tiistai 31. heinäkuuta 2007

sateiset aggis treenit



Koko treenien ajan satoi kuin Esterin ****** Porojahan se ei haittaa, miksi siis minuakaan?
Rata koostui hyvinkin lähekkäin olevista aidoista, parista mutkaputkesta ja kepeistä.

Minttu oli vauhtitykki. "Tässä" käskyllä haltuunotto ontuu. Ohjaaja
heitti vinkiksi hihkaista koiran nimi. Kokeilin .. toimii!! Minttu oli
kuin eri koira. Sen sai käännettyä, sen huomion sai itseensä ja sen sai
paljon sulavammin ohjattua seuraaville esteille. Yksinkertaisista
asioista se on sitten kiinni.
Kepit Minttu haki jo hyvin. Olen oikein tyytyväinen, kunnäinkin pienellä harjoittelulla alkavat kepit parantua.



Ykkös rata



Toinen rata




Toisella radalla oli kinkkisiä putkeen vientejä. Minttu oli hankala
kuljettaa putken ensimmäisen suun ohi ja lähettää siitä taempaan
suuhun. Se koukkasi monta kertaa siitä ekasta reiästä... vaikka olimme
jo päässeet melkein ekan suuaukon ohi, Minttu puikkasi takaisin.
Lopulta hoin sitä tyhjää tässä-tässä-tässä ja pidin käsiäni edessäni.
Minttu laukkasi tasapökkää vieressäni ja odotti käskyä kärsimättömästi.
Sitten sen sai kuljetettua oikeaan paikkaan. Hieno juttu.


Ekalla radalla Ilo-eläin neiteili kepeillä. Kepit olivat mutaisessa
vesilätäkössä. Kuran roiskuminen ellotti hänen hienohelmaisuuttaan.
Makupala nenän eteen ja sillä hetkellä karisi kaikki hienostelu.


Ilona ei ollut niin vauhdikas kuin Minttu. Ilo tarvitsi huomattavasti
pitemmälle viennin esteille. Irtoaa kuitenkin jo kohtuudella. Kepitkin
päästiin menemään jo melko varmasti ja aika lujaa. Tosin mamma ohjasti
kädellä nenän edestä.

Toisen radan Ilona suoritti heti ja
mallikkaasti. Taitava koira. Otettiin se toiseen kertaan ja aivan yhtä
hienosti se meni senkin. Ekalla kerralla toiseen putkensuuhun Ilona
sukelsi kylläkin takapuoli edellä.. notkea koira käänsi kuitenkin nenän
menjosuuntaan ja suoritti homman hienosti.

Olen todella tyytyväinen koiriini tämän päivän treeneissä.


Mintulle otin tokon hyppyesteen. Hiukan flataasta. Suorittaa se, mutta
ei kauhean skarpisti. Esteen takana se kääntyy kohden ja pysähtyy
seisomaan. hienoa muuten, mutta se pysähtyy melkein esteen sivuun. Tämä
pitäisi jotenkin korjata.. sitten myöhemmin. Nyt on turha enää ennen
toko koetta.

Ilona teettää juoksua, joten Minttu menee ekaan
viralliseensa Ilonan sijasta. On se mielenkiintoista nähä miten ensi
viikonloppuna akkojen käy..


perjantai 27. heinäkuuta 2007

Viime viikonloppuna Minttu tokoili Punkalaitumella


Treenit veti Sakke. Dusty ja Daro porosten ohjaaja ja kouluttaja.



Minttu käyttäytyi hienosti vaikka

A: meillä ei ollut makkaraa, vaan kamalia nappuloita ja "vaan" patukka.

B: minä en tajunnut että sen Mintun viretilan voi nostaa jo ENNEN treenejä riehuttamalla sillä patukalla.



Olen aiemmin pitänyt sitä vain palkkauksena toisinaan. En ole ollenkaan
ymmärtänyt nostaa sillä Mintun flataasta virettä. No jokatapauksessa
tällainen "turha" leikkiminen näytti innostavan Minttua todella hyvin.
Hieno opetus ohjaajalle.



