira. Se pysyi käsissä, eikä edes näyttänyt että mopo olisi karkaamassa. Kaksi kontaktia hyppelehdittiin yli, muuten ihana rata <3

Heinolan Palvelus- ja Seurakoira
	lappor	Minttu		Kiira Lehto	51,95	1,95	10	11,95
	borcol	Figo		Pasi Kangas				HYL
	belpag	Pultti		Henna Halla				HYL
	belpag	Runo		Mari Pohjola	50,71	0,71	5	5,71