Toko este ei mennyt ihan niin hyvin kuin kuvittelin. Se ensin istui
esteen taakse ja kuopsutti pantaa pitkään ja hartaasti. Sitten se
pysähtyi esteen jälkeen noin metrin-puolitoista esteen oikealle
sivulle. Sitten tulikin jo kiire, enkä ehtinyt ottaa estettä enää
kertaakaan.



keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

tiistain treenit


Minttu ja Ilona kumpikin osallistuivat tiistain treeneihin. Minä teen
radalla itseään toteuttavaa profetiaa. Uskon vahvasti että koirani
tekee tai ei tee jotain asdiaa. Yleensä näin sitten tapahtuu. Keksin
uusia kikkoja saada likat ohjaantumaan. Kuulemma ohjaustyylini on
erikoinen. Suorastaan heitän koiran kauas esteen taakse. Saan ne
pomppimaan kepeillä ja heiluttelen käsiäni terävästi. Siitä taas johtuu
useat hyppyjen epävarmuudet ainakin ilonalla.



Ilona jumitti puomin ja sukelsi sinne, vaikka ihminen seisoi edessä.
Pussi meni hyvin kummallakin. Toinen osasi hakea ekaa kertaa keppien
alun kunnolla. Pomppiminen väheni kepeillä, kun vaihdoin ranteeni
asentoa.



Rengas on kova paikka ilonalle. aina se tahtoisi hypätä sieltä sivusta.

Ilona toimii vasta kun siitä on hiukan virtaa pois ja minä olen
rennompi. Siinä on pikaisesti paljon opeteltavaa pian olevia kisoja
ajatellen.



Agiliitoa punkalaitumella


Punkalaitumella järjestettiin Mikälie päivät. Samalla oli mahdollisuus treenata agilitya.

Esteet olivat uudet, vieressä oli laidun täynnä heposia. Toisella laidalla paljon erilaisia koiria.



Aluksi Ilona pisti melko ranttaliksi. mm hyppäsi viisi kertaa pussin
kehikon päälle. Eihän se nyt voinut läpikään siitä mennä. Pienellä
harjoittelulla este alkoi sujumaan. Rata oli täynnä tiukkoja
haltuunottoja. Tosin kenttä oli pienempi kuin normaalisti, joten esteet
olivat lähempänä toisiaan.



Ensimmäisellä kierroksella ei oikein kuunneltu ja tehtiin omia juttuja.
Toinen kierros meni paljon sulavammin ja paremmin. Uudet esteet eivät
näytä Ilonaa hätkäyttävän. Myöskään kentän laitojen tapahtumat eivät
kiinnostaneet. Pikemminkin uuden kentän hajut.



Ilona puikkasi nätisti.



perjantai 20. heinäkuuta 2007

maanantai 16. heinäkuuta 2007

Minttu, supertokoilija


Vein Mintun kentälle, missä luulen Lapuan toko kokeen olevan. Laitoin palkan kentän reunalle kippoon. Otin lyhyen paikallaolon, seuraamisen kytkettynä, seuraamisen irti ja molemmat jäävät liikkeet. Minttu meni innokkaasti ja paremmin kuin koskaan ilman välitöntä palkkiota. Väänsin naamalleni iloisen hymyn ja annoin käskytkin hymyilevällä naamalla. Minttu uskoi minun olevan rento, positiivinen ja iloinen. Toivotaan että pellenä virnuileminen rentouttaa minua kokeessakin. Osasuoritusten välissä rapsuttelin Minttua rinnasta ja kehuin kohtuullisen hillitysti. Näytti tuovan Mintulle lisä intoa yrittää. Jäävissä liikkeissä äänsin käskyt selkeästi. MaHan! Iloisesti ja sto! rauhallisen matalasti. Nyt Minttu erotti hyvin mitä pyysin, ja teki liikkeet täyrellisesti. Erittäin hienoa.

Ennen koetta aion vahvistaa naksulla seuraamisen super ihanuutta ja koitan kerran muistuttaa Mintun mieleen estehypyn. Aiemmin se on osannut sen aina täydellisesti, joten siitä tuskin tulee ongelmaa.


agility harkkaa


Minttu ja Ilona on treenanneet kolmesti agilitya. Pääasiassa A-estettä, puomia, rengasta ja keppejä.

Minttu alkaa mennä puomin jo reippaammin. Ei enää joka kerta usko että kyseessä on keinu. Minttu osasi jo välillä hakea keppien oikean sisäänmenon. Rengas ja A ovat varmoja. Pari treenikertaa koirat olivat kuin märkää räkää. Hitaita, löysiä ja haluttomia. Yhden kerran ne olivat oikein innokkaita. Liekö kuumahko sää vetänyt mehut pois.

Ilonan ongelma oli rengas. Se juoksi alta. Otin avuksi elmukelmun. Tukin kelmulla renkaan alaosan. Ilona keksi uuden helpon tavan päästä keinusta.. se alkoi hyppiä keinun vierestä. Otin lisää almukelmua ja tukin koko renkaan alaosan. Kelmua oli renkaan aukon alaosaan asti. Pikkuhiljaa Ilona alkoi hahmottaa renkaan oikean suorituskohdan. Lähetin sen kauempaa hakemaan oikean hyppykohdan. Pikkuhiljaa poistin kelmua. Ilona hahmotti renkaan edelleen hyvin. Kepit ovat sen ongelma. Se ei osaa hakea keppien sisäänmenoa. Innokkaalla tuulella se ryntää ohi, vetelällä tuulella ei edes yritä kunnolla. Mutta harjoittelemisen luulisi auttavan asiaa.

Kumpikin on kehittynyt melko hyvin jo näillä parilla treenikerralla. Maiju valokuvasi poroset esteillä, joten luulenpa että myöhemmin nekin koristavat tätä selontekoa ;)


torstai 12. heinäkuuta 2007

EP-cup Kauhajoki



Ilona ja Minttu osallistuivat Kauhajoen ep-cuppiin. Eli epäviralliseen agilitykilpailuun.
Kumpikin osallistui Maxi Mölli luokkaan ja otti lisä startin ykkösten radalla.

Möllien rata oli sikahelppo. Pari aitaa, pituus, A-este, läpinäkyvä putki lievällä kaarella, aita, puomi, lyhyt mutkainen putki ja pari aitaa pikkuisen vinossa linjassa.

Ilona meni hienosti ja tarkasti. Kunnes puomin jälkeiseltä putkelta se ryntäsi ilmeisesti hieman seuraavan aidan ohi. Sain sen kutsuttua jatkamaan rataa. Itse katsoin sen tehneen puhtaan radan, mutta tuomari näki kiellon. Tuloksena vitonen aidalta. Miinusaikaa oli yli 12 sekuntia. Ilona suoriutui Maxi Möllien toiseksi ja sai palkinnoksi sinisen ruusukkeen sekä Topi perhoselle puoli kiloa Royal Caninin pikku fifien ruokaa.

Minttu meni loistavan hienosti, kunnes päästiin A:lle. Se juoksi ohi! Toisella yrittämällä se kiipesi ihan hyvin yli. Puomille asti mentiin taas hienosti. Puomin kontaktin se otti, mutta hyppäsi heti pois. Ohjasin sen uudelleen puomille. Taas se pomppasi pois. Kolmannella kerralla otettiin tarkemmin. Taas pompsi pois. Saatiin kolmas kielto ja hylätty. Neljännellä kerralla ohjasin sen ihan sika hissuksiin ja tipi tarkkaan. Nasu pusu lässytin ja ihmettelin lujaa. Loppu radasta menikin lennokkaan hienosti.
Vasta rada jälkeen tajusin että viimeksi epävirallisissa Minttu rojautti keinun alas. Eihän se nyt voinut erottaa puomia keinusta. Puomia ei oltukaan päästy treenaamaan tässä kisojen välissä.



Ykkösten rata oli helpohko. Kumpikin koiristani teki samat koukaukset. Tosin Mintulla oli pari ihan oma ässää hihassa. Kolmas este oli puomi. Menimme sen erittäin tarkasti. Minttu asetteli tassujaan kymmenen sentin askelin. Erittäin huolellisesti ja aivan varmana siitä, että este on keinu. Puomin jälkeen oli putki ja sen edessä aita ja taas putki. En ehtinyt vaihtaa puolta ennen kuin poroset jo tulivat putkesta. Joten ohjasin ne putkeen ja siitä aidalle. Tein pimeän leikkauksen ja kuvittelin että poroseni kuuntelisivat minua ja hentoa käskyäni kääntää nenukit putken toiseen päähän. Kumpikin juoksi suoraan nenänsä edessä olevaan putkeen, väähäkään minua kuuntelematta.
Kepeille kumpikaan ei osannut mennä suoriltaan. Muutamat pienet kiellot tai juoksentelut epämääräisistä kohdista. Sitten päästiinkin vauhtiin ja puikattiin nätisti. Minttu tosin sohelsi myös kaksi viimeistä keppiä. Ihan kuin myrskytuuli olisi vain ujeltanut tyhjässä pääkopassa. Hauskaa oli, mutta ketään ei ollut kotona aivokopan preerialla.  A:n Minttu taisi tällä kertaa suorittaa ihan hyvin. Seuraava tollikko tuli kumpaisenkin kohdalla renkaalla. Ilona juoksi alta, ja juoksi ohi. Vasta kun otin sen huomion itseeni hyvinkin terävällä käskyllä, se rauhoittui. Samantien iski peppunsa tantereeseen ja alkoi katsoa viittilöimistäni. Havainnollistin renkaan sijainnin, nimen ja lisäsin tehoa käskyllä "Hyppy!". Ilona loikkasi renkaasta hienosti ja haukahti kerran. "Hah, osasinpas, mitä sinä siinä pingotat". Minttu teki juurikin samat kuviot renkaalla, vaikka se kyllä osaa. Juoksi rengasta ympäri innostuksen kiilto silmissä. Lopulta sain sen ohjattua oikeasta kohdasta. Vielä viimeinen aita ja sitten Minttu alkoi louskuttaa minulle parhaalla mahdollisella porokoiran paimenhaukku-louskutuksellaan. Ainakin yleisöllä oli kovin hauskaa Mintun kannanoton kohdalla.



Positiivista oli, että Minttu ei kertaakaan karannut mihinkään aivottomaan suuntaan. Se pysyi jo oikein hienosti melkein kädessä. Ilona on ilmoitettu viralliseen agilitykilpailuun 5.8. Lapualle. Neiti saa luvan opetella renkaan erittäin tyylipuhtaaksi.. toinen radoista kun on hyppyrata..


muurahaismyrkkyä ja käpyjä



Ilona löysi pikkuisen muurahaismyrkky "kodan". Sellasen muovisen pikkuesineen. Se oli innoissaan tuomassa sitä minulle, kun kiljaisin EI! ja rynnin nappaamaan esineen suusta. Hetken päästä tajusin, että sellaista pikkuista esinettä se vaan oli tuomassa makkaran toivossa. *ups* Onneksi loukku oli vanha, eikä siitä irronnut myrkkyä enää.

Ilonan pikkuisen esineen nosto valjastettiin hyötykäyttöön. Ihan sulavaa homma ei vielä ole. Menimme makkarakipon ja naksun kanssa pihalle. Etupihalla autojen välissä oli hietikko täynnä käpyjä. Ilona keksi melko pian, että käpykin on "Esine". Monta käskyä, ja välillä vinkkinä kävyn tuuppaminen... niin Ilona alkoi päästä jyvälle. Hienosti se nosteli ylös pikkuisen muovipussillisen käpyjä. Tiedä sitten miten fiksua tuotakin oli treenailla.. eiväthän kävyt tuoksu ihmiseltä. Ehkäpä Ilo-eläin vasta treenasi sitä esineen nostoa ;) Jospa se ei vielä yhdistä ihmisen hajua siihen pieneen esineeseen... sopii toivoa.



perjantai 6. heinäkuuta 2007

epikset



Eilen oli epikset.
Ilonan ilmoitin mölliradalla, sillä siellä ei
ole keinua, rengasta ja keppejä. Minttu laitettiin ykkösten radalle,
vaikka se ei olekaan kisannut vielä.

Ilonan rata oli helppo,
aitoja, kaarella olevia putkia, suora putki, A-este. Ilona meni oikein
hienosti ja lennokkaasti, kunnes juoksi riman alta ja suuntasi suoraan
seuraavalle esteelle. Ilona siis sai hylyn, kun ryntäsi putkeen ennen
aikojaan. Vai hetkinen.. mokasinkohan minä kuitenkin. Jos koira menee
riman alta, niin eikös se kuulu kutsua takaisin ja hyppyyttää esteen
yli. Pitäisi varmaan lukea sääntökirjaa hieman. Säännöt on varmasti
muutuneet 4:n vuoden sisällä. Lopun radan Ilona meni tyylipuhtaasti.



möllien rata



Minttu
kuumui jo ennen omaa vuoroaan. Sille riitti että se näki jonkun toisen
suorittamassa rataa. Kuulemma koirat eivät osaa mennä suoria ratoja,
joten ykkösten rata oli neljä suoraa. Käännöksistä kaksi tapahtui
käyrässä putkessa. Ensimmäisen suoran Minttu meni hyvin. Kun se oli
putkessa, juoksaisin ihan renkaan vierelle ja näytin selkeästi että
mistä sen pitää mennä. Minttu juoksi ohi. Ohjasin sen esteen vierestä
takaisin ja yritin selventää että mistä kohtaa uuden näköistä rengasta
tulisi pompsia. Minttu louskutti minulle aikansa ja sitten loikkasi
oikeasta kohdasta. A-esteelle se meni hienosti. Sen jälkeiset aidat
menivät enemmän louskuttaessa. Minttu ei irronnut käännökseen, kun
louskuttaminen vei niin suuren osan sen keskittymisestä. Kepeiltä
kielto, mutta sepä ei ollut yllätys. Keppien sisäänmenoa se ei vielä
hallitse. Muutoin kepit menivät oikein mallikkasti ja hyvällä rytmillä.
Minttu loikkasi seuraavaksi tulleen muurin yli oikein hyvin.
Valitettavasti mä mokasin ja vaihdoin puolta ennen muuria, enkä sen
jälkeen. Omalla kropallani ohjasin louskuttavan kuumakallen väärään
päähän putkea. Otin Mintun luokseni ja keskustelimme hetken siitä, että
kumman reittisuunnitelman mukaan mentäisiin. Ohjasin Mintun putken
oikeasta päästä ja seuraavalle aidalle. Siitä se sitten sinkosinkin jo
keinulle. Karjaisin melko painokkaasti että sen kuuluisi pysähtyä.
Vaikutus oli, että Minttu hieman hiljensi ja keinu ehti hieman
laskeutua, ennenkuin Minttu rompsi sen päästä pois. Hieno
liito-keinu-romahdus... kolme vikaa aitaa mentiinkin sitten hienosti.
Yleisvaikutelma: Minttu ei pysy käsissä, kuumuu liikaa, louskuttaa
hulluna, eikä kuuntele enää sitä vähääkään. Itseasiassa jo radalle
mennessä se meinasi karata lähdössä. En ole oikein tyytyväinen. Hiukan
liian itseohjautuva ohjus toi Minttu. Jos joku viedään kesän lopulla
virallisiin kisoihin, niin se on Ilona. Pitää miettiä ja harkita.
onkohan noista kumpikaan kuitenkaan valmis.



Ykkösten rata:



Virallisia
virhelippusia en saanut, sillä lähdimme pois ja ajelemaan Lapuaa kohden
ennenkuin lappuset oli kirjattu muulle paperille. Jos jotain hyvä voi
sanoa, niin kopin takana täyteen ääneen louskuttava Ilona ei saanut
Minttua yhtään pätkää paineistumaan ja hidastamaan muulimaiseksi
itseään. Hyvä hyvä- jee-jee..

Ensi viikolla onkin sitten yhdet tai kahdet aggis treenit. Lapualla lappalaisrallissa.




Minä ja Ilona radalla. Kuvat Kiira Lehto

torstai 5. heinäkuuta 2007

Mintun kontaktiharjoitus


Tarkoituksena oli ottaa lyhyehkö seuraamisharjoitus. Saada Minttu
paremmin oikealle paikalle. Ilman suoranaista makkaralla paikalle
vetämistä. sen se kun jo osaa. Ilman namia se onkin pieksetyn näköinen
rahjustava muuli.



Vein Mintun iltaviileällä läheiselle parkkipaikalle. Siellä oli kissa.
Minttu kiihkoontuu kissoista , oravista ja pupuista. Onneksi kissa
vilisti pakoon. Jätin Mintun hihnaan, ihan varmuuden vuoksi. Ser kun
muisti elävästi kissan. Käskin sen vierelle. Minttu istua nakotti
paikallaan pitkään. Katso komennolla se vilkaisi silmiini ja naksautin
palkaksi. Minttu muisti idean ja alkoi jo katsomaan vapaaehtoisesti
minua silmiin. Otin kontaktiharjoitusta ja vaadin että Minttu istuu
hyvin lähellä minua.



lopuksi otimme muutaman kolmen metrin seuraamispätkän. Naksu tuli kun
Minttu katsoi minua silmiin, oli innokas ja seurasi juuri oikealla
paikalla.



Ehkäpä sitkeällä treenillä Mintun saa yhdistämään oikean seurauspaikan
ja mielettömän hauskuuden. Jos saan Mintun seuraamaan oikealla
paikalla, ilman että se seuraa nyrkkiin puristettua namia... niin eikö
se ole jo aika iso muutos? Siitä eteenpäin koulutus voisi mennä.. hmm..
pidentää vaadittavaa liikettä, ennekuin naksu tulee. Lopulta, kun liike
osataan hyvin, voisi palkkion siirtää kentän reunalle.



Katsotaan miten pitkälle pääsemme ennen elokuun toko kokeita. Ehkä se
on jopa mahdollista. Pieni treeni mahdollisimman usein. Melkeinpä joka
päivä.. muut liikkeet se menee melkoisen tyylipuhtaasti. Seuraaminen
pilaa niitä muitakin liikkeitä, missä se on osa-alueena.



toinen asia mihin pitäisi keskittyä, on jäävät liikkeet. Kokeessa
Minttu mielellään tarjoaa kaksi liikkeestä maahanmenoa.. osaa se sen
seisomisenkin, mutta jotenkin maahan meno on mieluisampi. No, nämä
tekevät ohjaajan elämän hieman mielenkiintoisemmaksi.



keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

naks naks naks ..ja Ilona kertaa asioita


Otin uusia esineitä nosto harjoituksiin. Sukat, pienen metallisen
purkin kannen, pyyhekumin, suihkuverhon ripustukseen käytettävän
muovirinkulan, pienen pehmo oravan ja muovisen kynän.



Ilonalla meni hetken muistaa että mitä "Esine" tarkoitti. Sitten se
alkoi innokkaasti nostaa pyyhekumia. Sain välillä käden alle, ja
otettua esineen Ilonan suusta, ennekuin se tiputti sen maahan. Otin
lisää esineitä. Jopa metallisen purkin kannen Ilona nosti. Hieman
varovaisemmin tosin kuin muut esineet.



Laitoin lattialle kaikki esineet noin 1m kertaa 1m alueelle. Käskyllä
"Esine" ja kädellä ohjaamalla, Ilona toi mieluisimman minulle asti.
Muiden esineiden kohdalla harjoite vaikutti liian vaativalta. Menin
siis lähemmäs. Uudempien esineiden kohdalla aluksi riitti niihin
koskeminen nopeasti muutin jokaisen uuden esineen kohdalla vaatimuksen
ylöspäin. Ne piti nostaa ylös. Ilona keräsi noin puolet esineistä ja
luovutti ne minulle. Sukkaa tai pyyhekumia Ilona piti mieluiten
pitempäänkin suussaan. Siis jopa kaksi sekuntia. Juuri sen verran että
sain työnnettyä käden alle ja naksautettua.



Lopputreenin aikana palautin ihanan pyyhekumin ja Ilona sai palkan
pelkästään sen nopeasta poimimisesta, nyt se sai tiputtaa sen heti
suuhun noston jälkeen.



pyyhekumi, muovirinkula ja sukat sekä muovinen kynä olivat mieluisimmat
nostaa. Tästä jatketaan helpommilla nosto harjoituksilla ja uusilla
esineillä. Luulen että tällä metodilla Ilonan saa nostamaan halukkaasti
melkein mitä vain esineitä. Toistoja lisää ja ehkä hieman isompia
makkarakuutioita...



Huomenna on epävirallinen agilitykisa. Saa nähä miten akkojen käy.



tiistai 3. heinäkuuta 2007

Agilitytreenit tiistaina


Minttu kävi viime sunnuntaina ottamassa kepit, putken ja pari hyppyä.
Ilona oli agiliitänyt viimeksi aikaisin keväällä, melkein alkutalvella.



Ryhmässä oli osallistujina, minä. Otin siten kummallakin porolla aggista. Ilonalla enemmän, Mintulla hiukan vähemmän.





Ensimmäinen rata oli yksinkertainen. Ohjaajan tuli pysyä esteiden
oikealla puolella. Tavoitteena oli päästä ohjaamaan kauempaa, ei ihan
esteissä kiinni. Ilona osaa hypätä vallan hienosti. Sillä on tiukka
kontakti minuun, joten se saattaa törmätä edessä olevaan esteeseen tai
hypätä huolimattomasti siivekkeen yli. Parin metrin päästä Ilona irtoaa
esteelle, ihan vieressä ei ole pakko olla. Paitsi jos se kiihkoilee.



Kontaktit Ilona mielellään hyppäisi yli, niin mennessä kuin tullessa.
Tähä otettiin käsky "rauha!" ja pysäytys ylösmennessä siten, että peppu
on maassa ja etutassut puomin kontaktilla. Alas tullessa etutassut
hiekalla, peppu/takaosa puomin kontaktilla.



Ilonan kanssa on vaikeuksia takaa leikkaamisessa. Ilona onnistui kesken
hypyn kääntymään ilmassa nenänsä kiinni takapuoleen. Rimoja siinä
tipahteli sitten. Ensimmäisen kerran pituutta mennessä, Ilona ei
katsonut mitä edessä on, se vain hyppäsi.Pituuden palaset kaatuilivat
mahalaskussa. Toisella kerralla se jo katsoi eteensä.



Keppien sisäänmenoa kumpikaan ei hallitse. Ilona tarvitsee enemmän
ohjausta, mutta on myös varmempi suorittamaan kepit. Minttu menee kepit
hyvällä rytmillä, jos minä en sekita rytmiä, tai jos se osaa aloittaa
oikeasta kohdasta. Tarvitsee lisää keskittymist ja rauhallista vientiä.



Minttu irtoaa radoilla oikein taitavasti. Tällä kertaa ei karannut
käsistä kovin montaa kertaa. Lähettyi vain muutaman kerran
"jonnekkin-minne-vain-porokoira-voisi-mennä". Minttu irtoaa helposti
ainakin 5 metrin matkan, joskus pidemmänkin. Tällöin suunta vain
saattaa hieman ontua. Yllättävän hyvin tuli luo "Tässä" käskyllä. Sieti
minun lähellä oloa. Pituus pompsittiin keveästi, kontaktit melko
varmat. Puomi hieman hirvitti ja hitaampi kuin Ilonalla. Minttu osaa
hakea putken oikean pään, vaikka suuaukko ei olisikaan hyppysuunnasta
näkyvillä. Taitava pieni.



Tässä vielä kaksi muuta radanpätkää. Ilona agilitasi enemmän, Minttu
meni vain muutaman pätkän. Sain auton kontin taakse osittain piiloon.
Joten vain radan toisella puolella olimme Ilonan näkyvissä ja sen
raivoisan kiljunnan paineistamisen alla. Kepit saattoi mennä
huonohkosti juuri tämän vuoksi. Minttu paineistuu kun Ilona raivoaa
kentän laidalla.









Tällä viimeisellä radalla olin ihan varma että minttu karkaa 8.
puomilta putken väärään päähän. Sain Mintun pysymään kädessä ja se
suoritti radanpätkän oikeaoppisesti.



Ilma oli oikein helteinen, se saattoi hieman verottaa varsinkin Mintun
intoa. Ehkä se siksi pysyi kotuudella käsissä. Hauskaa oli. Pitää vain
miettiä kummalla alan agiliitämän, ja kummalla tokilen häiriön alla.
Toko ryhmät kun on tiistaisin heti agiryhmän jälkeen. Ei nää porot ihan
niin tykkejä ole, että agiliidon jälkeen vielä innolla tokoilisivat.



Mintulle palkka kuppiin kentän reunalle.


Minttu tekee asioita oikeastaan vain palkan vuoksi. Päätin siirtää sen
palkkaukseen kentän reunalla odottavasta makkarakiposta. Aamusella
koitettiin. Mentiin läheiselle parkkipaikalle. Laitoin kupin reunalle,
niin että Minttu näkee sen ja sen sisällön. Vein sen sitten kentän
toiselle laitaa ja otin täysimittaisen alokasluokan paikallamakuun.
Minttu suoritti täydellisesti, mutta se on aina ollut sen vahva osa.
Kehuin Minttua hillitysti, kuten kokeessa. Koira vaikutti hieman
vaisulta.



Päätin kokeilla kaikkein vaikeinta ja hankalinta. Seuraamista irti.
Minttu tuli suunnilleen vierelläni. Noin metrin päässä sivulla,
haluttoman näköisenä ja rahjustaen. yritin kovasti kannustaa ja
innostaa koiraa oikealle paikalle. Muutaman kerran mentiin lyhyehkö
pätkä suoraan ja täyskäännöksiä. Koira oli kuin velliä. Otin ja hiukan
pelmuutin sitä leikkimään kanssani, sen jälkeen Minttu oli hieman
skarpimpi ja seurasi pikkuriikkisen matkan hieman iloisemmin ja
aavistuksen lähempänä. Vapautin sen heti. Minttu juoksi iloisena
kipolle ja tyhjensi sen. Täytyy myöntää että seuraaminen oli melkoisen
heikko esitys. Ilmeisesti kiposta palkkaaminen ei sovi ainakaan
seuraamisen kivuuden vahvistamiseen vielä. Muistan hämärästi, että
naksulla sain sen jo hieman korjaamaan seuraamispaikkaa ja asennetta
koko puuhaan. Pitäisiköhän minun kokeilla vahvistaaMintun seuraamista
naksun avulla? Kokeillaan illemmalla. Silloin on kentällä tko treeni.
Alkavien toko porukan aikana kentällä pyörii agility ja siten siellä on
paljon häiriötä. Kuullostaa ihan suunnitelmalta.





Ilonalle naksun kertausta



 Toissapäivänä yritin opettaa Ilonaa ottamaan ja pitämään suussaan pientä esinettä. Ei onnistunut.

Ilona tuijotti hypnoosissa makkaraa ja sylki väkisin suuhun laitetun
esineen pois. Minkäänlaista oppimista ei tapahtunut. Eilen päätin
muuttaa lähestymistapaa ja keinoa.

Olen aiemmin keväällä käyttänyt naksutinta ehdollistaakseni Ilonan siihen. Sitten se vain jotenkin jäi..
Päätin kokeilla muistaako Ilona naksun vielä.

Ensin muisteltiin naksun tarkoitus. naks ja makkaraa suuhun. sitten vaikeutettiin.
Kontaktista silmiin naks ja makkara
Pitemmästä kontaktista silmiin naks.

Sitten laitoin lattialle tukkarenksun. Aina kun ilona katsoi sitä lähemmin naks.
 Sitten se innolla otti sen suuhunsa ja naks.
sitten palkittiin enää suuhun ottamisesta.


Otin muovisen pullonkorkin ja tein saman sillä. Ilona selkeästi oppi.
Kokeilin vielä tailellulla paperipalalla ja puisella kynällä. Hienosti
otti suuhun ja pitikin jo hetken. Jopa haki kaikki neljä esinettä
toisesta huoneesta. Pudotti toki ne matkalle. Vaatimuksena kun on vasta
nostaa mikä-tahansa-kiva-pieni-esine käskyllä "Esine".

I`m SOU ylpee.

Tästä se tarkkuusetsintä ja esineruutu alkaa..


Tää jatkuu nyt sitten naksun avulla. Ajattelin että alan vaatia että
esine pysyy suussa pidempään ja että se luovuttaa sen mulle. Oikea
luovutusasento opetellaan kans. sitten kun perusjutut on hanskassa,
mennään maastoon. Nurtsille ekku ja sitten pellolle ja metsään. Saapi
nähä toimiiko mun pähkäilyt.


Alku


Sain pitkästä aikaa kipinän treenata. Muutto uudelle paikkakunnalle,
uudet treeniryhmät ja mahdollisesti uuden lajin aloittaminen kannusti
minua laittamaan ajatukset järjestykseen. Toivottavasti tästä on hyötyä
edes minulle ;)



Ilona on lapinporokoira Tuhkavuorten Lumihuntu. Parkin ruskea vaalein
merkein. Hieman vallaton, erittäin kiihkeä ja kärsimätön. Pohjattoman
ahne ja siten helposti motivoitavissa. Ilona on nyt noin puolitoista
vuotias.



Minttu on lapinporokoira Hurtanminttu. Musta vaalein merkein.
Tasaisempi, ehdoton pomo muille koirille, innokas ja sitten taas ei
yhtään innokas. Makkaralla ja retuutus lelulla palkkaaminen on jees. Ei
kestä yhtään turhaa toistoa. Toko kokeissa paineistuu ohjaajan ollessa
kireä kuin viulunkieli. Minttu on suorittanut käyttäytymiskokeen
hyväksytysti ja käynyt kahdesti toko kokeessa. Kummallakin kerralla
tuloksena ALO2. Minttu on hieman yli 3 vuotias.